Kehityksellinen kielihäiriö (kielellinen erityisvaikeus, lapset ja nuoret)

Keskeinen sanoma

• Kehityksellinen kielihäiriö on pysyvä neurokehityksellinen häiriö.
• Jotta lapsi saa asianmukaiset tukitoimet, on suositeltavaa, että kehityksellinen kielihäiriö -diagnoosi annetaan aina, kun puheterapeutin ja psykologin tutkimuksissa on todettu merkittäviä arjen toimintakykyyn ja uusien asioiden oppimiseen vaikuttavia kielellisen oppimisen ja toimintakyvyn puutteita.
• Vaikka kehityksellinen kielihäiriö on luotettavimmin diagnosoitavissa noin 4 vuoden iästä lähtien, tukitoimet on aloitettava heti epäilyn herätessä.
• Sekä diagnosointi että kuntoutuksen ja muiden tukitoimien suunnittelu edellyttävät moniammatillista ja monialaista yhteistyötä.

Esiintyvyys

• Kehityksellisen kielihäiriön esiintyvyydeksi on todettu diagnoosikriteerien mukaan vaihdellen noin 7 %.
• Kehityksellinen kielihäiriö on luotettavimmin diagnosoitavissa leikki-iässä (4–6 vuoden iässä).

Kliininen oirekuva

• Ennen kouluikää yleinen oirekuva on viivästynyt tai poikkeava puheen ja kielellisen toimintakyvyn kehittyminen, joka ilmenee kielellisessä ilmaisussa, kuullun puheen ymmärtämisessä tai molemmissa.
• Kielellinen ymmärtämisvaikeus voi jäädä arjessa huomaamatta, kun lapsi on oppinut arkikielen sanaston.
• Kielihäiriöiset lapset oppivat koulu- ja opiskeluikäisinäkin uusia sanoja ja käsitteitä heikommin kuin tyypillisesti kehittyneet. Jokapäiväisen kielen ulkopuolelle jäävän sanaston ja käsitteistön hallinnan puutteet korostuvat koulu- ja opiskeluiässä.

Etiologia

• Kehityksellinen kielihäiriö on neurobiologinen kehityshäiriö, jonka taustalla vaikuttavat geneettiset tekijät. Ympäristötekijät (esim. kielellisen vuorovaikutuksen määrä ja laatu lapsen perheessä ja lapsen ja vanhempien ruutuaika) voivat voimistaa geneettisesti alttiiden kehityksellisen kielihäiriön riskiä.

Seulonta

• Hyvin toimiessaan suomalainen neuvolaseuranta ja varhaiskasvatus tarjoavat mielekkäämmän seulontaprosessin kuin yksittäinen seulontatutkimus.
• Millään yksittäisellä testillä ei luotettavasti löydetä kehityksellistä kielihäiriötä.

Diagnostiikka

• Diagnostiikka perustuu moniammatilliseen arviointiin. Standardoitujen testien lisäksi huomioidaan lapsen toiminta tutkimustilanteessa (vuorovaikutus, leikki, kielellinen ilmaisu), tiedot toimintakyvystä arkiympäristöissä, kehitys- sekä sukuhistoria.
• Kehityksellisen kielihäiriön toteaminen edellyttää lääkärin, puheterapeutin ja psykologin tai neuropsykologin tutkimuksia sekä perehtyneisyyttä kehityksellisen kielihäiriön ilmenemismuotoihin ja tukitoimiin. Diagnostinen arvio ja kuntoutussuunnitelma tehdään moniammatillisesti.
• Kehityksellisen kielihäiriön kanssa voi samanaikaisesti esiintyä muita neurokehityksellisiä häiriöitä.

Hoito ja kuntoutus

• Tärkeimmät ennustetta parantavat tekijät ovat
  • riittävä ja varhain aloitettu toimintakyvyn tukeminen arjessa
  • riittävä, oikein ajoitettu ja kohdennettu kuntoutus, jonka myötä lapsen toimintakyky vahvistuu selvästi
  • vanhempien ja muiden lähiaikuisten sitoutuminen lapsen kuntoutukseen ja arjen tukitoimiin (erityisesti arjessa käytetty runsas kuvatuki)
  • kielellisten vaikeuksien ja toimintakyvyn puutteiden huomiointi varhaiskasvatuksessa ja koulussa.

• Tukitoimet ja kuntoutus on aloitettava häiriön vaikeusasteesta riippumatta heti, kun kielellisen vaikeuden on todettu haittaavan selvästi lapsen toimintaa ja osallistumista.
• Puheen tuottamiseen liittyvien ongelmien kuntoutus puheterapialla on todennäköisesti hyödyllistä lapsille, joilla on kehityksellinen kielihäiriö «Puheen tuottamiseen liittyvien ongelmien kuntoutus puheterapialla on todennäköisesti hyödyllistä lapsille, joilla on kehityksellinen kielihäiriö.»B.
• Puheterapeuttiset menetelmät todennäköisesti edistävät enemmän kielihäiriöisten lasten puheen ymmärtämisen taitoja kuin tavanomainen kypsyminen «Puheterapeuttisilla menetelmillä todennäköisesti edistetään kielihäiriöisten lasten puheen ymmärtämisen taitoja, ja vaikutus on suuri.»B.
• Kielihäiriöisten lasten sanavarastoa ja uusien sanojen oppimista voidaan todennäköisesti tehostaa tarkoin kohdennetuilla kuntoutusmenetelmillä «Kielihäiriöisten lasten sanavarastoa ja uusien sanojen oppimista voidaan todennäköisesti tehostaa tarkoin kohdennetuilla kuntoutusmenetelmillä.»B.
• Lapset, joilla on kielihäiriö, todennäköisesti hyötyvät kielioppirakenteiden kuntouksesta «Lapset, joilla on kielihäiriö, todennäköisesti hyötyvät kielioppirakenteiden kuntouksesta.»B.
• Hyvään hoitoon kuuluvat vanhempien ohjaus, vanhempien sitoutumisen sekä vanhempien ja lapsen aktiivisen osallistumisen tukeminen ja tukitoimet varhaiskasvatuksessa ja koulussa.
• Vaikka kuntoutusmahdollisuudet vaihtelevat kotipaikkakunnan mukaan, on pyrittävä valtakunnallisesti tasavertaiseen käytäntöön.
• Toimintaterapiaa suositellaan, jos kielihäiriöisellä lapsella todetaan huomattavia hieno- tai karkeamotoriikan, toiminnanohjauksen, hahmotuskyvyn tai leikkitaitojen ongelmia ja jos moniammatillinen työryhmä arvioi kuntoutuksesta olevan hyötyä.
• Lapsi tai nuori, jolla on kehityksellinen kielihäiriö, voidaan ohjata neuropsykologiseen kuntoutukseen, jos koulun riittävistä tukitoimista huolimatta ilmenee vaikeita oppimisen, tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen tai vuorovaikutuksen ongelmia.

Seuranta ja hoidon porrastus

• Hoidosta vastaava taho (hyvinvointialueen perustaso tai erikoissairaanhoito) seuraa kielihäiriöisen lapsen toimintakyvyn kehittymistä ja päivittää tarvittaessa kuntoutussuunnitelman, useimmiten vuosittain.
• Lievien ja keskivaikeiden kielellisten ongelmien tutkimukset sekä kuntoutuksen ja muiden tukitoimien järjestäminen ja seuranta kuuluvat perustasolle. Vaikeissa tai epäselvissä ja laajoissa kielellisissä ongelmissa vastuu kuuluu erikoissairaanhoidolle tai muulle erityisosaamisen yksikölle.
• Hoitoketjumalli laaditaan paikallisesti huomioiden alueella käytettävissä olevat resurssit ja asiantuntijapalvelut sekä kehitykselliseen kielihäiriöön liittyvä pitkäaikaisen seurannan ja tuen tarve.
• Seurannan päättyessä on huolehdittava siitä, että lapsen lähiympäristölle on annettu riittävästi tietoa kehitykselliseen kielihäiriöön liittyvistä haitoista, ennusteesta sekä haittojen kompensaatio- ja kuntoutusmahdollisuuksista.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen Yhdistyksen asettama työryhmä

Marja Asikainen (puheenjohtaja)

Leena Ervast (kokoava kirjoittaja)

Eva Arkkila

Nina Erkinjuntti

Arja Lassila

Sari Levänen

Krista Nuotio (Käypä hoito -toimittaja)

Jaakko Pitkänen

Mari Qvarnström