Elvytys
Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Elvytysneuvoston, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Punaisen Ristin asettama työryhmä
15.10.2026
Käypä hoito -suositus «Elvytys»1
Johdanto
- Käypä hoito -suositus on käännetty ja mukautettu Euroopan Elvytysneuvoston (European
Resuscitation Council, ERC) vuoden 2025 elvytyssuosituksesta suomalaiseen toimintaympäristöön
sopivaksi. ERC:n suositukset perustuvat International Liaison Committee on Resuscitation
arviointiin eri elvytystoimenpiteiden hyödyistä.
Aikuisen peruselvytys
- Epäile sydänpysähdystä, jos henkilö ei reagoi eikä hengitä tai hengitys ei ole normaalia.
- Soita välittömästi 112 tai hälytä lisäapua toimintayksikön ohjeen mukaisesti. Laita
puhelimen kaiutin päälle ja aloita paineluelvytys hätäkeskuspäivystäjän ohjeiden mukaan.
- Painele rintakehän keskeltä 100–120 kertaa minuutissa. Paineluelvytyksen pitää olla
mahdollisimman keskeytyksetöntä.
- Jos sinulla on puhalluselvytykseen koulutus ja riittävä osaaminen, vuorottele 30 painallusta
ja 2 puhallusta. Muussa tapauksessa jatka keskeytymätöntä paineluelvytystä.
- Käytä neuvovaa defibrillaattoria heti, kun se on saatavilla, ja noudata laitteen ohjeita.
Aikuisen hoitoelvytys
- Sairaalassa on oltava hälytysryhmä, joka vastaa elvytyshälytyksiin. Sairaaloissa
tulee käyttää standardoitua sisäistä hätänumeroa (2222).
- Aloita hoitoelvytys mahdollisimman nopeasti. Huolehdi laadukkaasta painelusta, varhaisesta
defibrillaatiosta ja hoidettavissa olevien syiden tunnistamisesta.
- Avaa hengitystie tarvittaessa leuan kohotusta ja nieluputkea apuna käyttäen. Aloita
ventilaatio painelun aloituksen jälkeen tarvittaessa ensin naamari-paljeventilaatiolla
ja siirry muiden hengitystievälineiden käyttöön auttajien koulutuksen ja osaamisen
mukaan.
- Intubaation saa suorittaa ainoastaan kokenut toimenpiteen tekijä, jonka onnistumisen
todennäköisyys on suuri. Aloita välittömästi hengitystievälineen asettamisen jälkeen
uloshengityksen hiilidioksidin (EtCO2) käyränäytöllinen jatkuva kapnografiaseuranta.
- Suoniyhteys tulee avata ensisijaisesti laskimoon (IV).
- Adrenaliini on elvytyksen peruslääke. Adrenaliinin anto (1 mg) lisää spontaanin verenkierron
palautumisen (ROSC) todennäköisyyttä, mutta tieteellisen näytön mukaan sen hyöty potilaan
pitkäaikaisselviämisessä ja neurologisessa toipumisessa on vähäinen. Ei-defibrilloitavissa
rytmeissä (sykkeetön rytmi (PEA) tai asystolia) adrenaliini annetaan heti, kun se
on mahdollista, myös niissä tilanteissa, joissa rytmi on edeltävästi ollut iskettävä.
Defibrilloitavissa rytmeissä (kammiovärinä tai sykkeetön kammiotakykardia) ensimmäinen
adrenaliiniannos (1 mg) annetaan kolmannen defibrillaatioiskun jälkeen samanaikaisesti
amiodaroni 300 mg:n kanssa, minkä jälkeen adrenaliini toistetaan 3−5 minuutin välein.
- Käytä mekaanista painelulaitetta vain, jos laadukas manuaalinen painelu ei ole mahdollista
tai se vaarantaa auttajan turvallisuuden. Harkitse ECMO-avusteista elvytystä valikoiduille
potilaille.
Elvytyksen erityistilanteet
- Etsi aktiivisesti mahdollisia hoidettavissa olevia syitä elottomuudelle. Hoidettavissa
olevat sydänpysähdyksen mahdolliset syyt jaetaan 4H- ja 4T-ryhmiin.
- Tarpeen mukaan priorisoi hoidettavissa olevien syiden hoitaminen, vaikka se edellyttäisi
paineluelvytyksen hetkellistä keskeyttämistä.
Elvytyksen jälkeinen tehohoito
- Elvytyksen jälkeinen hoito aloitetaan välittömästi ROSC:n jälkeen riippumatta elottomuuden
tapahtumapaikasta.
- Hengitystien varmistamisen ja ventilaation tuen tulee jatkua ROSC:n jälkeen.
- Vältä hypoksiaa ja hyperoksiaa tavoitellen happisaturaatiota 94–98 %.
- Pyri normokapniaan siten, että potilaan valtimoveren hiilidioksidiosapaine on 4,5–6,0
kPa.
- Vältä hypotensiota. Keskiverenpainetavoite on vähintään 60–65 mmHg.
- Potilaille, joilla on EKG:ssä selkeä ST-nousuinfarkti tai muu vahva epäily sepelvaltimon tukkeumasta, suoritetaan
ensin sepelvaltimoiden varjoainekuvaus.
- Kuumetta tulee välttää tavoittelemalla aktiivisesti ≤ 37,5 °C:n lämpötilaa, mikäli
potilaan tajunnantaso jää alentuneeksi.
- Potilaille, joiden tajunta ei ole palautunut sydänpysähdyksen jälkeen, pitää tehdä
monimenetelmällinen neurologinen ennustearvio.
Lapset
- Lapsen sydänpysähdyksen taustalla on useimmiten ei-defibrilloitava syy, tavallisimmin hypoksia, ja alkurytminä ei-defibrilloitava rytmi.
- Aloita lapsen elvytys 5 puhalluksella. Puhalla tasaisesti noin sekunnin ajan ja seuraa
rintakehän nousua ja anna rintakehän laskeutua ennen seuraavaa puhallusta.
- Mikäli ventilaatio ei ole mahdollinen, aloita elvytys painelulla ja lisää ventilaatiot
niin pian kuin mahdollista.
- Jos sinulla on puhalluselvytykseen koulutus
ja riittava osaaminen, vuorottele 15 painallusta
ja 2 puhallusta. Muussa tapauksessa jatka
keskeytymatonta paineluelvytysta (maallikoita ohjataan, kuten aikuisia 30:2).
- Mikäli paikalla on toinen henkilö, tulee hänen lisäavun hälyttämisen jälkeen hakea
ja kiinnittää neuvova defibrillaattori.
Koulutus
- Jokaisen kansalaisen kuuluu osata tunnistaa elottomuus, hälyttää apua, aloittaa painelu-puhalluselvytys
ja käyttää neuvovaa defibrillaattoria.
- Kaikilla terveydenhuollon koulutuksessa olevilla ja terveydenhuollon ammattilaisilla
on oltava mahdollisuus ylläpitää elvytysosaamistaan tasokkaalla ja säännöllisellä
koulutuksella.
Etiikka
- Elvytyksen tavoitteena on mahdollistaa potilaan selviäminen sydänpysähdyksestä siten,
että hän voi jatkaa elämäänsä niin, että hänen elämänlaatunsa ja toimintakykynsä on
hyvä.
- Potilailla, joilla on merkittäviä pitkäaikaissairauksia ja monisairailla, pitää olla
ennakoiva hoitosuunnitelma, jossa on otettu kantaa hoitolinjauksiin voinnin äkillisesti
muuttuessa.
- Elvytystilanteissa tulee tarjota omaisille mahdollisuus olla läsnä, mikäli se voidaan
toteuttaa turvallisesti ja siten, ettei elvytyksen toteutuminen vaarannu.
Järjestelmät pelastavat ihmishenkiä
- Systems saving lives -konsepti korostaa kansalaisten, ensihoidon ja muun terveydenhuollon
välistä yhteyttä sydänpysähdyspotilaan ennusteen parantamisessa.
- Järjestelmän kehittämiseen tähtäävien strategioiden käyttöönottoa suositellaan potilaiden
selviytymisen parantamiseksi (esimerkiksi systemaattinen elvytystapahtumien rekisteröinti,
säännöllinen auditointi, elvytystilanteiden moniammatillinen jälkipuinti sekä vertailutiedon
hyödyntäminen toiminnan laadun ja vaikuttavuuden arvioinnissa).
- Elvytystaito on tärkeä kansalaistaito, jonka jo lapsi oppii. Elvytyskoulutusta tulisi
antaa kouluissa ja oppilaitoksissa.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Elvytysneuvoston, Suomen Anestesiologiyhdistyksen
ja Suomen Punaisen Ristin asettama työryhmä
Sanna Hoppu (puheenjohtaja)
Piritta Setälä (kokoava kirjoittaja)
Marko Hoikka
Milla Jousi
Tuomas Mäntykoski
Anna Nikula
Minna Sihvo
Raija Sipilä (Käypä hoito -toimittaja)
Markus Skrifvars
Artikkelin tunnus: kht00112 (017.010)
© 2026 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim