Takaisin Tulosta

Mikrobilääkkeet hammasperäisten infektioiden hoidossa ja komplikaatioiden ehkäisyssä

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian asettama työryhmä
22.10.2025

Käypä hoito -suositus «Mikrobilääkkeet hammasperäisten infektioiden hoidossa ja komplikaatioiden ehkäisyssä»1

Yleistä

  • Hammashoidossa mikrobilääkkeitä voidaan käyttää profylaktisesti estämään toimenpiteestä tai toimenpidealueen infektiosta mahdollisesti seuraavia paikallisia tai systeemisiä infektiokomplikaatioita sekä äkillisissä infektioissa hammaslääketieteellisen hoidon tukena.
  • Useimmat potilaat eivät tarvitse mikrobilääkeprofylaksia hammashoidon yhteydessä.
  • Hammasperäisten infektioiden hoidossa infektiopesäkkeen hoito on ensisijaista. Mikrobilääkitystä ei pidä käyttää infektiopesäkkeen hoidon vaihtoehtona. Infektion syyn hoidon viivästyminen tai puutteellinen hoito voi johtaa infektion leviämiseen ja kehittymiseen henkeä uhkaavaksi.
  • Koska vakavien hammasperäisten infektioiden ilmaantuvuus on lisääntynyt viimeisten 20 vuoden aikana, tulee kiinnittää erityistä huomiota tekijöihin, jotka voivat altistaa hammasperäisen infektion paikalliselle leviämiselle ja infektion yleistymiselle. Näitä ovat muun muassa:

Diagnostiikka

  • Diagnostiikka perustuu huolelliseen anamneesiin, potilaan kokonaisvaltaiseen kliiniseen tutkimukseen ja radiologiseen kuvantamiseen.
  • On tärkeää tunnistaa vakavan infektion merkit, kuten kuume, sydämen suuri syketaajuus, sairauden tunne, poikkeava huimaus tai väsymys, tajunnantason heikkeneminen, lisääntyvä turvotus, nielemis-, puhe- tai hengitysvaikeudet ja selkeä suun avausrajoitus, ja ohjata potilas tällöin viiveettä erikoissairaanhoitoon. Myös lievemmät yleisoireet voivat infektioriskipotilailla olla merkki levinneestä infektiosta, jolloin erikoissairaanhoitoon lähettäminen voi olla tarpeen.
  • Jos potilaalla on vakavan infektiot oireet tai jokin vakava pitkäaikaissairaus, tehdään myös infektion ja potilaan pitkäaikaissairauden kannalta keskeiset laboratoriotutkimukset (esim. perusverenkuva, CRP, bakteeriviljely paiseesta, veriviljely).

Ehkäisy

  • Hampaiden huolellinen puhdistus kahdesti päivässä ja säännöllinen hammashoito ovat tärkeimmät tekijät hammasperäisten infektioiden ehkäisyssä.
  • Suuperäisten etä- ja yleisinfektioiden estämiseksi hampaiston ja leukojen infektiot suositellaan hoidettavan ennen sellaisia leikkauksia, joissa elimistöön asetetaan vierasesine (sydänläppä, nivel- tai verisuoniproteesi), avosydänleikkauksia, elinsiirtoja ja voimakkaan immunosuppressiivisen lääkehoidon aloittamista sekä säännöllisesti niiden jälkeen.
  • Suun infektioiden hoito on tärkeää myös ennen leukojen alueelle kohdistuvaa sädehoitoa ja ennen luunkorjaajalääkkeiden (esim. denosumabi, bisfosfonaatit) aloitusta, etenkin kun lääkkeitä käytetään syöpätaudeissa.
  • Suun alueen infektioiden tehokas hoitaminen potilaan ollessa terve – ilman suuperäisille infektiolle altistavia pitkäaikaissairauksia tai lääkityksiä – vähentäisi merkittävästi mikrobilääkkeiden käytön tarvetta hammashoidon yhteydessä.

Mikrobilääkeprofylaksi

Taulukko 1. Profylaksin käyttöaiheet eri toimenpiteissä potilaan infektioriskin mukaan eriteltynä (ks. suosituksen taulukko «Mikrobilääkkeet hammasperäisten infektioiden hoidossa ja komplikaatioiden ehkäisyssä»1). Profylaksia käytetään lisäksi aina, jos on suunniteltu mikrobilääkehoidon aloittamista toimenpiteen jälkeen.
Ei suurentunutta infektioriskiä (terve)
Hampaanpoisto, kun hampaaseen liittyy paise (pysyvät hampaat)
Luuhun kajoava toimenpide, esimerkiksi leikkauksellinen hampaanpoisto, johon liittyy merkittäviä riskitekijöitä (alueella on paikallinen infektio, esimerkiksi perikoroniitti, porataan luuta (osteotomia), hampaan sijainti syvällä luussa, mahdollisesti kudokseen syntyvä hematooma on laaja)
Suurentunut infektioriski
Bakteremiaa aiheuttavat hoitotoimenpiteet seuraavissa potilasryhmissä:
  • endokardiittiriskipotilaat
  • lääkehoidon aiheuttama tai muu leukopenia (2–2,5 x 109/l)
  • tekonivelproteesipotilaat 3 kuukauden ajan leikkauksen jälkeen
    • Harkittava tämänkin jälkeen, jos potilaalla on ollut aiemmin tekonivelinfektio tai hänellä on merkittävästi infektioalttiutta lisääviä sairauksia tai lääkityksiä
Muilla suurentuneen infektioriskin potilailla profylaksia käytetään kuten aiemmin terveillä. Lisäksi käyttöä tulee harkita huomioiden potilaan infektiokomplikaatioriski, toimenpidealueen infektioaste sekä toimenpiteen invasiivisuus, kesto, vaikeusaste ja laajuus. Profylaksia voivat edellyttää
  • toimenpiteet, joissa tehdään osteotomiaa
  • subgingivaalinen instrumentointi
  • lisäksi esimerkiksi juurihoito erityisesti nekroottisia ja infektoituneita hampaita hoidettaessa.
Huomattavasti suurentunut infektioriski
Hammaslääketieteelliset invasiiviset tutkimus- ja hoitotoimenpiteet

Mikrobilääkehoito

  • Hammasperäisen infektion hoidossa ensisijaista on infektiopesäkkeen kirurginen hoito (hampaanpoisto, paiseen avaus ja tarvittaessa kanavointi), juurikanavan instrumentointi tai muu mekaaninen puhdistus. Pelkkä mikrobilääkitys ei riitä infektion hoidoksi.
  • Mikrobilääkehoitoa suositellaan käytettävän
    • aina, jos potilaalla on yleisoireita tai nopeasti leviävä infektio
    • hampaanpoistossa tai muussa äkillisen infektion hoitotoimenpiteessä, kun hampaaseen liittyy paise
    • terve potilas ei tarvitse mikrobilääkehoitoa, jos infektiopesäke saadaan hoidettua hyvin
    • suurentuneen infektioriskin potilaan mikrobilääkehoidon tarpeen harkinnassa huomioidaan potilaan infektioriski, toimenpidealueen infektioaste sekä toimenpiteen invasiivisuus, kesto, vaikeusaste ja laajuus
    • aina, jos potilaan infektioriski on huomattavasti suurentunut.
  • Mikrobilääkehoitoa on harkittava
    • suurentuneen ja huomattavasti suurentuneen infektioriskin potilaiden juurihoidon lisänä apikaalisessa parodontiittissa
    • nekrotisoivien parodontaalisairauksien paikallishoidon lisänä.
  • Hammasperäisten infektioiden hoidossa ensisijaisesti käytettäviä lääkkeitä ovat penisilliini tai amoksisilliini tarvittaessa yhdessä metronidatsolin kanssa. Penisilliinille allergisten (ei anafylaksia) hoidossa käytetään kefaleksiinia V-penisilliinin sijasta. Anafylaktisen reaktion penisilliinistä saaneiden hoidossa voidaan käyttää klindamysiiniä.
  • Mikrobilääkehoitoon päädyttäessä potilaan seurannan tulee olla yhtä tiivistä ja huolellista kuin ilman mikrobilääkkeitä annettavan hammaslääketieteellisen hoidon yhteydessä. Jos infektiofokus on saatu eliminoiduksi, infektion hoidossa riittää yleensä 3–5 vuorokauden mikrobilääkehoito. Jos oireet eivät selvästi lievity 3 vuorokauden kuluessa tai pahenevat, on uusi arvio pikaisesti tarpeen.

Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian ja Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin asettama työryhmä

Hannamari Välimaa (pj.)

Marja Pöllänen (Käypä hoito -toimittaja)

Heikki Alapulli

Asko Järvinen

Karita Nylund

Mataleena Parikka

Tero Soukka

Leo Tjäderhane