Prospektiivisessa, satunnaistetussa ja lumekontrolloidussa tutkimuksessa «Bruera E, Sala R, Rico MA ym. Effects of parentera...»1 tutkittiin laskimonesteytyksen vaikutuksia potilaan somaattisiin oireisiin, kognitiivisiin toimintoihin, deliriumiin, koettuun hoitotyytyväisyyteen ja nestehoidon haittoihin syöpäsairauden loppuvaiheessa olevilla potilailla (N = 53). Nestehoitoryhmässä annettiin 0,9 % natriumkloridia 1 000 ml ja kontrolliryhmässä 100 ml 4 tunnin infuusiona 2 vuorokauden ajan joko subkutaanisti tai intravenöösisti. Hoitovasteita seurattiin MMSE-mittarilla (kongnitio), 10-portaisella lukuasteikolla (hallusinaatiot, myoklonus, heikkous, sedaatio-aste, kipu, turvotukset) tai 7-portaisella lukuasteikolla (hoitotyytyväisyys). Hoitovasteen arvioi hoidon suhteen sokkoutettu lääkäri.
Nestehoitoryhmässä sedaatioaste lieveni 83 %:lla potilaista ja lumeryhmässä 33 %:lla (p = 0,035); vastaavasti myoklonus helpottui 83 %:lla hoitoryhmässä ja 47 %:lla potilaista lumeryhmässä (p = 0,005). Ryhmien välisiä eroja ei todettu hallusinaatioissa ja heikkouden tunteessa eikä potilaiden hoitotyytyväisyydessä.
Kommentti: Pieni potilasaineisto
Toisessa Brueran työryhmän «Bruera E, Hui D, Dalal S ym. Parenteral hydration ...»2 lumekontrolloidussa, satunnaistetussa, prospektiivisessa ja sokkoutetussa monikeskustutkimuksessa tutkittiin 129 potilaan oireita ja elämänlaatua neste- tai lumehoidon aikana. Tutkimusjärjestely oli samanlainen kuin työryhmän aikaisemmassa pilottitutkimuksessa «Bruera E, Sala R, Rico MA ym. Effects of parentera...»1. Erona aikaisempaan tutkimukseen tässä tutkimuksessa nesteytys annettiin subkutaanisti. Hoitovasteen arvioinnissa käytettiin monipuolista ja validoitua mittaristoa, johon kuuluivat mm. Edmonton Symptom Assessment Scale, Unified Myoclonus Rating Scale, Memorial Delirium Assessment Scale, the Richmond Agitation, Sedition Scale, Nursing Delirium Screening Scale ja Functional Assessment of Chronic Illness Therapy–Fatigue. Kuivumaa arvioitiin tutkimalla systemoidusti suun limakalvojen ja kainalojen kosteus sekä silmien kuopallaan olo. Tutkimukset tehtiin ennen hoitoa, sen jälkeen ensimmäisen hoitoviikon päivinä 2–6 ja sen jälkeen 3–5 päivän välein tutkimuksen keston ajan. Seerumin elektrolyytti-, kreatiniini- ja ureapitoisuudet määritettiin alkumittausten jälkeen 1 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta. Potilaat tai heidän omaisensa eivät tunnistaneet, kumpaan ryhmään potilas kuului. Ryhmien välisiä eroja ei ollut eliniän keskimääräisessä pituudessa (17 vrk, 95 % luottamusväli 13–21).
7 vuorokauden kuluttua 50 % nestehoito- ja 57 % lumehoitopotilaista koki vointinsa paremmaksi kuin ennen hoitoa (p = 0,45). Ryhmien välisiä eroja ei havaittu kuivuman oireissa tai veriarvoissa, ESAS-asteikolla eikä elämänlaadussa.
Prospektiivisessa, havainnoivassa mutta kontrolloimattomassa monikeskustutkimuksessa «Yamaguchi T, Morita T, Shinjo T ym. Effect of pare...»3 Japanissa arvioitiin 161 syöpäpotilaalla laskimonesteytyksen vaikutuksia elämänlaatuun, oireisiin ja nestehoidon komplikaatioihin. Lisäksi selvitettiin potilaiden tyytyväisyyttä ja koettua epämukavuutta. Tutkimuksessa käytettiin seuraavia monitoreja: EORTC:n elämänlaatumittari C30, Discomfort Scale (S), Satisfaction (S), Benefit (S), Beck S, Communication Capacity S, Agitation Distress S, Memorial Delirium Assessment S ja MD Andersson Symptom Inventory. Lääkärit arvioivat pleuranesteen, ja ääreisturvotusten ja askiteksen määrä arvioitiin sovitulla ja systemaattisella tavalla. Mittaukset tehtiin lähtötilanteessa, 1 viikon kuluttua nesteytyksen alusta ja vähintään 48 tuntia ennen kuolemaa. Eliniän mediaani oli 20 (vaihteluväli 1–84) vuorokautta, ja 7,5 % potilaista pystyttiin tutkimaan kaikkina tutkimusajankohtina. Keskimääräinen infusoitu nestemäärä oli 912 ml/vrk (SD 495). 28 potilasta sai yli 1 500 ml/vrk ja koki suun kuivumisen lievittyvän merkittävästi (p 0,018) lähtötilanteesta.
Potilaiden tyytyväisyys samaansa hoitoon, elämänlaatu ja kokemat oireet eivät muuttuneet merkittävästi nesteytyksen aikana.
Toisessa prospektiivisessa, havainnoivassa ja kontrolloimattomassa japanilaisessa tutkimuksessa (Nakajima ym. 2013) «Nakajima N, Takahashi Y, Ishitani K. The volume of...»4 selvitettiin 75 mahasuolikanavan syövän loppuvaihetta sairastaneen potilaan nestehoitoa 3 viimeisen elinviikon ajan. Nestehoito toteutettiin hoitavien lääkärien kliinisen arvion mukaan. Jälkeen päin muodostettiin potilaista nestehoitoa (1 000 ml/vrk) saaneiden ja nesteytystä saamattomien potilaiden ryhmät. Potilaita seurattiin laajalla ja validoidulla mittaristolla.
Kuivuma todettiin suuremmaksi nestehoitoa saamattomilla, mutta nestehoitoa saaneilla oli enemmin turvotuksia, askitesta ja bronkuseritteitä. Deliriumin ja pleuranesteen kertymisen suhteen ei ryhmien välillä havaittu eroja.
Kolmannessa japanilaisessa havainnointitutkimuksessa (Nakajima ym 2014) «Nakajima N, Hata Y, Kusumuto K. A clinical study o...»5 selvitettiin kansallisten laskimonesteytysohjeiden toteutumista 78 syövän loppuvaihetta sairastaneella potilaalla 7 vuorokauden ajan saattokodissa. Potilaiden oireita arvioitiin validoiduilla mittareilla, kuten EORTC QLQ-C30. Tutkimuksen alkaessa potilaiden saama keskimääräinen nestemäärä oli 1 525 ± 428 ml/vrk ja loppuvaiheessa se vaihteli 753 ± 221 ml/vrk.
Kun nesteytystä vähennettiin kansallisten ohjeiden mukaisesti, seuraavat oireet helpottuivat merkitsevästi lähtötilanteesta: pahoinvointi (p < 0,024), vatsakivut (p < 0,003), ääreisturvotukset (p < 0,0001) ja hengenahdistus (p < 0,046); myös elämänlaatu koheni (p < 0,0001) ja tyytyväisyys lisääntyi (p = 0,0001).
Kommentti: Tutkimuksessa selvitettiin japanilaista hoitokäytäntöä.