Monikansallisessa, kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa tutkimuksessa «French JA, Krauss GL, Biton V ym. Adjunctive peram...»1 388 vaikeahoitoista paikallisalkuista epilepsiaa sairastavaa yli 12-vuotiasta potilasta sai lisälääkkeenä lumelääkettä (n = 121) 8 mg/vrk (n = 133) tai 12 mg/vrk (n = 134) perampaneelia. Tutkimukseen osallistuvilla esiintyi vähintään 4 kohtausta 8 viikon alkuseurantajakson aikana, ja he käyttivät 1–3 epilepsialääkettä. Esiseurantavaiheen jälkeen tutkimuslääke titrattiin 6 viikon kuluessa ylläpitoannokseen, jota jatkettiin 12 viikkoa.
Kohtausten määrä väheni ylläpitovaiheessa lähtötilanteeseen verrattuna lumelääkettä saaneilla 21 %, perampaneelia 8 mg/vrk saaneiden ryhmässä 26 % (ero lumeeseen verrattuna tilastollisesti merkittävä, p = 0,0261), ja 12 mg/vrk saaneiden ryhmässä 35 % (ero lumeeseen verrattuna tilastollisesti merkittävä, p = 0,0158). Vähintään 50 % vähenemä kohtausten määrässä havaittiin 26 %:lla lumeryhmässä, 38 %:lla ryhmässä perampaneelin 8 mg/vrk ja 36 %:lla ryhmässä 12 mg/vrk (ero lumeeseen verrattuna ei ollut tilastollisesti merkittävä kummassakaan hoitoryhmässä).
Tutkimuksen keskeytti haittatapahtumien takia 7 potilasta lumeryhmässä, 9 potilasta ryhmässä peramapaneelia 8 mg/vrk ja 24 potilasta ryhmässä 12 mg/vrk. Tavallisimmat perampaneelin annokseen liittyvät haitat olivat heitehuimaus, uneliaisuus, ärtyisyys, päänsärky ja ataksia.
Monikansallisessa, kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa tutkimuksessa «French JA, Krauss GL, Steinhoff BJ ym. Evaluation ...»2 386 vaikeahoitoista paikallisalkuista epilepsiaa sairastavaa yli 12-vuotiasta potilasta sai lisälääkkeenä lumelääkettä (n = 136) tai perampaneelia 8 mg/vrk (n = 129) tai 12 mg/vrk (n = 121). Tutkimukseen osallistuvilla esiintyi vähintään 4 kohtausta 8 viikon alkuseurantajakson aikana, ja he käyttivät 1–3 epilepsialääkettä. Esiseurantavaiheen jälkeen tutkimuslääke titrattiin 6 viikon kuluessa ylläpitoannokseen, jota jatkettiin 12 viikkoa.
Kohtausten määrä väheni ylläpitovaiheessa lähtötilanteeseen verrattuna lumelääkettä saaneilla 10 %, ryhmässä perampaneelia saaneilla 8 mg/vrk 31 % (ero lumeeseen verrattuna tilastollisesti merkittävä, p < 0,001), ja ryhmässä 12 mg/vrk 18 % (ero lumeeseen verrattuna tilastollisesti merkittävä, p = 0,011). Vähintään 50 % vähenemä kohtausten määrässä havaittiin 15 %:lla lumeryhmässä, 33 %:lla ryhmässä perampaneelia 8 mg/vrk (ero lumeryhmään verrattuna tilastollisesti merkittävä p = 0,002) ja 34 %:lla ryhmässä 12 mg/vrk (ero lumeryhmään verrattuna tilastollisesti merkittävä p < 0,001).
Tutkimuksen keskeytti haittatapahtumien takia 4 potilasta lumeryhmässä, 11 potilasta ryhmässä perampaneelia 8 mg/vrk ja 23 potilasta ryhmässä 12 mg/vrk. Tavallisimmat perampaneelin annokseen liittyvät haitat olivat heitehuimaus, uneliaisuus, väsymys ja päänsärky.
Monikansallisessa, kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa tutkimuksessa «Krauss GL, Serratosa JM, Villanueva V ym. Randomiz...»3 706 vaikeahoitoista paikallisalkuista epilepsiaa sairastavaa yli 12-vuotiasta potilasta sai lisälääkkeenä lumelääkettä (n = 185) tai perampaneelia 2 mg/vrk (n = 180), 4 mg/vrk (n = 172) tai 8 mg/vrk (n = 169). Tutkimukseen osallistuvilla esiintyi vähintään 4 kohtausta 8 viikon alkuseurantajakson aikana, ja he käyttivät 1–3 epilepsialääkettä. Esiseurantavaiheen jälkeen tutkimuslääke titrattiin 6 viikon kuluessa ylläpitoannokseen, jota jatkettiin 13 viikkoa.
Kohtausten määrä väheni ylläpitovaiheessa lähtötilanteeseen verrattuna lumelääkettä saaneilla 11 %, ryhmässä perampaneelia 2 mg/vrk saaneilla 14 % (ero lumeeseen verrattuna ei tilastollisesti merkittävä), ryhmässä 4 mg/vrk 23 % (ero lumeeseen verrattuna tilastollisesti merkittävä, p = 0,0026) ja ryhmässä 8 mg/vrk 31 % (ero lumeeseen verrattuna tilastollisesti merkittävä, p < 0,0001). Vähintään 50 % vähenemä kohtausten määrässä havaittiin 18 %:lla lumeryhmässä, 21 %:lla ryhmässä perampaneelia 2 mg/vrk saaneilla (ero lumeryhmään verrattuna ei tilastollisesti merkittävä), 29 % ryhmässä 4 mg/vrk (ero lumeryhmään verrattuna tilastollisesti merkittävä p = 0,0132), ja 35 %:lla 8 ryhmässä mg/vrk (ero lumeryhmään verrattuna tilastollisesti merkittävä p = 0,0003).
Tutkimuksen keskeytti haittatapahtumien takia 6 potilasta lumeryhmässä, 10 potilasta ryhmässä peramapaneelia 2 mg/vrk, 5 potilasta ryhmässä 4 mg/vrk ja 11 potilasta ryhmässä 8 mg/vrk. Tavallisin perampaneelin annokseen liittyvä haitta oli heitehuimaus.
Kommentti: Näiden tutkimusten «French JA, Krauss GL, Biton V ym. Adjunctive peram...»1, «French JA, Krauss GL, Steinhoff BJ ym. Evaluation ...»2, «Krauss GL, Serratosa JM, Villanueva V ym. Randomiz...»3 perustella perampaneeli on tehokas ja hyvin siedetty paikallisalkuisten kohtausten hoidossa yli 12-vuotiailla potilailla annoksella 4–12 mg/vrk. Tutkimusten kesto oli lyhyt (12 viikkoa), joten perampaneelin tehosta ja siedettävyydestä pitkäaikaishoidossa ei ole kontrolloituihin tutkimuksiin perustuvaa tietoa.