Prospektiivisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Fletcher J, Derakhshan MH, Jones GR ym. BMI is sup...»1 (N = 105) verrattiin lansopratsolia ja lumetta dyspepsiapotilailla, joilla gastroskopialöydös oli normaali ja helikolöydös negatiivinen. Ennen hoitokokeilua potilaille tehtiin ruokatorven pH-mittaus ja manometria sekä oirekartoitus. Merkittävä hoitotulos oli 50 % alenema ylävatsavaivoissa (Glasgow dyspepsia severity score, GDSS). Lansopratsoliryhmässä hoitovaste saavutettiin 35,7 %:lla ja lumeryhmässä 5,7 %:lla (P < 0001). Monimuuttuja-analyysissä BMI oli ainoa noninvasiivinen muuttuja, joka ennusti PPI-hoitovastetta. Potilaan oireilla ei ennustearvoa todettu. BMI:n ennustearvo positiivisen PPI-hoitotuloksen suhteen oli samaan luokkaa kuin pH-mittauksella ja manometrialla. PPI-vaste liittyy gastroesofageaaliseen refluksiin, jonka riskitekijä on ylipainoisuus.
Haastattelututkimukseen «Breckan RK, Paulssen EJ, Asfeldt AM ym. The impact...»2 kutsuttiin 3 927 aikuista, 44,2 % vastasi kyselyyn. Helikobakteeri määritettiin ulostenäytteestä. Refluksitaudiksi määritettiin tapaukset, joissa refluksiscore oli ≥ 2 (Gastrointestinal symptom rating scale, GSRS). 44,7 % vastanneista oli miehiä. 35,6 % oli ylipainoisia ja 10 % helikopositiivisia. Refluksioireisia oli 21,7 %. Monimuuttuja-analyysissä refluksitaudin riskitekijöitä olivat miessukupuoli (OR 4,78, 95 % luottamusväli 1,88–12,1), ikä (OR 1,01, 95 % luottamusväli 1,00–1,03) ja ylipaino (OR 1,51, 95 % luottamusväli 1,14–2,00). Sukupuolen mukaan jaoteltuna ylipaino oli kuitenkin refluksioireiden riskitekijä vain naisilla.
Prospektiivisessa terveystutkimuksessa «Nam SY, Choi IJ, Ryu KH ym. Abdominal visceral adi...»3 osallistujille tehtiin gastroskopia ja CT-tutkimus, jolla määritettiin intra-abdominaalisen rasvan tilavuus. Tutkimuksessa määritettiin myös BMI ja lantionympärysmitta. Erosiivisen esofagiitin esiintyvyys oli 9,3 % (495/5 329). Yli 500 cm3 intra-abdominaalisen rasvan määrä lisäsi merkittävästi erosiivisen esofagiitin riskiä: OR 1,97 (95 % luottamusväli 1,34–2,90) verrattuna tilanteeseen, jossa intra-abdominaalisen rasvan määrä oli alle 500 cm3, Vastaavasti, jos rasvatilavuus 500–999 cm3, oli OR 2,27 (95 % luottamusväli 1,51–3,39) ja jos rasvatilavuus 1 000–1 499 cm3 ja vastaavasti OR 2,94 (95 % luottamusväli 1,87–4,62), jos rasvatilavuus ≥ 1 500 cm3, BMI, lantionympärys ja CT:lla mitattu intra-abdominaalisen rasvan määrä olivat kaikki erosiivisen esofagiitin riskitekijöitä miehillä, mutta naisilla vain intra-abdominaalinen rasva oli itsenäinen riskitekijä.
Kommentit
Joidenkin aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että ylävatsavaivat saattavat johtua refluksitaudista. Edellä kuvattujen tutkimusten perusteella voidaan todeta, että jos dyspepsiapotilas on ylipainoinen, kannattaa dyspepsian hoidoksi harkita ensisijaisesti PPI-lääkitystä, koska lihavuus altistaa gastroesofageaaliselle refluksille.