Uhari ym. «Uhari M, Kontiokari T, Koskela M ym. Xylitol chewi...»1 testasivat satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa (1996) ksylitolipurukumin tehoa akuutin otiitin ehkäisyssä. Tutkimuksessa oli mukana 306 päiväkotilasta (keski-ikä 5 vuotta), jotka käyttivät joko ksylitolia sisältävää tai tavallista purukumia 5 kertaa päivässä vähintään 5 minuutin ajan. Lasten sairastuttua vanhemmat veivät lapsensa valitsemalleen lääkärille, ja otiittitiedot tutkimukseen saatiin näiden lääkärien tekemien merkintöjen perusteella.
2 kuukautta jatkuneen tutkimuksen aikana ksylitoliryhmän (n = 157) lapsilla todettiin 33 ylähengitystietulehdusta, kun taas tavallista purukumia saaneilla (n = 149) diagnosoitiin 57 ylähengitystietulehdusta. Ksylitoliryhmässä 19 lapsella (12,1 %) ja kontrolliryhmässä 31 lapsella (20,8 %) todettiin tutkimusaikana vähintään 1 akuutti otiitti (ryhmien välinen ero 8,7 %; 95 % luottamusväli 0,4–17,0 %; p = 0,04). Pneumokokin nenänielukantajuudessa ei todettu eroja ryhmien välillä.
Saman tutkimusryhmän «Uhari M, Kontiokari T, Niemelä M. A novel use of x...»2 jatkotutkimuksessa (1998) oli mukana 857 päiväkotilasta, jotka satunnaistettiin saamaan ksylitolipurukumia (n = 179), kontrollipurukumia (n = 178), ksylitolimikstuuraa (n = 159) tai kontrollimikstuuraa (n = 165); lisäksi 1 ryhmä (n = 176) sai avoimesti ksylitolia sisältäviä imeskelytabletteja. Purukumiryhmissä lasten keski-ikä oli 4,6 vuotta ja mikstuuraryhmissä 2,2 vuotta. Kaikkia valmisteita annosteltiin 5 kertaa päivässä. Lapsia seurattiin 3 kuukautta, ja jokaisen flunssaepisodin yhteydessä heille tehtiin tympanometriatutkimus. Jos tympanogrammi oli poikkeava, lasten välikorvastatus varmistettiin myös tutkimuslääkärien toimesta.
Seuranta-aikana 68:lla (41 %) kontrollimikstuuraa saaneista lapsista ja 46:lla (29 %) ksylitolimikstuuraa saaneista lapsista diagnosoitiin vähintään 1 akuutti otiitti (ero 30 %; 95 % luottamusväli 4,6–55,4 %; p = 0,028). Vastaavasti vähintään 1 otiitti todettiin 49:llä (28 %) lapsella, jotka saivat kontrollipurukumia, mutta vain 29:llä (16 %) lapsista, jotka käyttivät ksylitolipurukumia (ero 40 %; 95 % luottamusväli 10,0–71,1 %; p = 0,025).
Sama tutkimusryhmä teki edelleen satunnaistetun työn «Tapiainen T, Luotonen L, Kontiokari T ym. Xylitol ...»3 (2002), jossa 1 277 oululaista päiväkotilasta sai hengitystieinfektion aikana ksylitolia tai lumetta joko mikstuurana, purukumina tai pastillina. Kuten edellisessäkin tutkimuksessa, lapset tutkittiin aina tutkimusryhmän toimesta. Tämä tapahtui viimeistään 4 vuorokauden kuluttua hengitystieinfektio-oireiden alusta, ja sen jälkeen viikoittain, kunnes oireet loppuivat. Otiittidiagnoosi perustui tympanometriaan ja otoskopiaan. Kukin lapsi osallistui tutkimukseen vain 1 hengitystieinfektion aikana. Otoskoko laskettiin sillä oletuksella, että 75 % lapsista sairastuu hengitystieinfektioon 3 kuukauden aikana, ja 5 %:n alfavirheellä ja 80 %:n voimalla haluttiin löytää 45 %:n ero otiitin ilmaantumisessa. Hengitystieinfektio ilmaantui 3 kuukauden tutkimusaikana noin 80 %:lle lapsista.
Hengitystieinfektioon sairastuneilla lapsilla otiitin ilmaantumisprosentit olivat mikstuuraryhmässä 20,4 % (lume) ja 20,5 % (ksylitoli), purukumiryhmässä 11,0 % (lume) ja 14,1 % (ksylitoli) ja pastilliryhmässä 15,5 % (ksylitoli). Näin ollen vain hengitystieinfektion aikana annetulla ksylitolivalmisteella otiittia ei voida estää.
Edelleen saman tutkimusryhmän toimesta on tehty satunnaistettu tutkimus «Hautalahti O, Renko M, Tapiainen T ym. Failure of ...»4 (2007), jossa aikaisemmissa tutkimuksissa annettu ksylitoliannos annosteltiin 5 annoksen sijaan 3 kertaa päivässä. Tutkimukseen osallistui 663 päiväkotihoidossa olevaa lasta, joista interventioryhmä sai purukumina tai mikstuurana 9,6 g ksylitolia/vrk ja kontrolliryhmä 0,5 g ksylitolia/vrk. Korvat tutkittiin tutkimusryhmän toimesta aina, kun hengitystieinfektio alkoi ja viikoittain, kunnes se oli parantunut tai korvatulehdus oli ilmaantunut.
Ainakin 1 korvatulehdus ilmaantui 3 kuukauden seurannan aikana 28 %:lle ksylitoliryhmässä ja 30 %:lle kontrolliryhmässä. Kaikkiaan korvatulehduksia oli seurannan aikana 156 ksylitoliryhmässä ja 142 kontrolliryhmässä.
Ksylitolin tehoa on Yhdysvalloissa tutkittu myös alle 5-vuotiailla korvatulehduskierteisillä lapsilla «Vernacchio L, Corwin MJ, Vezina RM ym. Xylitol syr...»5. Tässä tutkimuksessa 160 lasta sai 5 g ksylitolia visköösinä mikstuurana 3 kertaa päivässä ja 166 sai vastaavasti lumetta 12 viikon ajan.
Korvatulehdusten esiintymisessä ei ollut eroa 90 päivän seurannassa. Lumevalmiste sisälsi 30 % sorbitolia. Suolistohaittavaikutuksissa tai adherenssissa ei ollut eroa ryhmien välillä.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: