Movement Disorders Societyn näyttöön perustuvassa katsauksessa «MAO-B inhibitors for the treatment of Parkinson's ...»1 analysoitiin kolme lumekontrolloitua kaksoissokkoutettua tutkimusta, joissa tutkittiin selegiliinin (10 mg/vrk) käyttöä motoristen ongelmien tasoittajana. Yhdessä tutkimuksessa (41 potilasta) todettiin selegiliinin parantavan "wearing off"-ilmiön haitta-astetta 65 %:lla. Päivittäisen akinesian määrä ei muuttunut eivätkä vaikeat "on/off"-vaihtelut, jähmettyminen tai nopeat tilanvaihtelut korjautuneet. Dyskinesia paheni 14 potilaalla.
Toisessa tutkimuksessa (n = 33, seuranta-aika 8 viikkoa) mittareina käytettiin potilaiden subjektiivisia kokemuksia. Selegiliinihoidetuista 22 % katsoi Parkinson-oireidensa kohentuneen ja 21 %:lla levodopa-annosta voitiin laskea. Yleisarviona todettiin selegiliinihoidetuista 17:sta potilaasta 12:n (71 %) tilan tulleen paremmaksi (vähemmän jyrkkiä "on/off"-vaihemuutoksia, "on"-vaiheissa kunto parempi ja "off"-vaiheet vähemmän hankalia).
Kolmannessa tutkimuksessa (n = 99, seuranta-aika 6 viikkoa) käytettiin mittarina potilaspäiväkirjojen merkintöjä taudin aiheuttaman haitan asteesta. Selegiliiniryhmän potilaista 56 % ja lumeryhmän 30 % raportoi kävelyn kohentuneen. Yleisarvio lääkityksen tehosta oireisiin osoitti paranemista 58 %:lla selegiliini- ja 26 %:lla lumelääkeryhmän potilaista. Objektiivisesti arvioituna ryhmien potilaiden "on"-vaiheen löydöksiin ei tullut muutosta. Levodopan annosta voitiin laskea 17 %:lla selegiliini- ja 7 %:lla lumelääkeryhmässä.
Analysoijat toteavat, ettei selegiliinin tehosta motoristen komplikaatioiden hoidossa ole riittävää tutkimusnäyttöä. Tutkimukset ovat olleet lyhytkestoisia ja niiden potilasmäärät pieniä. Tehon mittarit ovat enimmäkseen olleet subjektiivisia arvioita voinnista.