Movement Disorders Societyn vuonna 2002 julkaistussa ja vuonna 2005 päivitetyssä, näyttöön perustuvassa katsauksessa «Goetz CG, Koller WC, Poew W ym. Management of Park...»1, «Rascol O, Goetz C, Koller W ym. Treatment interven...»2, «Goetz CG, Poewe W, Rascol O ym. Evidence-based med...»3 analysoitiin yhteensä 14 tutkimusta (potilaiden kokonaismäärä noin 2500), joissa levodopaa verrattiin joko eri dopamiiniagonisteihin, antikolinergiin (yksi tutkimus) tai amantadiiniin (yksi tutkimus). Analyysin johtopäätös oli, että levodopa on todennäköisesti tehokkaampi kuin antikolinergi, amantadiini, bromokriptiini, kabergoliini, pramipeksoli tai ropiniroli.
Vuonna 2004 julkaistiin ensimmäinen lumekontrolloitu tutkimus, jossa levodopan tehoa tutkittiin 361:llä varhaisvaiheen Parkinson-potilaalla. Tässä ns. ELLDOPA-tutkimuksessa «Fahn S, Oakes D, Shoulson I ym. Levodopa and the p...»4 potilaat saivat joko lumetta tai levodopaa 150 mg, 300 mg tai 600 mg/vrk (karbidopan kanssa) 40 viikon ajan. Tehon mittarina käytettiin UPDRS:n motorista asteikkoa. Lisäksi osalle potilaista (noin 135) suoritettiin ennen tutkimusta ja 9 kuukauden kuluttua beeta-CIT-SPECT-tutkimus, joka mittaa dopamiinin takaisinottoa. Levodopa oli tilastollisesti merkitsevästi tehokkaampi kuin lumelääke kaikilla annoksilla (p < 0.001). Lisäksi havaittiin selkeä annosvaste levodopalle. Beeta-CIT-SPECT-tutkimuksessa merkkiaineen kertyminen striatumiin väheni nopeammin kaikissa levodoparyhmissä kuin lumeryhmässä.
Vaikka levodopalla on tehty vain yksi kaksoissokkoutettu lumekontrolloitu tutkimus varhaisvaiheen Parkinson-potilailla, muut vertailututkimukset (muun muassa vertailu eri dopamiiniagonisteihin) sekä 30 vuoden kliininen käyttökokemus osoittavat sen kiistatta tehokkaaksi Parkinsonin taudin oireita lievittäväksi lääkkeeksi. ELLDOPA-tutkimus osoitti myös levodopan annosvasteen. SPECT-tutkimuksen tuloksen kliininen merkitys on toistaiseksi epäselvä.