Kliininen kommentti: Transdermaalinen estrogeenikorvaushoito voi olla perusteltu tilanteessa, jossa amenorrea pitkittyy asianmukaisesta anoreksian hoidosta riippumatta. Transdermaalinen annostelu ohittaa maksan ensikierron metabolian, ja siten se ei estä maksan IGF-1-tuotantoa toisin kuin oraalinen estrogeenihoito. Kasvunsa päättäneille (luustoikä > 14 v) tytöille käytetty transdermaalisen estradiolin annos on ollut tutkimuksissa 100 µg/vrk laastarina. Mikäli pituuskasvua on vielä odotettavissa, transdermaalisen estradiolin annos tulee suhteuttaa murrosiän vaiheeseen ja suurentaa asteittain edellä mainittuun fysiologiseen annokseen lastenendokrinologin tai nuorisogynekologin arvion perusteella.
Systemaattisessa katsauksessa «Zadeh P, Etheridge L. Should teenage girls with an...»1 tarkasteltiin estrogeenikorvaushoidon merkitystä nuoruusikäisten tyttöjen luuston mineraalitiheyden parantamisessa. Katsaukseen sisällytettiin yhteensä 9 julkaisua (1 systemaattinen katsaus ja meta-analyysi, 3 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, 2 etenevää tutkimusta, 1 poikkileikkaustutkimus ja 2 tapausselostusta). Katsauksen perusteella todettiin, että näyttö estrogeenihoidon merkityksestä anoreksiaa sairastavien osteoporoosin ehkäisyssä pitkällä aikavälillä tarkasteltuna on vielä puutteellista ja tärkeintä luuston hoidossa on itse anoreksiasta parantuminen ja normaalin painon saavuttaminen. Oraalisen etinyyliestradiolin käyttämisestä ehkäisypillerin muodossa luuston mineraalitiheyden parantamiseksi ei todettu näyttöä, mutta transdermaalisen fysiologisen estrogeenin todettiin voivan parantaa luuston mineraalitiheyttä.
Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Aalberg K, Stavem K, Norheim F, ym. Effect of oral...»2 tarkasteltiin estrogeenikorvaushoidon tehoa luuston mineraalitiheyden parantamisessa funktionaalisen hypotalaamisen amenorrean (FHA) yhteydessä lannerangan alueelta arvioituna. Tutkimukseen sisällytettiin 9 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta , joissa oli yhteensä 770 tutkittavaa. Tutkittavat olivat iältään 11–35-vuotiaita. Tutkittavista 448:lla FHA:n taustalla oli atleettinen amenorrea ja 322:lla anoreksia. Tutkimusten kesto vaihteli 9 kuukaudesta 24 kuukauteen. 5 tutkimuksessa oli käytetty etinyyliestradiolia sisältävää ehkäisypilleriä (OCP), 2:ssa oraalista konjugoitua estrogeeniä (CE) ja 2:ssa transdermaalista estrogeeniä (TE). 4 tutkimuksessa (OCP n = 2 ja TE n = 2) luuston mineraalitiheys oli suurempi hoitoa saaneessa ryhmässä ja 5 (OCP n = 3 ja CE n = 2) pienempi kuin verrokkiryhmässä. Meta-analyysissä merkitsevää eroa hoitoa saaneiden tai verrokkien välillä ei todettu (SMD 0,30, 95 % luottamusväli -0,12–0,73). Alaryhmäanalyysin tulos diagnostisen taustasyyn suhteen eriteltynä (anoreksia/masennus/ahdistuneisuus vs. kilpaurheilu) oli samanlainen. Tutkijat toteavat, että kirjallisuuden perusteella transdermaalinen estrogeenikorvaushoito saattaa parantaa lannerangan luuston mineraalitiheyttä, mutta meta-analyysin perusteella estrogeenikorvaushoitoa (kaikki antomuodot yhdistettynä) FHA-potilaille ei suositella.
Kaksoissokkoutetussa satunnaistetussa lumekontrolloidussa tutkimuksessa «Singhal V, Bose A, Slattery M, ym. Effect of Trans...»3 75 iältään 14–22-vuotiasta anoreksiaa sairastavaa tyttöä ja naista sai 12 kuukauden ajan transdermaalista 17β-estradiolihoitoa (100 µg/vrk) yhdistettynä joko 2 kertaa päivässä pistettävään IGF-1-valmisteeseen tai lumeeseen. Lisäksi molemmat ryhmät saivat 10 vuorokauden ajan kuukausittain keltarauhashormonia (progesteroni 100 mg x 1). Tutkimuksen lopussa mukana oli enää 33 potilasta (21 lumeryhmässä ja 12 IGF-1-ryhmässä). Lopputulosmuuttujina tarkasteltiin luuntiheyttä (DXA), luun geometriaa ja mikrorakennetta (HRpQCT) ja luuston aineenvaihdunnan merkkiaineita. Estradiolia ja lumetta saaneiden ryhmässä areaalinen luuntiheys LS-rangan alueella lisääntyi merkitsevästi 12 kuukauden seurannassa, mutta estradiolia ja IGF-1-valmistetta saaneilla ei, ja ero ryhmien välillä oli merkitsevä. Huonompaa komplianssia estradiolihoidolle tässä ryhmässä pidettiin mahdollisena selittävänä tekijänä, koska estradiolipitoisuus ei tässä ryhmässä seurannassa suurentunut toisin kuin estradioli + lume -ryhmässä. Kummassakin ryhmässä kortikaalinen volumetrinen luuntiheys lisääntyi distaalisen radiuksen ja distaalisen tibian alueella merkitsevästi 12 kuukauden seurannassa. Tutkimuksessa ei kyetty osoittamaan, että IGF-1:n liittäminen transdermaaliseen estrogeenikorvaushoitoon toisi lisäetua pelkkään transdermaaliseen estrogeenikorvaushoitoon nähden luuntiheyden kannalta 14–22-vuotiaille anoreksiapotilaille.