Krooninen alaraajahaava

Epidemiologia

• Kroonisen alaraajahaavan saa jossakin vaiheessa elämäänsä 1–4 % väestöstä.
• Valtaosa haavoista on verenkiertoperäisiä.
• Haavaklinikoiden aineistoissa epätyypillisten haavojen osuus haavoista on ollut noin 10–20 %.
• Lähes kolmasosa haavaa sairastavista sairastaa diabetesta, ja myös muut pitkäaikaissairaudet ovat potilailla yleisiä.

Diagnostiikka ja lähettäminen

• Lääkärin tulee selvittää kroonisen haavan syy mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Esitiedot ja kliininen tutkimus muodostavat perustan haavan etiologian selvittelylle, ja niiden pohjalta tehdään tarvittavia lisätutkimuksia.
• Haavan lisäksi potilasta tutkittaessa tulee huomioida potilaan yleinen terveydentila ja pitkäaikaissairaudet, lääkitykset, toimintakyky ja ravitsemustila.
• Tutkimuksen tueksi suositellaan tarkistuslistan käyttöä. Iskemia, infektio, diabetes, turvotus, paine ja haavan epätyypilliset syyt tulee aina pyrkiä sulkemaan pois. Lisäksi tulee huomioida, että yhä useammat haavat ovat monietiologisia.
• Valtimoverenkierron riittävyys on aina varmistettava alkututkimuksen yhteydessä tunnustelemalla jalan valtimosykkeet ja määrittämällä tarvittaessa nilkka-olkavarsipainesuhde. Haavaa sairastava tulee lähettää verisuonikirurgin arvioon, jos epäillään valtimoverenkierron riittämättömyyttä haavan taustalla.
• Potilas tulee lähettää verisuonikirurgin arvioon myös, jos haavaa epäillään laskimohaavaksi.
• Epätyypillistä haavaa tulee epäillä, jos haava on sijainniltaan tai ulkonäöltään epätyypillinen, tai ei asianmukaisesta hoidosta huolimatta osoita paranemisen merkkejä 4–12 viikon kuluessa.
• Vaskuliitti-, pyoderma gangrenosum-, kalsifylaksia- ja Martorellin haavat diagnosoidaan ja hoidetaan erikoissairaanhoidossa.
• Jos haavaa epäillään kasvaimen aiheuttamaksi, haavasta tulee ottaa koepala jo avoterveydenhuollossa.

Hoito

• Hoidon tulee kohdistua haavan taustalla olevan perussyyn korjaamiseen.
  • Jos haavan taustalla on krooninen raajaa uhkaava iskemia, haavan ainut parantava hoito on raajan revaskularisaatio
  • Laskimohaavaa sairastavalla pintalaskimovajaatoiminnan hoito laskimonsisäisillä menetelmillä ilmeisesti nopeuttaa haavan paranemista «Pintalaskimovajaatoiminnan hoito laskimonsisäisillä menetelmillä ilmeisesti nopeuttaa laskimohaavan paranemista.»B ja pienentää haavan uusiutumisriskiä.
  • Epätyypillisten haavojen hoito suunnitellaan yksilöllisesti potilaan kokonaistilanne ja pitkäaikaissairaudet huomioiden.
• Kompressiohoito tulee aloittaa kaikille alaraajahaavaa sairastaville, kun raajan merkittävä valtimoverenkierron vajaus ja keuhkopöhö on suljettu pois.
• Haavan paikallishoidon tavoitteina on puhdistaa haava ja luoda haavan paranemiselle suotuisat olosuhteet.
  • Haava ja sitä ympäröivä iho puhdistetaan ja haavasta poistetaan kuollut kudos. Valtimohaavan kuivaa nekroosia ei kuitenkaan tule poistaa ennen revaskularisaatiomahdollisuuksien selvittämistä.
  • Haavanhoitotuote valitaan haavan kudostyypin ja erityksen mukaan. Siitä ei ole tutkimusnäyttöä, että näin toimittaessa jokin haavanhoitotuote olisi toista parempi haavan paranemisen kannalta «Mikään nykyaikainen haavasidos tai paikallishoitoaine ei ole toista tehokkaampi, jos tuote on valittu oikein haavatyypin mukaan.»A.
• Haavan korjausleikkausta tulee harkita kookkaan tai pitkään avoinna olleen haavan hoidoksi, tai jos haavapohjassa on luu, nivel tai jänne näkyvissä.
  • Haavan etiologian tulee olla varmistettu ja hoidon optimoitu ennen korjausleikkausta.
  • Leikkauksen tavoitteena on haavan lopullinen paraneminen, mutta kirurginen haavarevisio on myös tehokas tapa puhdistaa haava, jossa on runsaasti katetta.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen asettama työryhmä

Kirsi Isoherranen (puheenjohtaja)

Teea Salmi (kokoava kirjoittaja)

Ilkka Kaartinen

Matti Karppelin

Tarja Kemppainen

Emilia Kielo-Viljamaa

Opri Kuokkanen

Ville Mattila (Käypä hoito -toimittaja)

Jaakko Viljamaa