MS-tauti

Diagnoosi

• MS-taudin diagnoosi tehdään McDonaldin vuoden 2024 kriteereiden mukaisesti.
  • MS-diagnoosi on kliininen johtopäätös oireiden ja tutkimuslöydösten kokonaisuudesta. Diagnoosi edellyttää kliinistä tutkimusta, kuvantamista sekä pääsääntöisesti likvoritutkimusta.
  • Toisinaan MS-taudin diagnoosi voidaan asettaa, vaikka potilaalla ei ole mitään MS-tautiin viittaavaa oiretta.
• Aaltomaisen MS-taudin diagnoosi tehdään jo yhden oirejakson jälkeen, jos likvorin tai MK:n tukikriteerit täyttyvät ja MK:ssa todetaan demyelinaatioleesio vähintään kahdessa seuraavista viidestä sijainnista: 1) kortikaalinen tai jukstrakortikaalinen, 2) periventrikulaarinen, 3) infratentoriaalinen, 4) selkäytimeen paikantuva tai 5) näköhermoon paikantuva.
• Ensisijaisesti etenevän MS-taudin diagnoosi edellyttää, että oireisto etenee taudin alusta alkaen tasaisesti ilman selviä pahenemisvaiheita vähintään vuoden ajan ja aiheuttaa liikunta- ja toimintakyvyn heikentymistä.
  • Tämän lisäksi vaaditaan tukikriteereiden täyttymistä.

Lääkehoito

• Lääkehoidon valinnassa huomioitavia seikkoja ovat sairauden aktiivisuuden lisäksi muun muassa potilaan ikä, muut sairaudet, lapsitoive, mahdolliset lääkkeen ennakoitavat haitat ja lääkitykseen liittyvän turvallisuusseurannan tarve.
  • MS-tauti määritetään aktiiviseksi tai erittäin aktiiviseksi kliinisten pahenemisvaiheiden ja/tai magneettikuvauksessa todettavien T2- tai Gd-tehostuvien MS-tautiin sopivien muutosten perusteella.
• Akuutin pahenemisvaiheen lääkehoito lyhentää oireiden kestoa. Hoitoa tulee harkita, jos potilaan toimintakyky on merkittävästi heikentynyt. Ensisijainen hoito on suuriannoksinen metyyliprednisolonihoito.
• Aaltomaisen MS-taudin hoidossa käytetään lymfosyyttien toimintaan vaikuttavia immunologisia lääkehoitoja, kuten:
  • CD20-monoklonaaliset vasta-aineet (ofatumumabi «Ofatumumab reduces annualized relapse rate, decreases 6-month confirmed disability worsening, the number of gadolinium-enhancing lesions and the annualized rate of new lesions on T2-weighted MRI.»A, okrelitsumabi «Okrelitsumabi vähentää pahenemisvaiheiden määrää ja hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä sekä vähentää magneettikuvauksella (MK) arvioitavaa taudin aktiivisuutta aaltomaisessa MS-taudissa.»A, «Okrelitsumabi saattaa hidastaa liikunta- ja toimintakyvyn heikentymistä sekä vähentää magneettikuvauksella (MK) arvioitavaa taudin aktiivisuutta primaaristi etenevässä MS-taudissa lumeeseen verrattuna.»C ja rituksimabi «Rituksimabi ilmeisesti vähentää pahenemisvaiheiden ja magneettikuvauksessa näkyvien aktiivisten muutosten määrää aaltomaisessa MS-taudissa.»B)
  • fumaraatit (dimetyylifumaraatti «Dimethyl fumarate reduces both the number of patients with a relapse and the annualised relapse rate over two years in comparison with placebo in relapsing remitting multiple sclerosis. The efficacy is sustained over 5 years regarding both low relapse rate and MRI activity.»A ja diroksimeelifumaraatti «Diroksimeelifumaraatti näyttää lääkehoidon alkuvaiheessa aiheuttavan vähemmän maha-suolikanavan haittavaikutuksia kuin dimetyylifumaraatti.»B)
  • natalitsumabi «Natalitsumabi vähentää pahenemisvaiheiden ja magneettikuvausmuutosten (MK) määrää aaltomaisessa MS-taudissa.»A
  • kladribiini «Kladribiini ilmeisesti vähentää pahenemisvaiheiden määrää, viivästyttää taudin etenemistä EDSS-pisteytyksellä arvioituna ja vähentää magneettikuvauksessa (MK) aktiivisten muutosten määrää aaltomaisessa MS-taudissa.»B
  • pistettävät immunostimulantit (beetainterferonit «Beetainterferoni 1a vähentää pahenemisvaiheiden määrää ja magneettikuvauksella (MK) arvioitavaa taudin aktiivisuutta aaltomaisessa MS-taudissa.»A, «Beetainterferoni 1b ilmeisesti vähentää pahenemisvaiheiden määrää lumeeseen verrattuna aaltomaisessa MS-taudissa, mutta sillä ei ilmeisesti ole vaikutusta toimintakykyyn 2 vuoden seurannassa. Lisäksi se ilmeisesti vähentää magneettikuvauksella arvioitavaa taudin aktiivisuutta 3 vuoden seurannassa.»B ja glatirameeriasetaatti «Glatirameeriasetaatti vähentää pahenemisvaiheiden määrää, parantaa toimintakykyä ja ilmeisesti vähentää magneettikuvausmuutosten (MK) lukumäärää aaltomaisessa MS-taudissa.»A)
  • teriflunomidi «Teriflunomide at a dose of 14 mg/day appears to decrease both the number of patients with at least one relapse and the relapse rate in multiple sclerosis over one or two years.»B
  • sfingosiini-1-fosfaattireseptorin (S1PR) antagonistit (fingolimodi «Fingolimod compared with placebo is effective in reducing inflammatory disease activity, measured by relapses and MRI activity, but is not effective in preventing disability worsening. The evidence on the risk/benefit profile when compared with im.»A, ponesimodi «Ponesimod at the dose of 20 mg daily reduces annualized relapse rate and the number of combined unique active lesions when compared with teriflunomide. Ponesimod also reduces the number of new T1 Gd+ lesions when compared with placebo.»A)
  • alemtutsumabi «Alemtuzumab is better than interferon beta-1a for relapse-free survival, sustained disease progression-free survival and MRI lesions at 24 months in multiple sclerosis. However, adverse events are more common for alemtuzumab.»A
  • mitoksantroni «Mitoksantroni saattaa hidastaa taudin etenemistä, vähentää pahenemisvaiheiden määrää ja vähentää aktiivisten magneettikuvausmuutosten määrää aaltomaisessa ja etenevässä MS-taudissa 2 vuoden seurannassa.»C.
• Immunologisten lääkkeiden valikoiman monipuolistumisen myötä on kertynyt havainnoivaa tutkimusnäyttöä siitä, että varhain aloitettu korkeatehoinen lääke saattaa suojata myöhemmältä toimintakyvyn heikkenemiseltä paremmin kuin niin sanottu eskalaatiohoitostrategia.
  • Korkeatehoisiksi lääkkeiksi on tutkimuksissa luokiteltu CD20-monoklonaaliset vasta-aineet (ofatumumabi, okrelitsumabi ja rituksimabi), natalitsumabi ja alemtutsumabi sekä osassa tutkimuksista myös kladribiini ja fingolimodi.
• Ensisijaisesti etenevän MS-taudin hoidoksi voidaan harkita okrelitsumabia taudin varhaisessa vaiheessa, jos MK:ssa havaitaan tulehduksellista aktiivisuutta «Okrelitsumabi saattaa hidastaa liikunta- ja toimintakyvyn heikentymistä sekä vähentää magneettikuvauksella (MK) arvioitavaa taudin aktiivisuutta primaaristi etenevässä MS-taudissa lumeeseen verrattuna.»C.
• Aaltomainen MS-tauti muuttuu osalla potilaista eteneväksi vuosien mittaan. MS-taudin voidaan katsoa muuttuneen aaltomaisesta toissijaisesti eteneväksi, kun potilaalla ilmenee tasaisesti etenevää liikunta- ja toimintakyvyn heikentymistä. Myös pahenemisvaiheita voi vielä esiintyä.
  • Immunologista lääkehoitoa voidaan käyttää, jos pahenemisvaiheita vielä esiintyy toissijaisesti etenevän vaiheen aikana.
• Tautiaktiivisuutta seurataan säännöllisesti pahenemisvaiheiden, kliinisen tilanteen (yleensä EDSS-pistein arvioituna) ja MK:n avulla ja niiden perusteella tehdään päätökset hoidon tehostamisesta tai muutoksesta.
• Jos kohtalaisen tehon MS-taudin lääke aiheuttaa haittavaikutuksia tai menettää tehonsa vasta-ainemuodostuksen vuoksi, suositellaan sen vaihtamista kohtalaisen tai korkean tehon aaltomaisen MS-taudin lääkkeeseen.
• Mikäli lääkityksen täysi teho on saavutettu ja esiintyy edelleen kliinistä tai magneettikuvauksella todettavaa tautiaktiivisuutta, suositellaan lääkkeen vaihtamista korkeatehoiseen MS-taudin lääkkeeseen.
• Lääkityksen lopetukseen liittyvä rebound-riski on huomioitava joidenkin lääkkeiden lääkevaihdoissa.
• Lääkityksen lopettamista suositellaan, jos sairauden oireet etenevät tasaisesti eikä tulehduksellista aktiviteettia enää ole, ja yleensä viimeistään, kun potilas on yli 60-vuotias.
• MS-taudin aiheuttamia oireita hoidetaan kuten muissakin sairauksissa.

Kuntoutus

• Lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvat hyvä informointi sairaudesta, riittävä ja oikea-aikainen sopeutumisvalmennus, liikuntaneuvonta sekä yksilöllinen ja moniammatillinen havaittujen tarpeiden mukainen kuntoutus.
• Työkyvyttömyyden uhka tulee tunnistaa ajoissa, ja siihen on viipymättä puututtava työterveyshuollon ja ammatillisen kuntoutuksen toimin. Työkykyarvion tekee työolot tunteva työterveyslääkäri. Neurologian erikoislääkäri suunnittelee muun hoidon ja arvioi sairauden vaikutusta toimintakykyyn, tarvittaessa moniammatillisen työryhmän avulla.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologisen Yhdistyksen asettama työryhmä

Hanna Kuusisto (puheenjohtaja)

Sini Laakso (kokoava kirjoittaja)

Jutta Aartola

Sari Atula

Marja Niiranen

Krista Nuotio (Käypä hoito -toimittaja)

Mervi Ryytty

Jukka Saarinen

Merja Soilu-Hänninen

Asiantuntijat:

Otto Rinne

Mia Westerholm-Ormio