Puheterapeutin ja psykologin tutkimuksen löydöksiä lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö

Lasten ja nuorten kehityksellisten kielellisten vaikeuksien arvioinnissa ovat keskeisiä psykologin ja puheterapeutin tekemät laajat tutkimukset.

Psykologin tutkimuksessa arvioidaan

• kielellistä päättelyä ja sanaston hallintaa
• näönvaraista hahmottamista ja päättelyä
• lyhytkestoista kielellistä muistia
• ohjeiden ymmärtämistä
• epäsanojen toistamista
• visuospatiaalisia ja visuomotorisia taitoja
• keskittymistä, tarkkaavuuden säätelyä ja oman toiminnan ohjausta
• vuorovaikutustaitoja.

Puheterapeutin tutkimuksessa arvioidaan

• puheen ymmärtämistä ja kielellistä päättelyä
• lyhytkestoista kielellistä muistia ja kuullun erottelua
• tuotettua ja ymmärrettyä sanavarastoa
• kielellisten käsitteiden hallintaa
• puheen selkeyttä, äännejärjestelmän hallintaa ja puhemotorisia taitoja
• ilmaisun rakenteita (lauserakenteet, sanajärjestys, kielioppi)
• Itseilmaisua ja kerrontataitoja
• vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja
• mahdollisten puhetta tukevien ja korvaavien menetelmien tarvetta ja käyttöä.

Keskeisiä kehitykselliseen kielihäiriöön liittyviä löydöksiä alle kouluikäisillä lapsilla:

• uusien sanojen omaksuminen on hankalaa ja sanavarasto kasvaa hitaasti
• sananlöytämisen ja nimeämisen vaikeus
• epäsanojen toistamisen vaikeus
• vaikeus ymmärtää pidempiä tai kielellisesti monimuotoisempia ilmauksia (sanojen merkitysten ymmärtämisen ja kielioppirakenteiden hallinnan vaikeus, kuulomuistin kapeus)
• vaikeus muistaa pitkiä ohjeita (kuulomuistin / kielellisen työmuistin kuormittuminen)
• epäselvä puhe (ei kaikilla)
• ilmaisuvaikeudet (mm. vaikeus kertoa päivän kuulumisista, omista mielipiteistä ja ajatuksista).

Keskeisiä löydöksiä kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla:

• vaikeus omaksua uusia sanoja ja erityisesti abstrakteja käsitteitä
• vaikeus epäsanojen toistamisessa
• vaikeudet lukemisen ja kirjoittamisen oppimisessa sekä niiden taustataidoissa
• vaikeudet matematiikan käsitteiden omaksumisessa ja sanallisten tehtävien ymmärtämisessä
• vaikeudet kielellistä osaamista edellyttäviin tehtäviin keskittymisessä
• vaikeudet ilmaisussa
• vaikeudet kaverisuhteissa ja käyttäytymisessä.

Keskeisiä löydöksiä kaksi- tai monikielisillä lapsilla ja nuorilla:

• Vaikeudet ilmenevät kaikissa lapsen käyttämissä kielissä, mutta voivat näyttäytyä erilaisina riippuen kielistä.
• Epätasapaino kielten hallinnassa on tyypillistä.
• Kaksi- ja monikielisten kielihäiriöisten lasten vaikeudet suomen kielessä ovat hyvin samankaltaisia kuin yksikielisten suomenkielisten kielihäiriöisten lasten.
• Etenkin sanaston hallinta on tyypillisesti vielä kouluiässä yksikielisten lasten tai nuorten taitotasoa merkittävästi jäljessä.
• Sanaston ja kieliopin hallinnan puutteet heijastuvat vahvasti kielelliseen oppimiseen ja koulumenestykseen.

Viitteet: «Adlof SM, Hogan TP. Understanding Dyslexia in the ...»1, «Erratum to "A New Memory Perspective on the Senten...»2, «Niu T, Wang S, Ma J, ym. Executive functions in ch...»3, «Parks KMA, Hannah KE, Moreau CN, ym. Language abil...»4, «Pomper R, McGregor KK, Arbisi-Kelm T, ym. Direct I...»5, «Sansavini A, Favilla ME, Guasti MT, ym. Developmen...»6, «Zapparrata NM, Brooks PJ, Ober T. Developmental La...»7.