Hammasperäiset äkilliset infektiot ja mikrobilääkkeet

• Hammasperäisten infektioiden hoidossa mikrobilääkehoito on toissijainen hoito, eikä se korvaa hammaslääketieteellistä hoitoa, koska infektiopesäkkeen hoidon viivästyminen tai puutteellinen hoito voi johtaa infektion kehittymiseen henkeä uhkaavaksi.

Diagnostiikka

• Diagnostiikan kulmakiviä ovat huolellinen anamneesi, potilaan kokonaisvaltainen kliininen tutkimus ja radiologinen kuvantaminen (ensisijaisesti OPTG/PTG).
• Jos potilaalla on yleisoireita tai jokin vakava yleissairaus, tehdään myös infektion ja potilaan perussairauden kannalta keskeiset laboratoriotutkimukset (esim. verenkuva, CRP, veriviljely).
• On tärkeää tunnistaa vakavan infektion merkit, kuten kuume, sydämen suuri syketaajuus, sairauden tunne, poikkeava huimaus tai väsymys, tajunnan tason muutokset, lisääntyvä turvotus, nielemis-, puhe- tai hengitysvaikeudet ja selkeä suun avausrajoitus, ja ohjata potilas tällöin erikoissairaanhoitoon. Myös lievemmät yleisoireet voivat infektioriskipotilailla olla merkki levinneestä infektiosta, jolloin erikoissairaanhoitoon lähettäminen voi olla tarpeen.

Ehkäisy

• Huolellinen päivittäinen omahoito, säännöllinen hammashoito ja suun alueen infektioiden tehokas hoitaminen ovat tärkeimmät tekijät hammasperäisten infektioiden ehkäisyssä.
• Suuperäisten etä- ja yleisinfektioiden estämiseksi hampaiston infektiot pitää hoitaa ennen sellaisia leikkauksia, joissa elimistöön asetetaan vierasesine (sydänläppä, nivel- tai verisuoniproteesi), ennen avosydänleikkauksia ja elinsiirtoja sekä ennen voimakkaan immunosuppressiivisen lääkehoidon aloittamista. Suun infektioiden hoito on tärkeää myös ennen leukojen alueelle kohdistuvaa sädehoitoa ja ennen suonensisäisten luunkorjaajalääkkeiden (esim. bisfosfonaattien) aloitusta.
• Mikrobilääkkeitä voidaan käyttää paikallisten infektiokomplikaatioiden ehkäisyssä «Mikrobilääkeprofylaksi ilmeisesti vähentää terveiden potilaiden viisaudenhammaskirurgian infektiokomplikaatioita 66 % ja lisää lievien, ohimenevien haittavaikutusten esiintyvyyttä.»B, «Toimenpidettä edeltävästi annettu mikrobilääkeprofylaksi ei estä terveiden henkilöiden implantin varhaista menettämistä.»A sekä ehkäisemään bakteremiaa «Amoxicillin 2 g p.o.»B ja infektion systeemistä leviämistä «Toimenpidehetkellä veressä oleva osuva mikrobilääke saattaa estää hammasperäisiä etäinfektioita, mutta luotettava tutkimusnäyttö puuttuu.»D.
• Bakteerien herkkyys mikrobilääkkeille on maailmanlaajuisesti heikentynyt merkittävästi, minkä vuoksi on tärkeää suosia kerta-annosprofylaksia ja kohdentaa mikrobilääkehoidot riskipotilaille ja tilanteisiin, joissa paikallinen infektio on vakava tai suussa on useita infektiofokuksia tai jos toimenpide on laaja ja pitkäkestoinen.
• Mikrobilääkeprofylaksi on tarpeellinen, kun verekkäissä toimenpiteissä käsitellään infektoituneita kudoksia ja etenkin kun potilaalla on infektion yleisoireita tai infektiokomplikaatioille altistava yleissairaus tai lääkitys «Diabetes may increase the risk of severe infection complications of dental origin, and the length of hospital stay.»C.
• Terveellä potilaalla ja sellaisissa toimenpiteissä, joissa komplikaatioiden ilmaantuvuus on pieni (esim. tavanomainen hampaan poisto), profylaksia ei tarvita «Mikrobilääkeprofylaksi ei ole tarpeen terveen potilaan infektoitumattoman hampaan poistossa, jossa ei tarvita osteotomiaa.»A, «Mikrobilääkehoidoista ei ilmeisesti ole hyötyä eikä sitä suositella äkillisen pulpiitin hoidossa.»C, «Penisilliini tai amoksisilliini ei ehkäise oireettoman apikaalisen parodontiitin akutisoitumista juurikanavien avauksen ja laajennuksen yhteydessä.»B.
• Kerta-annosprofylaksi annetaan suun kautta noin 60 minuuttia (30–90 minuuttia) ennen toimenpidettä.
• Profylaksissa ensisijaisesti käytettäviä lääkkeitä infektion vakavuus, potilaan infektioalttius ja mikrobilääkkeiden viimeaikainen käyttö huomioiden ovat amoksisilliini tarvittaessa yhdessä metronidatsolin kanssa tai amoksisilliini-klavulaanihappo. Kefalosporiinin ja metronidatsolin yhdistelmää käytetään ensisijaisena penisilliinille allergisille potilaille. Anafylaktisen reaktion penisilliinistä saaneilla voidaan käyttää klindamysiiniä tai doksisykliiniä. Lapsilla ensisijaislääke on amoksisilliini tai kefaleksiini, penisilliiniallergikoilla klindamysiini.

Hoito

• Potilas, jolla on hammasperäinen infektio, arvioidaan aina viiveettä. Tehokas hoito aloitetaan myös viipymättä. Potilaat, joilla on vakavan infektion oireita tai infektiokomplikaatioille altistava perussairaus tai lääkitys, ohjataan erikoissairaanhoidon päivystykseen.
• Mikrobilääkehoito ei korvaa hammaslääketieteellistä hoitoa, koska infektiopesäkkeen hoidon viivästyminen tai puutteellinen hoito voi johtaa infektion vaikeutumiseen.
• Jos infektiopesäkkeen avaus onnistuu ja kudosten verenkierto on hyvä, riittää kerta-annosprofylaksin lisäksi tavallisesti 5 vuorokauden mittainen mikrobilääkehoito, jonka jälkeen tilanne arvioidaan.
• Hoidossa käytetään mikrobilääkkeitä samoin periaattein kuin profylaksissa, mutta myös V-penisilliini voi tulla kyseeseen.
• Potilaan huolellinen seuranta ja jatkohoito-ohjeiden ja yhteystietojen antaminen on tärkeää, koska suun ja leukojen infektioissa tilanteen kehittymistä on hyvin vaikea arvioida (kuva «Hammasperäisen infektion hoidon periaatteet»1).

Kuva 1.

Hammasperäisen infektion hoidon periaatteet.

Hammasperäisten infektioiden hoidossa mikrobilääkehoito on toissijainen, eikä sen aloittamisella voi perustella hammaslääketieteellisen hoidon lykkäämistä. Useimmat potilaat eivät tarvitse mikrobilääkeprofylaksia tai -hoitoa hammasperäisen infektion hoidon yhteydessä. Jos mikrobilääkitystä tarvitaan, se aloitetaan ennen hammashoitotoimenpidettä kerta-annosprofylaksilla.

© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian ja Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin asettama työryhmä

Riina Richardson (pj.)

Marja Pöllänen (Käypä hoito -toimittaja)

Heikki Alapulli

Asko Järvinen

Mataleena Parikka

Marianne Pinnola

Tero Soukka

Leo Tjäderhane