Heikkinen ym. «Heikkinen M, Pikkarainen P, Takala J ym. Etiology ...»1 valikoivat 400 peräkkäistä avohoitoon hakeutunutta dyspepsiapotilasta ja selvittivät oireen taustaa kattavilla tutkimuksilla (muun muassa gastroskopia biopsioineen ja ylävatsan kaikututkimus sekä perustavat laboratoriokokeet).
Tutkimusten jälkeen oireen takaa paljastui esiintymisjärjestyksessä 1. toiminnallinen dyspepsia 34 %:lla, 2. esofagiitti 27 %:lla, 3. peptinen ulkustauti 13 %:lla, 4. laktoosi-intoleranssi 9 %:lla, 5. ärtyvä suoli oireyhtymä 9 %:lla, 6.–8. maligniteetti 2 %:lla, oireinen sappikivitauti 2 %:lla, erosiivinen duodeniitti 2 %:lla, 9. giardiaasi 1 %:lla, keliakia 0,5 %:lla ja muu syy 2 %:lla.
Kanadalaisessa kohtalaisen tuoreessa meta-analyysissä «Ford AC, Marwaha A, Lim A ym. What is the prevalen...»2 evaluoitiin 240 tietokannoista löytynyttä otsikkoaihetta käsittelevää tutkimusta. Yhdeksässä näistä oli kuvattu selkeästi endoskooppiset löydökset. Potilaita oli yhteensä 5 389, Erosiivinen esofagiitti oli yleisin löydös, seuraavana peptinen ulkustauti ja normaali löydös (toiminnallinen dyspepsia).
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Molempiin tutkimuksiin «Heikkinen M, Pikkarainen P, Takala J ym. Etiology ...»1, «Ford AC, Marwaha A, Lim A ym. What is the prevalen...»2 kerätty materiaali on jo hieman vanhahkoa, 90-luvun alusta pääosin. Sen jälkeen muun muassa helikobakteerin esiintyvyydessä ja särkylääkkeiden sekä PPI-lääkkeiden käytössä on tapahtunut kohtalaisia muutoksia väestötasolla. Suomalainen tutkimus oli myös vain yhden keskuksen otos. Kansainvälisessä meta-analyysissä helikobakteerin esiintyvyydessä ja lääkkeiden käytössä saattaa olla huomattaviakin maakohtaisia eroja.