Hollantilaisten tutkijoiden laatima meta-analyysi «Ebisch RM, Rovers MM, Bosgraaf RP, ym. Evidence su...»1, jossa selvitettiin ylihoidon todennäköisyyttä see-and-treat-hoitomenetelmää käytettäessä potilailla, jotka oli lähetetty kolposkopiaan papanäytteessä todetun dysplasia epäilyn vuoksi.
Meta-analyysissa tarkasteltiin 2 511 tutkimusta, joista 13 (N = 4 611) valittiin lopulliseen analyysiin.
Tutkimukseen sisällytettiin artikkelit, joissa oli ilmoitettu kolposkopiaa edeltävä papakoe sekä kolposkopia löydös ja potilaille oli tehty loopkonisaatio ensimmäisen kolposkopian yhteydessä ja loopkonisaation histologinen löydös oli raportoitu.
Ylihoidoksi luokiteltiin histologinen löydös, joka oli normaali tai LSIL-tasoinen dysplasia.
Mikäli potilaalla oli high grade tasoinen papamuutos (HSIL) ja high grade tasoiseen dysplasiaan viittaava kolposkooppinen löydös, ylihoito todettiin 11,6 %:lla potilaista (95 % luottamusväli 7,8–15,3). Tutkijoiden mukaan tässä meta-analyysissa todettujen ylihoitojen määrä see-and-treat-menetelmällä on verrannollinen kirjallisuudessa esitettyyn 11–35 % ylihoitoon kahden vaiheen (biopsian jälkeen tehty loopkonisatio) loopkonisaatioissa. Tutkijat pitävät see-and-treat-hoitomenetelmää käyttökelpoisena hoitomuotona potilaille, jotka tulevat kolposkopiaan high grade -papamuutoksen vuoksi ja joilla todetaan kolposkopiassa high grade -tasoiseen dysplasiaan sopiva löydös.
Suomessa Helsingin yliopistollisessa sairaalassa tehty prospektiivinen kohorttitutkimus «Kiviharju M, Heinonen A, Jakobsson M ym. Overtreat...»2 potilaista, jotka oli lähetetty Helsingin yliopistolliseen sairaalaan kolposkopiaan papamuutosten vuoksi 1/2014–3/2018 välisenä aikana ja joille tehtiin loopkonisaatio. Potilaat hoidettiin kolposkopistin oman päätöksen mukaisesti joko välittömällä loopkonisaatiolla tai biopsian jälkeisellä loopkonisaatiolla. Tutkimuksessa oli mukana 572 potilasta, joista 212:lle tehtiin loopkoniosaatio välittömästi, ja 360:lle tehtiin loopkonisaatio biopsioiden jälkeen. Ylihoidoksi luokiteltiin loopkonisaatiossa todettu normaali histologinen löydös tai LSIl-tasoinen dysplasia. Ylihoito todettiin 10 %:lla (95 % luottamusväli 9,1–17,2) potilaista, joille tehtiin välitön loopkonisaatio, kun taas biopsian jälkeisessä loopkonisaatiossa ylihoito todettiin 18,9 %:lla (95 % luottamusväli 14,7–23,7).
Kommentit
Tutkimuksessa HSIL -papalöydökseksi luokiteltiin sekä HSIL että ASC-H-papalöydökset. Tutkimuksessa ei käynyt ilmi kuinka paljon HSIL -papalöydöksiä ja ASC-H Papa -löydöksiä aineistossa oli. Meta-analyysiin oli valittu tutkimuksia kaikkialta maailmasta eli sekä Aasiasta että Pohjois- ja Etelä-Amerikasta kuin myös Euroopasta. Tutkimukset olivat keskenään heterogeenisiä, joten sen vuoksi tutkimuksen luottamusväli oli leveä. Tutkimuksessa oli yksi tutkimus, jonka potilasmäärä oli selvästi suurempi kuin muiden tutkimusten (N = 2 335), mikä voi vääristää tulosta. Tutkimuksessa oli kuitenkin tehty analyysi myös ilman tätä yhtä suurinta tutkimusta ja tulos oli edelleen sama.
Tutkimus «Kiviharju M, Heinonen A, Jakobsson M ym. Overtreat...»2 oli prospektiivinen tutkimus, mutta ei satunnaistettu, mikä on voinut aiheuttaa valintaharhaa eri hoitomuotoihin valikoitumisessa. Kaikissa kolposkopiatutkimuksissa on ollut kokenut erikoislääkäri mukana tekemässä hoitovalintaa. Biopsian jälkeisessä loopkonisaatiossa ylihoidoksi luokiteltiin ne loopkonisaatiot, joissa ei todettu lainkaan dysplasiaa- tai LSIL-tasoinen dysplasia, vaikka loopia edeltäneessä biopsiassa oli todettu HSIL-tasoinen muutos.