Takaisin

Lyhentyneen hammaskaaren proteettinen hoito; suunnitteluun vaikuttavat tekijät

Näytönastekatsaukset
Marjatta Jokela
14.1.2013

Näytön aste: B

Lyhentynyt hammaskaari aiheuttaa ilmeisesti pureskelun, hymyilyn ja puheen rajoittuneisuutta, mutta hampaiden vähittäiseen puutokseen ilmeisesti tottuu, ja subjektiivinen tyytyväisyys hampaiden toimintaan useimmiten säilyy.

Tämän tapaus-verrokkitutkimuksen «Montero J, Bravo M, Hernández LA ym. Effect of arc...»1 tarkoituksena oli selvittää, onko hammaskaaren pituudella ja vastakkain purevien hammasparien määrällä merkitystä purentaelimen toimintaan ja subjektiiviseen tyytyväisyyteen henkilöillä, joilla ei ole irrotettavaa proteesia ja esteettinen alue on hampaallinen.

Tutkimukseen valittiin sattumanvaraisesti 624 henkilöä. Tutkimusryhmiä oli kolme: täysi hammaskaari (CDA), aukkoinen hammaskaari (IDA), jolloin 1–4 hammasta puuttui premolaari–molaarialueelta sekä lyhentynyt hammaskaari (SDA), jolloin yksi tai useampi molaari–premolaari puuttui lyhentäen hammaskaarta. Tutkimukseen osallistuvilla ei ollut proteeseja. Tutkimusryhmästä 16,5 % kuului SDA-ryhmään. Tutkittavien keski-ikä oli 43,6 ± 10,6 vuotta. Tutkimuksessa tehtiin suun kliininen tutkimus, jossa kirjattiin vastakkain purevien hammasparien määrä sekä kariologinen ja parodontologinen status.

Tutkimushenkilöille annettiin kyselylomake, jossa selvitettiin subjektiivinen näkemys hampaiston toiminnasta. Kysymysten kohteena oli pureskelukyky, hymyily, puhe ja sosiaaliset suhteet.

Tutkimuksen tuloksena oli, että hampaiston yleiskunto laski hammaskaaren lyhentyessä, ja samoin subjektiivisesti koettu purentaelimen toiminta huononi. Toiminta oli suhteessa vastakkain purevien hammasparien määrään. Kaikki ryhmät olivat kuitenkin tyytyväisiä purentaelimensä toimintaan.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämän tapaus-verrokkitutkimuksen «Aukes JN, Käyser AF, Felling AJ. The subjective ex...»2 tavoitteena oli selvittää, mitä vaikutusta pureskelukykyyn on sillä, että kaikki molaarit puuttuvat. Tutkimukseen kuului kyselylomake sekä pureskelutesti, jossa koehenkilöt saivat pureskeltavakseen 16 erilaista ruoka-ainetta. SDA-ryhmässä oli 43 henkilöä ja kontrolliryhmässä 54 täyden hammaskaaren omaavaa henkilöä.

Tutkimuksella pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

  • Onko henkilöillä, joilla on lyhentynyt hammaskaari, suurempi riski saada pureskeluongelmia?
  • Sopeutuvatko SDA-henkilöt pureskelun muutoksiin?
  • Aiheuttaako SDA muutoksia ruuan valinnassa ja dieetissä?

Tuloksena oli, että SDA-ryhmässä 19 % koehenkilöistä ilmoitti joutuvansa pureskelemaan pidempään kuin ennen molaarien menetystä ja 7 % ilmoitti joutuneensa muuttamaan ruokavaliotaan molaaripuutosten seurauksena. Kokonaisuutena ottaen päätelmä oli, että tilanne oli hyväksyttävä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Tutkimuksen «Witter DJ, van Elteren P, Käyser AF ym. The effect...»3 tavoitteena oli selvittää osaproteesien toimivuutta lyhentyneessä hammaskaaressa. Tutkimukseen valittiin kolme ryhmää. SDA-ryhmässä oli 55, SDA- ja osaproteesiryhmässä 25 ja ryhmässä, jossa henkilöt olivat luopuneet osaproteesin käytöstä, 19 henkilöä. Kaikilla tutkimukseen osallistuvilla oli omat hampaat etualueella ja taka-alueella 3–5 okklusaalista yksikköä. Yksi okklusaalinen yksikkö tarkoitti yhtä vastakkain purevaa premolaarihammasparia ja molaaripari kahta okklusaalista yksikköä.

Tutkimus oli pääosin kyselytutkimus. Tutkimushenkilöille tehtiin kysymykset koskien pureskelua, estetiikkaa, leukanivelen toimintaa ja toiminnallisia tottumuksia. Kysymyksillä pyrittiin myös selvittämään syyt, jotka johtivat jo käytössä olleiden osaproteesien jäämiseen pois käytöstä. Kliinisesti tutkittiin alaleuan stabiliteetti ja leukanivelen funktio.

Tutkimushenkilöt eivät kokeneet pureskelutoiminnan oleellisesti parantuneen osaproteesin käyttöönoton jälkeen. Proteesit olivat jääneet pois käytöstä henkilöillä, jotka eivät olleet kokeneet pureskeluongelmiensa ratkenneen asianmukaisella tavalla. Ongelmia oli edelleen, mutta niihin oli sopeuduttu. Alaleuan stabiliteetin ja leukanivelen funktion tutkimustuloksissa ei ollut merkittäviä eroavuuksia ryhmien välillä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

«Montero J, Bravo M, Hernández LA ym. Effect of arc...»1: Tutkijoiden johtopäätöksenä oli, että tyytyväisyys purentaan lyhentyneellä hammaskaarella merkitsi henkilöiden sopeutumista vallitsevaan tilanteeseen, ja siihen vaikuttivat heidän arvonsa, asenteensa ja odotuksensa. Tutkimukseen oli valittu henkilöitä, jotka eivät olleet hakeutuneet hoitoon eli valikoitunut joukko, joka on ollut suhteellisen tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen.

«Aukes JN, Käyser AF, Felling AJ. The subjective ex...»2: Koehenkilöitä oli vähän, ikäjakautuma 21–50 vuotta, jolloin ikäihmiset jäivät pois.

«Witter DJ, van Elteren P, Käyser AF ym. The effect...»3: Tutkijoiden johtopäätös oli, että irrotettava osaproteesi ei oleellisesti parantanut purentatoimintaa SDA-tilanteessa, jossa sivualueella purentayksiköitä on 3–5 ja etualueella luonnonhampaat.

Kirjallisuutta

  1. Montero J, Bravo M, Hernández LA ym. Effect of arch length on the functional well-being of dentate adults. J Oral Rehabil 2009;36:338-45 «PMID: 19302177»PubMed
  2. Aukes JN, Käyser AF, Felling AJ. The subjective experience of mastication in subjects with shortened dental arches. J Oral Rehabil 1988;15:321-4 «PMID: 3171753»PubMed
  3. Witter DJ, van Elteren P, Käyser AF ym. The effect of removable partial dentures on the oral function in shortened dental arches. J Oral Rehabil 1989;16:27-33 «PMID: 2746404»PubMed