Ikääntyneiden monisairaiden sepelvaltimotautikohtauspotilaiden yksilöllisissä hoitopäätöksissä joudutaan usein pidättymään invasiivisesta hoidosta.
Ikääntyneillä yli 75-vuotiailla sepelvaltimotautikohtauspotilailla vajavainen tutkimusnäyttö, tavalliset liitännäissairaudet ja hoitoon liittyvät komplikaatioriskit vaikeuttavat usein hoitopäätöksen tekoa. Ikääntyneet on joko suljettu pois tai heitä on saatu rajoitetusti mukaan sepelvaltimotaudin hoitotutkimuksiin «Lee PY, Alexander KP, Hammill BG ym. Representatio...»1. Tutkimusaineistoissa aliedustettujen naispotilaiden osuus suurenee ikääntyneiden sepelvaltimotautikohtauspotilaiden joukossa. Naispotilaat ovat alttiita varsinkin ohitusleikkaushoidon komplikaatioille. Tutkimuksissa mukana olleiden ikääntyneiden potilaiden alaryhmillä on ollut vähemmän liitännäissairauksia ja sepelvaltimotaudin riskitekijöitä kuin samanikäisellä väestöllä yleensä «Task Force for Diagnosis and Treatment of Non-ST-S...»2, «Kandzari DE, Roe MT, Chen AY ym. Influence of clin...»3. Liitännäissairauksista tärkeimpiä ovat munuaisten ja sydämen vajaatoiminta, dementia, aikaisemmin sairastettu aivohalvaus ja syöpä. Ikääntymisen aiheuttamat muutokset verenkierron fysiologiassa, kuten valtimoiden venyvyyden väheneminen, systolisen verenpaineen ja sydämen jälkikuorman ja diastolisen dysfunktion yleistyminen, vähentävät sydämen ja verenkiertoelimistön toiminnallista reserviä eli fysiologista sopeutumiskykyä, ja altistavat potilaan sekä itse sairauden että sen hoidon komplikaatioille «Schwartz J, Zipes D. Cardiovascular Disease in the...»4. Alentunut fyysinen ja henkinen toimintakyky ja vaikeasti ennakoitavissa oleva lääkeaineenvaihdunta vaikuttavat hoitovasteisiin ikääntyneillä paljon enemmän kuin nuoremmilla «Cusack BJ. Pharmacokinetics in older persons. Am J...»5.
Vaikka tutkimusnäyttö puoltaa varhaisen invasiivisen hoidon hyödyllisyyttä valikoivaan invasiiviseen hoitomenettelyyn verrattuna myös ikääntyneillä «Alexander KP, Newby LK, Cannon CP ym. Acute corona...»6, nopeasta invasiivisesta hoitomenettelystä voidaan joutua luopumaan mm. seuraavista syistä:
Meta-analyyseissa ns. nopean invasiivisen hoidon ennusteellinen hyöty eli päätetapahtumien välinen absoluuttinen ero valikoivaan invasiiviseen menettelyyn verrattuna (toimenpide tehdään vain sellaisille potilaille, joilla on hoitoon reagoimaton tai rasituskokeella osoitettava iskemia) on ollut vain 1,5–4,8 prosenttiyksikköä kahden vuoden seuranta-aikana «Mehta SR, Cannon CP, Fox KA ym. Routine vs selecti...»7, «Bavry AA, Kumbhani DJ, Rassi AN ym. Benefit of ear...»8, «O'Donoghue M, Boden WE, Braunwald E ym. Early inva...»9. Yhdistelmäpäätetapahtumien NNT-luvuksi saadaan siten 21–67, mikä on suuri luku näin raskaan hoitomuodon vaikuttavuutta punnittaessa erityisesti iäkkäillä ja muilla komplikaatioalttiilla potilailla. On myös huomattava, että positiivinen tulos on saavutettu lähinnä sairaalahoidon tarpeen vähenemisen ansiosta. Lisäksi viimeisimmän, ICTUS-tutkimuksen samoin kuin tuoreen systemaattisen katsauksen tulos on neutraali nopean invasiivisen ja valikoivan invasiivisen hoitomenettelyn välillä «de Winter RJ, Windhausen F, Cornel JH ym. Early in...»10, «Qayyum R, Khalid MR, Adomaityte J ym. Systematic r...»11. Näistä syistä nopeasta invasiivisesta menettelystä luopumista iäkkään sepelvaltimotautikohtauspotilaan hoidossa ei voida pitää virheellisenä. Varsinkin, jos potilas itse ei ole invasiiviseen hoitomenettelyyn motivoitunut.