Cochrane-katsauksessa  «Amato L, Minozzi S, Davoli M ym. Psychosocial and ...»1 selvitettiin psykososiaalisten hoitojen vaikuttavuutta opioidiriippuvuuden vieroitushoidossa. Meta-analyysissä vertailtiin satunnaistettuja kliinisiä tutkimuksia, joissa oli käytetty mitä psykososiaalista hoitoa lääkkeellisen opioidivieroitushoidon lisäksi tutkimuksiin, jossa oli käytetty pelkästään mitä tahansa lääkkeellistä opioidivieroitusta. Raskaana olleet ja alle 18-vuotiaat suljettiin pois meta-analyysistä. Meta-analyysiin otettiin yhteensä 11 tutkimusta (n = 1 592). Tutkimusten kesto vaihteli 16–26 viikon välillä.

Kaikkiaan 4 psykososiaalisen hoidon tuloksellisuutta oli arvioitu: 1) palkkiohoito, jossa esimerkiksi puhtaista huumeseuloista palkittiin joko ostosetelein tai lisäämällä metadoniannosta, 2) palkkiohoitoa yhdistettynä yhteisövahvistushoitoon (community reinforcement), jossa palkkioiden lisäksi hoitoon liittyi myös ryhmä- tai yksilöterapiaa 2–3 tuntia viikossa; näillä käynneillä käsiteltiin opioidien käytön syitä ja seurauksia, työllistymistä ja päihteettömän toiminnan löytämistä, 3) manualisoitua keskusteluhoitoa (neljä erilaista hoitomallia) ja 4) perheterapiaa. 7 tutkimuksessa käytettiin metadonia, 3 tutkimuksessa buprenorfiinia ja 1 tutkimuksen osalta vieroituslääkettä ei ilmoitettu.

Minkä tahansa psykososiaalisen intervention liittäminen lääkkeelliseen vieroitushoitoon paransi vieroitushoidon tuloksellisuutta usealla eri mittarilla tarkasteltuna. Psykososiaalista hoitoa saaneet kävivät todennäköisemmin vieroituksen loppuun suunnitellusti (RR 1,68; 95 % luottamusväli 1,11–2,55), käyttivät vieroituksen aikana vähemmän opioideja (RR 0,82; 95 % luottamusväli 0,71–0,93), olivat päihteettömiä jatkoseurannassa (RR 2,43; 95 % luottamusväli 1,61–3,66; keskimääräinen seuranta-aika 18 viikkoa). Psykososiaalinen hoito vähensi huomattavasti poisjääntejä sovituilta käynneiltä (RR 0,48; 95 % luottamusväli 0,38–0,59) ja jatkohoitoon kiinnittyminen oli todennäköisempää (RR 3,0; 95 % luottamusväli 1,12–8,05). Eri hoitomuotoja ei voitu vertailla luotettavasti keskenään.

Yksittäisistä hoitomuodoista ainoastaan palkkiohoidon sekä manualisoidun yksilöpsykoterapian tuloksellisuutta voitiin arvioida yhdistelemällä eri tutkimusten tuloksia. Palkkiohoidon liittäminen lääkkeelliseen hoitoon vähensi hoidosta tippumista (RR 0,56; 95 % luottamusväli 0,37–0,83), poisjääntejä hoitokäynneiltä (RR 0,29; 95 % luottamusväli 0,15–0,56), opioidien käyttöä hoidon aikana (RR 0,82; 95 % luottamusväli 0,79–0,97). Keskusteluhoidon liittäminen lääkkeelliseen hoitoon puolestaan vähensi hoidosta tippumista (RR 0,72; 95 % luottamusväli 0,58–0,90). Muita tarkasteluja ei voitu puutteellisten tietojen takia tehdä.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä