Kansainväliseen monikeskustutkimukseen (ARISTOTLE) «Granger CB, Alexander JH, McMurray JJ ym. Apixaban...»1 satunnaistettiin 18 201 eteisvärinäpotilasta 1 034 keskuksesta ja 39 maassa. Eteisvärinä tai eteislepatus tuli olla todettu kahdessa kahden viikon välein tehdyssä EKG-rekisteröinnissä 12 kuukautta ennen tutkimukseen ottamista. Lisäksi tutkimukseen hyväksytyillä tuli olla vähintään yksi seuraavista vaaratekijöistä: aikaisempi aivohalvaus, ohimennyt aivoverenkiertohäiriö (TIA), tai valtimoembolia, oireinen sydämen vajaatoiminta 3 edeltäneen kuukauden aikana tai vasemman kammion ejektiofraktio alle 40 %, diabetes tai lääkehoitoa vaativa hypertensio. Poissulun perusteena oli eteisvärinä, jonka oli aiheuttanut ohi mennyt syy, vaikea mitraalistenoosi, tai muut sairaudet, joissa antikoagulaatio oli aiheellinen, aivohalvaus edeltävän 7 päivän aikana, aihe ASAn käytölle yli 165 mg päiväannoksella, tai ASAn ja klopidogreelin yhteiskäyttö, vaikea munuaisten vajaatoiminta (krea > 221 mikromol/l, eGFR < 25 ml minuutissa).
Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään: apiksabaani tai varfariiniryhmään. Apiksabaania annosteltiin 5 mg kahdesti vuorokaudessa paitsi 2,5 mg kahdesti vuorokaudessa, jos potilaalla oli vähintään kaksi seuraavista tekijöistä: ikä yli 80 vuotta, paino alle 60 kg tai kreatiniini yli 133 mikromol/l. Varfariinihoidossa tavoitteena oli INR-taso 2–3. Kummankin ryhmän potilaat saivat toisen ryhmän lumelääkettä. Myös apiksabaania saaneet kävivät INR-kontrolleissa ja heille annettiin peite-INR -arvoja, joiden mukaan lume-varfariinia annosteltiin kaksoissokkouden varmistamiseksi.
Ensisijainen päätetapahtuma oli aivohalvaus tai systeemiembolisaatio. Ensisijainen turvallisuuspäätetapahtuma oli suuri verenvuoto.
Potilaiden mediaani-ikä oli 70 vuotta, mediaanisystolinen verenpaine oli 130 mmHg ja eteisvärinä kohtauksittainen 15 %:lla. Keskimääräinen CHADS2-indeksi oli 2,1. Aivohalvauksia ja systeemiembolioita ilmaantui apiksabaani- ja varfariiniryhmissä tapahtumien ja potilaiden lukumäärät sekä tapahtumat 100 potilasvuotta kohden seuraavasti, ks. taulukko «ARISTOTLE. Päätetapahtumat varfariini–apiksabaani...»1.
Kommentti: Tilastollisesti merkitsevä ero osoitettiin suuressa potilasaineistossa, mutta kliinisesti ero on vähäinen. Yhden aivohalvauksen tai systeemiembolian vähentämiseksi on hoidettava 308 potilasta yhden vuoden ajan apiksabaania käyttäen verrattuna varfariinihoitoon.
| Varfariini INR 2–3 lkm / pt lkm tapahtumia /100 potilasvuotta | Apiksabaani lkm/pt lkm tapahtumia /100 potilasvuotta | Absoluuttisen riskin muutos varfariini–apiksabaani % NNT | Riskisuhde ja (95 % luottamusvälit) | |
|---|---|---|---|---|
| Aivohalvaus tai valtimoemboliat | 265/9 081 1,60 |
212/9 120 1,27 |
0,33 303 |
0,79
(0,66–0,95) |
| Kaikista syistä johtuneet kuolemat | 669/9 081 3,94 |
603/9 120 3,52 |
0,42 239 |
0,89
(0,89–0,998) |
| Suuret ja kliinisesti merkittävät verenvuodot | 877/9 052 6,01 |
613/9 088 4,07 |
1,94 52 |
0,68 (0,61–0,75) |
| Kallonsisäiset verenvuodot | 122/9 052 0,80 |
52/9 088 0,33 |
0,47 213 |
0,42
(0,30–0,58) |