Takaisin

Hoidon intensiteetti opioidikorvaushoidossa

Näytönastekatsaukset
Solja Niemelä
12.4.2018

Näytön aste: B

Opioidikorvaushoidossa hoidon tai lääkkeenjaon tiivistäminen eivät ilmeisesti paranna hoitotulosta.

Tutkimuksessa «Avants SK, Margolin A, Sindelar JL ym. Day treatme...»1 vertailtiin intensiivisen päiväsairaalatyyppisen hoidon tehokkuutta 1 kerran viikossa annettavaan ryhmämuotoiseen psykososiaaliseen hoitoon metadonikorvaushoitopotilailla.

Tutkimus oli satunnaistettu ja kesti 12 viikkoa. Lisäksi ryhmiä seurattiin 6 kuukautta. Tehostetussa hoidossa metadonikorvaushoitopotilaat (n = 291) saivat manualisoitua hoitoa 5 tuntia 5 kertaa viikossa. Aihepiirit käsittelivät päihdehoitoa, psyykkistä ja fyysistä terveyttä, yhteiskuntaan integroitumista, vaihtoehtoisten toimintamallien opettelua ja päivittäisen toimintakyvyn parantamista. Tavanomaiseen hoitoon sisältyi 2 tuntia manualisoitua ryhmämuotoista kognitiivista käyttäytymisterapiaa 1 kerran viikossa, ja lisäksi 3 ryhmäkäyntiä, joiden aiheina oli muun muassa työllistyminen, muiden palveluiden käyttäminen ja oma terveys. Tulosmittareita olivat virtsanäytteet, ASI, HIV-riskikäyttäytyminen ja hoitokustannukset.

Tutkimustulokset osoittivat, että metadonikorvaushoitoon liitetty päiväsairaalatyyppinen hoito-ohjelma ei johda parempaan tulokseen kuin 1 kerran viikossa ryhmämuotoisesti annettu hoito.

Heidän tutkimuksensa mukaan harvemmin toistuva psykososiaalinen hoito on kustannustehokkaampaa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

24 viikkoa kestävässä satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa «Fiellin DA, Pantalon MV, Chawarski MC ym. Counseli...»2 tutkittiin, parantaako keskusteluhoidon keston pidentäminen ja korvaushoitolääkkeen jaon tiivistäminen opioidiriippuvuuden hoitotulosta.

Tutkittavat (n = 166) oli satunnaistettu 3 ryhmään: 1) tavanomaisessa hoidossa buprenorfiini-naloksoniyhdistelmä jaettiin 1 kerran viikossa, ja hoitoon sisältyi kertaviikkoinen manualisoitu keskusteluhoito (20 minuuttia kerran viikossa), 2) manualisoidun psykososiaalisen hoidon sisältö ja kesto oli sama, mutta korvaushoitolääkkeet jaettiin 3 kertaa viikossa tai 3) lääkkeet jaettiin 3 kertaa viikossa, ja manualisoitu keskusteluhoidon pituus oli 45 minuuttia 1 kerran viikossa.

Jokaisessa hoitoryhmässä opioidien käyttö väheni. Analyyseissä eroa 3 eri hoitoryhmän välillä ei kuitenkaan ollut, kun niitä tarkasteltiin opioidien oheiskäytön määrällä (lääkkeenjako ja keskustelu 20 minuuttia kerran viikossa: opioidinegatiivisia seuloja 44 %; lääkkeenjako 3 kertaa viikossa ja keskustelu 20 minuuttia kerran viikossa: opioidinegatiivisia seuloja 40 %; lääkkeenjako 3 kertaa viikossa ja keskustelu 45 minuuttia kerran viikossa: opioidinegatiivisia seuloja 40 %; p = 0,82). Potilaat olivat tyytyväisempiä hoitoon, kun lääkkeet jaettiin kerran viikossa (85,2 %) verrattuna 3 kertaa viikossa tapahtuvaan jakoon (80,3 % ja 82,6 %, p = 0,04).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimuksen osallistuneiden lukumäärä oli pieni. Tutkittavien psykiatristen häiriöiden esiintyvyyttä ei ilmoitettu.

Cochrane-katsaukseen «Saulle R, Vecchi S, Gowing L. Supervised dosing wi...»3 sisällytettiin prospektiivisessa tutkimusasetelmassa tehdyt kontrolloidut tutkimukset, joissa oli tutkittu valvotun korvaushoitolääkkeen annostelua. Vertailuryhmänä oli korvaushoito, jossa korvaushoitolääke otettiin paikan päällä jakopisteessä ilman valvontaa.

6 tutkimuksesta (n = 7 999) 4 oli satunnaistettu, 2 oli havainnoivia tutkimuksia. 4 tutkimuksessa korvaushoitolääkkeenä käytettiin metadonia (n = 7 587), 2 tutkimuksessa buprenorfiini-naloksonivalmistetta (n = 119) ja 1 tutkimuksessa joko metadonia tai buprenorfinia/buprenorfiini-naloksonivalmistetta (n = 293).

Valvottu lääkeannostelu ei vaikuttanut hoitoretentioon 3–12 kuukauden seurannassa (4 tutkimusta, n = 716; RR = 0,99; 95 % luottamusväli 0,88–1,12) tai vakaviin haittatapahtumiin (2 tutkimusta, n = 363; RR = 0,63; 95 % luottamusväli 0,10–3,86).

Kuolleisuutta oli arvioitu yhdessä kohorttitutkimuksessa (n = 6 983), jossa kuolleisuus oli hieman matalampaa valvotussa metadoniannostelussa (0,6 vs. 0,81 per 100 henkilövuotta). Kun sekoittavat tekijät huomioitiin, yhteys korvaushoitolääkkeenjaon ja kuolleisuuden välillä hävisi (MRR = 1,23; 95 % luottamusväli 0,67–2,27). Itseilmoitettua opioidien oheiskäyttöä ja lääkkeen jakamista eteenpäin oli kartoitettu vain 1 tutkimuksessa: ryhmien välillä ei ollut tilastollista eroa.

Kommentti: Hoitovastetta ei ollut mahdollista arvioida oheiskäytön ja korvauslääkkeen väärinkäytön osalta.

Kirjallisuutta

  1. Avants SK, Margolin A, Sindelar JL ym. Day treatment versus enhanced standard methadone services for opioid-dependent patients: a comparison of clinical efficacy and cost. Am J Psychiatry 1999;156:27-33 «PMID: 9892294»PubMed
  2. Fiellin DA, Pantalon MV, Chawarski MC ym. Counseling plus buprenorphine-naloxone maintenance therapy for opioid dependence. N Engl J Med 2006;355:365-74 «PMID: 16870915»PubMed
  3. Saulle R, Vecchi S, Gowing L. Supervised dosing with a long-acting opioid medication in the management of opioid dependence. Cochrane Database Syst Rev 2017;4:CD011983 «PMID: 28447766»PubMed