Satunnaistetussa, prospektiivisessä hollantilaisessa monikeskustyössä «Klein WM, van der Graaf Y, Seegers J ym. Dutch ili...»1 143 potilasta satunnaistettiin suoraan stenttaukseen (ryhmä 1) ja 136 potilasta PTA:han täydennettynä stenttauksella, mikäli invasiivinen painegradientti oli > 10 mmHg PTA:n jälkeen (ryhmä 2). Tutkimuksen sisäänottokriteereinä olivat invalisoiva klaudikaatio, alentunut ABI (nilkka-olkavarsipaineindeksi) ja angiografisesti todettu alle 10 cm:n ahtauma tai alle 5 cm:n tukos. Ryhmien 1 ja 2 komplikaatiofrekvenssit olivat 4 % ja 7 % (NS). Primaariset hemodynaamiset onnistumisprosentit arvioituina yleisesti hyväksytyin ABI-kriteerein olivat 81 % ja 82 % (NS).
Keskimäärin 6 vuoden seurannassa kliininen onnistuminen (vähintään yhden Rutherford-luokan nousu) (riskisuhde 0,8, 95 % luottamusväli 0,6–1,0) tai ABI-kriteerein määritetyt aukipysyvyydet eivät eronneet ryhmien välillä (riskisuhde 1,3, 95 % luottamusväli 0,2–2,1).
Cochrane-katsaus «Bekken J, Jongsma H, Ayez N ym. Angioplasty versus...»2 analysoi vuoteen 2015 mennessä julkaistut kontrolloidut satunnaistetut tutkimukset, joissa verrattiin primaarista iliakastenttausta ja PTA:ta täydennettynä stenttauksella, mikäli angioplastiatulos ei ollut hyväksyttävä. Kriteerit täyttäneissä 8 RCT-tutkimuksissa oli yhteensä vain 397 potilasta, ja tutkimusten todistusvoima jäi heikoksi eikä mahdollista luotettavia päätelmiä. 1 tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että iliaka valtimotukosten primaarinen stenttaus aiheuttaisi vähemmän distaalista embolisaatiota.