Cochrane-katsaukseen «Rice VH, Heath L, Livingstone-Banks J, ym. Nursing...»1 hyväksyttiin 58 hoitajan toteuttamaa vieroitusohjausta arvioinutta satunnaistettua tai näennäissatunnaistettua tutkimusta. Näistä 9 oli ilmestynyt katsauksen edellisen päivityksen jälkeen. Vanhimmat tutkimukset oli julkaistu vuonna 1987 ja uusimmat 2017. Osanottajat olivat yli 18-vuotiaita miehiä tai naisia. Raskaana olevia naisia ei sisällytetty katsaukseen. Valtaosa tutkimuksista oli toteutettu joko perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Interventioina olivat hoitajan antama neuvonta, ohjaus tai lopettamista tukevat strategiat. Vertailukohtana olivat lyhyt keskustelu tai lopettamiskehotus. Vaikuttavuutta mitattiin tupakoimattomuutena vähintään 6 kuukauden seurannassa. Meta-analyysissä käytettiin tiukinta mittaria ja pisintä seuranta-aikaa. Hoitajien interventiot jaettiin korkean intensiteetin (yli 10 minuuttia, tukimateriaalia ja jatkokontakteja) tai matalan intensiteetin (10 minuuttia tai alle, mahdollinen esite ja 1 seurantakontakti) vieroitusohjaukseksi.
Kaikkiaan 44 tutkimusta (N = 20 881) vertasi hoitajan toteuttamaa interventiota tavanomaiseen hoitoon tai lopettamiskehotukseen. Hoitajan toteuttamien interventioiden todettiin lisäävän tupakoinnin lopettamista (RR 1,29, 95 % luottamusväli 1,21–1,38, I2 = 50 %). Matalan intensiteetin interventiot (7 tutkimusta, N = 4 016), eivät poikenneet tehokkuudessa korkean intensiteetin interventioista (37 tutkimuksista, N = 16 865), vaikka erikseen analysoituna matalan intensiteetin tulos ei ollut merkitsevä (RR 1,27, 0,99–1,62) kun se korkean intensiteetin ryhmässä oli (RR 1,29, 1,21–1,38). Vaikuttavissa interventioissa hoitajat olivat tyypillisesti erikoistuneet terveyden edistämiseen. 11 tutkimusta, joissa hoitaja käytti lisäksi muita keinoja, kuten fysiologista palautetta, häkämittausta tai lisätapaamisia vieroitukseen, eivät osoittaneet edellistä parempia tuloksia.
Kommentti: Valtaosa katsauksen tutkimuksista on vanhoja. Viimeisessä päivityksessä mukaan otetut 9 tutkimusta olivat tasokkaita (alhainen harhan riski), mutta vain 2 tutkimuksessa tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä ja näistä vain toinen osoitti interventioryhmän hyötyneen.
Suomalaisten tutkijoiden tekemään vuonna 2026 julkaistuun systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin «Winell K, Ahonen JE. Effectiveness of nurse-run sm...»2 haettiin satunnaistettuja vertailututkimuksia tammikuusta 1983 joulukuuhun 2023. Valintakriteerit: hoitajan yhteenlaskettu vieroitusohjausaika ei saanut ylittää 90 minuuttia, vähintään yhden kontaktin tuli olla läsnäkontakti, kontakteja sai olla korkeintaan 5, vieroituslääkkeitä ei saanut käyttää ja lääkäri ei saanut osallistua vieroitukseen. Vertailuryhmät vaihtelivat tavanomaisesta hoidosta lyhyeen ohjaukseen ja/tai informaatioon, joka saattoi sisältää myös apukeinoja itsenäisesti toteutettavaan lopettamiseen. Vieroitustulos arvioitiin 12 kuukauden kohdalla ensisijaisesti biokemiallisesti varmistetuista tuloksista ja toissijaisesti tupakoijan ilmoituksen perusteella. Meta-analyysiin hyväksyttiin 7 tutkimusta, joissa oli yhteensä 4 443 tupakoijaa. Kaikissa tutkimuksissa todettiin harhan riskejä ja 3 tutkimuksen harhan mahdollisuus arvioitiin suureksi. Meta-analyysissä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa interventio- ja vertailuryhmän välillä. Biokemiallisesti varmistettu 12 kuukauden vieroitustulos oli OR=1,22, 95 % luottamusväli 0,83–1,80 (6 tutkimusta, 4 295 tupakoijaa) ja itseilmoitettu tupakoimattomuus 12 kuukauden kohdalla OR=1,02, 95 % luottamusväli 0,65–1,61 (5 tutkimusta, 3 396 tupakoijaa). Tutkimuksissa oli merkittävää heterogeenisyyttä (I²= 57 % biokemiallisesti varmennetuissa tuloksissa ja I²= 73 % itseilmoitetuissa).
Kommentti: Tutkijoiden valitsema intervention intensiteetti vastannee Suomessa ja monissa muissa maissa hoitajien tavallisinta ohjausaikaa, joka usein perustuu yhteen pitkään käyntiin ja korkeintaan muutamaan seurantakontaktiin.