Meta-analyysin «Whelton PK, He J, Cutler JA ym. Effects of oral po...»1 tarkoituksena oli selvittää, alentaako tabletteina (85 %:ssa tutkimuksista) tai ravinnossa annettu kaliumkloridi-, kaliumsitraatti- tai kaliumbikarbonaattilisä normaali- tai korkeaverenpaineisten henkilöiden verenpainetta. Mukaan hyväksyttiin 33 kontrolloitua satunnaistettua tutkimusta, joissa yksi haara oli arvottu saamaan kaliumlisää ja toinen joko lumetta tai pienempää annosta kaliumia. Kaliumlisän suuruus oli 2 tutkimuksessa 60 mmol/vrk ja 10 tutkimuksessa 100 mmol/vrk tai enemmän (mediaani 75 mmol/vrk). Tutkimusten kesto vaihteli 3 vuorokaudesta 3 vuoteen (mediaani 5 viikkoa). Tutkimuksista 23 oli tehty hypertensiivisille henkilöille. 4 tutkimuksessa käytettiin verenpainetta alentavaa lääkehoitoa. Tiatsididiureettihoitoa käytettiin 3 tutkimuksessa, joista 2 tutkimuksessa selvitettiin kaliumlisän vaikutuksia diureetin aiheuttaman hypokalemian hoidossa. Tutkimusraporteista rekisteröitiin interventio- ja vertailuryhmien verenpaineen, painon ja vuorokausivirtsan natriumin ja kaliumin muutokset. Tutkimukset arvioi itsenäisesti 2 henkilöä. Muut meta-analyysin tekijät osallistuivat epäselvien kysymysten selvittämiseen.
Tulokset: 33 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, yhteensä 1 560 hypertensiivistä ja 1005 normotensiivistä henkilöä, täytti analyysin kriteerit. Tutkimuksen mukaan 53 mmol/vrk suuruinen kaliumlisä alensi systolista verenpainetta 4,4 mmHg (95 % luottamusväli, luottamusväli 2,5 – -6,4; p < 0,001) ja diastolista verenpainetta 2,5 mmHg (luottamusväli -0,7 – -4,2; p < 0,01). Systolinen verenpaine aleni 3,1 mmHg (luottamusväli - 1,9 – -4,3; p < 0,001) ja diastolinen verenpaine 2,0 mmHg (luottamusväli -0,5 – -3,4; p < 0,01), kun 1 yleisestä linjasta poikennut tutkimus poistettiin analyysistä. Kaliumlisän verenpainetta alentava vaikutus oli suurempi (p < 0,001) tutkimuksissa, joissa natriumin keskimääräinen saanti oli runsaampaa. Kaliumlisä alensi systolista/diastolista verenpainetta 1,2 mmHg (luottamusväli 0,0 – -2,4) / 0,1 mmHg (luottamusväli 1,1 – -1,0) tutkimuksissa, joissa natriumin saanti oli < 140 mmol/vrk, 2,1 mmHg (luottamusväli -0,3–4,0) / 1,4 mmHg (luottamusväli 0,0 – -2,8) tutkimuksissa, joissa natriumin saanti oli 140–165 mmol/vrk ja 7,3 mmHg (luottamusväli -4,6 – -10,1) / 4,7 mmHg (luottamusväli -1,1–8,3) tutkimuksissa, joissa natriumin saanti ylitti 165 mmol/vrk.
Meta-analyysin «Dickinson HO, Nicolson DJ, Campbell F ym. Potassiu...»2 tarkoituksena oli selvittää, alentaako kaliumlisä verenpainetta. Mukaan hyväksyttiin 6 kontrolloitua satunnaistettua tutkimusta, joissa yksi haara oli arvottu saamaan kaliumlisää ja toinen joko lumetta tai tavanomaista hoitoa tai joissa kalium- ja lumelisä oli toteutettu satunnaistetussa järjestyksessä. Mukaan hyväksyttiin tutkimukset, joissa 1) hoitojaksot olivat kestäneet vähintään 8 viikkoa; 2) tutkittavat olivat yli 18-vuotiaita; 3) systolinen paine oli vähintään 140 mmHg tai diastolinen paine vähintään 85 mmHg ja 4) verenpaine oli mitattu myös tutkimuksen lopussa. Analyysistä suljettiin pois tutkimukset, joissa lääkehoito muuttui seuranta-aikana, kaliumlisä oli yhdistetty muihin interventioihin tai tutkimukseen osallistui raskaana olevia henkilöitä.
Tulokset: Mukaan hyväksytyistä 6 tutkimuksesta (n = 483 tutkittavaa) 5 (n = 425) täytti analyysin vaatimukset. Kaliumlisän suuruus oli 48–120 mmol/vrk (1,87–4,68 g). Tutkimuksen mukaan kaliumlisä alensi systolista verenpainetta 11,2 mmHg (95 % luottamusväli, luottamusväli -25,2–2,7; p = ns) ja diastolista verenpainetta 5,0 mmHg (luottamusväli -12,5–2,4; p = ns). Systolinen verenpaine aleni 3,9 mmHg (luottamusväli -8,6–0,8; p = ns) ja diastolinen verenpaine 1,5 mmHg (luottamusväli -6,2–3,1; p = ns), kun 1 yleisestä linjasta poikennut afrikkalainen tutkimus poistettiin analyysistä. Systolinen verenpaine aleni 7,1 mmHg (luottamusväli 19,9–5,7; p = ns) ja diastolinen verenpaine 5,5 mmHg (luottamusväli -14,5–3,5; p = ns), kun vain 2 parasta tutkimusta (n = 138 tutkittavaa) hyväksyttiin analyysiin.
Meta-analyysin «Aburto NJ, Hanson S, Gutierrez H ym. Effect of inc...»3 tarkoituksena oli selvittää kaliumlisän vaikutukset sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin sekä sydän- ja verisuonisairastavuuteen. Meta-analyysi koostui 22 satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta (n = 1 606), joissa raportoitiin kaliumlisän vaikutuksia verenpaineeseen, munuaisten toimintaan ja veren lipideihin, sekä 11 kohorttitutkimuksesta (n = 127 038), joissa raportoitiin kaliumin vaikutukset kokonaiskuolleisuuteen, sydän- ja verisuonisairastavuuteen, aivohalvauksiin ja koronaaritautiin.
Kaliumlisä laski systolista verenpainetta koko aineistossa 3,49 mmHg (95 % luottamusväli 1,82–5,15) ja diastolista verenpainetta 1,96 mmHg (95 % luottamusväli 0,86–3,06). Hypertensiivisillä henkilöillä verenpaineen lasku oli suurempi (systolisen verenpaineen lasku 5,32 (95 % luottamusväli 3,43–7,20) ja diastolisen verenpaineen lasku 3,10 mmHg (95 % luottamusväli 1,66–4,53)). Sen sijaan normotensiivisillä henkilöillä kaliumlisä ei laskenut verenpainetta merkittävästi. Kaliumlisän verenpainetta alentava vaikutus oli korostunut silloin, kun natriumin saanti oli runsasta. Kaliumlisä ei vaikuttanut haitallisesti munuaisten toimintaan tai veren lipidiarvoihin.
Tutkimuksen perusteella runsas kaliumin saanti pienentää merkittävästi aivohalvausten riskiä (RR 0,76, 95 % luottamusväli 0,66–0,89).
Meta-analyysin «Filippini T, Violi F, D'Amico R ym. The effect of ...»4 tarkoituksena oli selvittää, alentaako kaliumlisä verenpainetta. Mukaan hyväksyttiin 25 kontrolloitua satunnaistettua tutkimusta, joissa kaliumlisän käyttö kesti vähintään 4 viikkoa. Analyysistä suljettiin pois tutkimukset, joissa tutkittavien lähtötilanteen ja tutkimuksen loppuvaiheen vuorokausivirtsan natriumin ja kaliumin tuloksia ei ollut käytettävissä.
Tulokset: Mukaan hyväksytyissä 25 tutkimuksessa oli 1163 tutkittavaa. Kaliumlisän mediaanisuuruus oli 64 mmol/vrk (24–75 mmol/vrk), joka vastaa noin 2500 mg kaliumia. Tutkimuksen mukaan kaliumlisä alensi systolista verenpainetta 4,5 mmHg (95 % luottamusväli -5,9 – -3,1) ja diastolista verenpainetta 3,0 mmHg (95 % luottamusväli -4,8 – -1,1). Kaliumlisä alensi verenpainetta eniten henkilöillä, joilla natriumin saanti ylitti 4 grammaa vuorokaudessa (vastaa 10 grammaa suolaa). Kaliumlisä ei alentanut verenpainetta henkilöillä, joiden natriumin saanti alitti 2 grammaa vuorokaudessa (vastaa 5 grammaa suolaa). Kaliumlisän verenpainetta alentava vaikutuksen suuruus asettui 2–4 grammaa natriumia vuorokaudessa (5–10 grammaa suolaa) käyttävillä näiden 2 ryhmän väliin (tulosta ja sen tilastollista merkitsevyyttä ei raportissa mainita). Tutkimuksen loppuvaiheen vuorokausivirtsan korkea natrium/kalium-suhde (≥ 1) assosioitui suurempaan systolisen ja verenpaineen laskuun. Systolisen paineen lasku oli pienempi ja diastolinen verenpaine ei laskenut, jos virtsan natrium/kalium-suhde oli alle 1. Kaliumlisä ei alentanut verenpainetta, jos kaliumin vuorokausieritys ylitti lähtötilanteessa 90 mmol (vastaa 3500 mg kaliumia).
Kommentti: Kaliumlisä alentaa verenpainetta, jos suolan saanti on runsasta ja kaliumin saanti vähäistä. Suomalaisten kaliumin saanti on kansainvälisestikin tarkasteltuna hyvällä tasolla, ja noin 80 % saanti ylittää suositustason, joka on naisilla vähintään 3100 mg/vrk ja miehillä vähintään 3500 mg/vrk.
Systemaattisessa katsauksessa ja satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten meta-analyysissa «Filippini T, Naska A, Kasdagli MI, ym. Potassium I...»5 hyödynnettiin uutta yhden vaiheen annos-vastemallia kaliumin saannin ja verenpaineen välisen yhteyden arvioimiseksi. Katsaukseen valikoitui 32 kliinistä tutkimusta, joiden vähimmäiskesto oli 4 viikkoa ja joissa osallistujina oli sekä hypertensiivisiä että normotensiivisiä aikuisia. Osallistujamäärä koko aineistossa oli useita satoja, mutta yksittäisissä tutkimuksissa vaihtelu oli suurta. Eri tutkimusryhmiä oli kaksi: lume- tai vertailuryhmä ja kaliumlisää saanut interventioryhmä, mutta meta-analyysissa ryhmien koko vaihteli tutkimuksittain ja vaihtovuoroiset (crossover) asetelmat olivat yleisiä. Tutkimusten keskeyttämismääristä ei raportoitu yhteenvetotietoa, mutta alkuperäisissä satunnaistetuissa tutkimuksissa keskeyttämiset olivat yleensä vähäisiä eikä niillä katsottu olevan merkittävää vaikutusta tuloksiin.
Mukaanotto edellytti, että osallistujilla oli joko normaali verenpaine tai primaarinen hypertensio, että interventio perustui puhtaasti kaliumia sisältävään lisäravinteeseen (ei ruokavalion kokonaismuutokseen), että se kesti vähintään 4 viikkoa ja että sekä natriumin että kaliumin erittyminen voitiin mitata 24 tunnin virtsasta ennen ja jälkeen intervention. Poissulkukriteereihin kuuluivat muun muassa tutkimukset, joissa käytettiin sekoitettuja interventioita muiden ravintoaineiden kanssa tai joissa ei ollut riittäviä altistus- ja lopputulosmittauksia. Seuranta-aika vaihteli 4 viikosta yli 12 viikkoon, ja analyysissä esitettiin myös erilliset tulokset pidempikestoisista tutkimuksista, jotka olivat yhdenmukaisia pääanalyysin kanssa.
Meta-analyysi osoitti epälineaarisen, U:n muotoisen annos-vastesuhteen kaliumin saannin ja verenpaineen muutosten välillä. Meta-analyysin mukaan kaliumlisä alentaa verenpainetta tehokkaimmin, kun saanti lisääntyy maltillisesti noin tasolle 20–60 mmol/vrk. Verenpaine laskee systolisesti keskimäärin 5–6 mmHg ja diastolisesti 3–4 mmHg, etenkin hypertensiivisillä ja korkean natriumin saannin yhteydessä. Suuret annokset (> 80 mmol/vrk) voivat kääntää vasteen nousuun erityisesti lääkityillä hypertensiopotilailla, joten hyötyalue ei ole lineaarinen, vaan U:n muotoinen.
Kommentti: Meta-analyysin tulokset tukevat käsitystä siitä, että riittävä mutta ei poikkeuksellisen runsas kaliumin saanti voi olla keskeinen osa verenpaineen hallintaa, mutta samalla ne korostavat varovaisuutta erityisryhmissä, kuten potilailla, joilla on munuaissairaus tai hyperkalemian riski. Lisäksi U:n muotoisen käyrän vuoksi vaikutusten tulkinta suurilla annoksilla edellyttää lisätutkimusta. Näytön kokonaisvarmuus on kohtalainen, tärkeimpänä epävarmuustekijänä on alkuperäistutkimusten vaihteleva laatu.