Lasten ja nuorten (6–18-vuotiaiden) masennusoireiden ja kliinisten depressioiden 27 yksilö- ja ryhmäpsykoterapiatutkimusta (1 744 potilasta, 1 413 iältään 12–18-vuotiasta) kattaneessa meta-analyysissa «Watanabe N, Hunot V, Omori IM ym. Psychotherapy fo...»1 ensisijainen vastemuuttuja oli hoitovaste, joka arvioitiin kunkin tutkimuksen määrittelemällä tavalla (useimmissa tutkimuksissa HRSD-, BDI-, CDI-katkaisupisteellä määriteltynä tai diagnoosin häviämisenä). Tutkimuksista 17 oli spesifisesti nuoruusikäisiä koskevia. Erityyppiset psykoterapiat todettiin hoidon päättyessä tehokkaiksi hoidotta jäämiseen, hoidon odottamiseen tai aktiivisiin vertailuhoitoihin verrattuina (hoitovasteen RR 1,39; 95 % luottamusväli 1,18–1,65, NNT 4,3).
Supportiivista psykoterapiaa käsitteleviä tutkimuksia oli yksi. Siinä oli 74 potilasta, potilaiden keski-ikä oli 13 vuotta. Supportiivista psykoterapiaa saaneilla hoitovasteen yleisyys ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi hoitoa vaille jäämisestä akuuttihoidon jälkeen (hoitovasteen RR 1,43; 95 % luottamusväli 0,58–3,55) eikä 1–6 kuukauden seurannassa (hoitovasteen RR 0,73; 95 % luottamusväli 0,31–1,54).
Lasten ja nuorten (6–18-vuotiaiden) vaikeiden masennusoireiden ja kliinisten depressioiden 52 psykoterapiatutkimusta (3 805 potilasta) kattaneessa verkostometa-analyysissa «Zhou X, Hetrick SE, Cuijpers P ym. Comparative eff...»2 arvioitiin psykoterapioiden tehokkuutta akuuttihoidossa ja 1–6 kuukauden sekä 6–12 kuukauden seurannassa. Ensisijainen vastemuuttuja oli masennusoireiden keskimääräinen vähenemä standardoidulla oireasteikolla (CDRS-R, HRSD, BDI, CDI).
Supportiivista psykoterapiaa koskevia tutkimuksia oli 5, niissä oli 728 potilasta. Sitä verrattiin meta-analyysiin sisältyneissä tutkimuksissa kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, kognitiiviseen terapiaan, käyttäytymisterapiaan, perheterapiaan, hoitoa vaille jäämiseen ja lumelääkkeeseen. Supportiivinen psykoterapia vaihteli eri tutkimuksissa. 3 tutkimuksessa se oli 6–12 tapaamisesta koostuva supportiivinen ryhmä, 1 tutkimuksessa 12 tapaamisen supportiivinen yksilöterapia ja 1 tutkimuksessa 1 tapaamisen supportiivinen haastattelu. 3 tutkimuksessa tutkittiin 13–19-vuotiaita nuoria, 2 tutkimuksessa 10–15-vuotiaita lapsia ja varhaisnuoria. Supportiivisen psykoterapian suunniteltu tapaamisten määrä vaihteli 6–12 tapaamisen välillä, akuuttihoidon keston vaihteli 6–16 viikon välillä. 4 tutkimusta raportoi 6 kuukauden seurannan.
Verkostometa-analyysissa supportiivinen psykoterapia oli akuuttihoidossa hoidon odottamiseen (mutta ei muihin vertailuhoitoihin) verrattuna tehokkaampaa (SMD 0,77; 95 % luottamusväli -1,25 – -0,30). Myös 6 kuukauden seurannassa supportiivinen psykoterapia oli hoidon odottamista (mutta ei muita vertailuhoitoja) tehokkaampaa (SMD -0,61; 95 % luottamusväli -1,24 – -0,17).
Kommentit
Supportiivista psykoterapiaa on tutkittu useimmissa tutkimuksissa spesifisten psykoterapioiden vertailuhoitona. Niissä myös supportiivisella psykoterapialla on saatu suhteellisen hyviä hoitotuloksia. Supportiivisen psykoterapian sisältönä tutkimuksissa on ollut potilaan esiin tuomista ajankohtaisista ongelmista ja tunteista puhuminen ja tunteiden ilmaisu, masennus- ja muiden oireiden seuranta ja sosiaalisista aktiviteeteista keskustelu. Supportiivinen terapia ei ole sisältänyt konkreettisten ohjeiden antamista tai muita spesifeiksi arvioituja interventioita. Valtaosa tutkimuksista on tehty iän suhteen heterogeenisillä (lapsia ja nuoria) tutkimusaineistoilla.
NICE:n (National Institute for Health and Clinical Excellence) hoitosuositus «National Collaborating Centre for Mental Health. D...»3 suosittelee supportiivista psykoterapiaa yhdeksi nuorten lievien depressioiden hoitovaihtoehdoksi.