Takaisin

Epilepsia ja itsetuhoisuuden riski

Näytönastekatsaukset
Hanna Ansakorpi
27.11.2013

Näytön aste: A

Epilepsiaa sairastavilla on kohonnut itsemurhariski (SMR 3,5).

Tutkimus on meta-analyysi «Bell GS, Gaitatzis A, Bell CL ym. Suicide in peopl...»1, jonka tavoitteena oli tutkia epilepsiapotilaiden itsemurhakuolleisuuden esiintyvyyttä. Mukaan otettiin 74 sellaista artikkelia, joista itsemurhakuolleisuus oli laskettavissa tai joissa se ilmoitettiin suoraan. Kahdessa artikkelissa oli mukana kaksi erillistä kohorttia, jotka otettiin mukaan omina kohortteinaan. Tutkimukset olivat keskenään erilaisia vaihdellen ensimmäisen provosoimattoman kohtauksen saaneista vaikeahoitoista epilepsiaa sairastaviin. Tutkimuksessa laskettiin SMR kullekin yksittäiselle tutkimukselle, ja tulokset esitettiin paitsi erillisinä, myös eri potilasryhmille laskettuina.

Kokonaiskuolleisuus itsemurhaan oli tässä meta-analyysissa ½ 089 henkilövuotta, josta laskien SMR on 3,25 (95 % luottamusväli 2,81–3,75). Vastasairastuneiden potilaiden väestöpohjaisissa tutkimuksissa SMR oli 2,13 (95 % luottamusväli 1,35–3,19) ja vaikeahoitoista ohimolohkoepilepsiaa sairastavilla 4,64 (95 % luottamusväli 2,87–7,19). Epilepsiakirurgisen hoidon jälkeisissä tutkimuksissa SMR oli 13,9 ja 6,37 vaihteluvälin ollessa huomattava (1,79–20,74). Osa varsinkin kirurgian jälkeistä itsemurhakuolleisuutta käsittelevistä tutkimuksista oli vanhoja, ja vanhojen tutkimusten SMR oli korkeampi kuin uusien. SMR oli merkittävän alhainen epilepsiaa ja kehitysvammaa sairastavilla laskettuna kahdesta väestöpohjaisesta tutkimuksesta (SMR 0,34; 95 % luottamusväli 0,070–0,99).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Laaja meta-analyysi, jossa analysointimenetelmät olivat asianmukaisia. Meta-analyysissa on mukana myös suomalaisia tutkimuksia (Sillanpää ym. 1998, Jutila ym. 2002, Äikiä ym. 2006).

Kyseessä oli havainnoiva kohorttitutkimus «Arana A, Wentworth CE, Ayuso-Mateos JL ym. Suicide...»2, jonka tavoitteena oli selvittää epilepsialääkkeiden käyttöön ja käyttämättömyyteen liittyvää itsetuhoisuuden riskiä (itsemurhayritykset ja itsemurhat) epilepsiaa, masennusta ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla. Isobritannialainen potilaskohortti käsitti 5 130 795 potilasta, joista vain epilepsiaa sairastavia potilaita oli 66 925; heistä 39 325 (miehiä 53,1 %, keski-ikä 41,3 vuotta) käytti ja 16 120 (miehiä 53,1 %, keski-ikä 35,3 vuotta) ei käyttänyt epilepsialääkitystä. Epilepsiaa ja samanaikaista masennusta sairastavia potilaita oli 11 262, heistä 3 392 ei käyttänyt epilepsialääkitystä. Koko kohortin seuranta-aika oli 6,2 vuotta.

Tuloksissa todettiin, että epilepsiaan liittyy kohonnut riski itsetuhoiselle käytökselle ilman epilepsialääkitystä (OR 3,34; luottamusväli 95 % 2,34–4,78), ja että riski oli kohonnut myös epilepsialääkitystä käyttävillä epilepsiapotilailla (OR 2,31; 95 % luottamusväli 1,77–3,02), mutta riski oli pienempi kuin epilepsialääkitystä käyttämättömillä. Epilepsiaa ja masennusta sairastavilla potilailla, joilla ei ollut käytössä epilepsialääkitystä, riski saattaa olla koholla (OR 1,60; 95 % luottamusväli 0,91–2,81) ja lääkitystä käyttävillä se on koholla (OR 2,82; 95 % luottamusväli 1,71–4,67).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimuksessa oli pitkä seuranta-aika, iso potilaskohortti sekä riippumaton tutkimusmateriaali. Eri epilepsialääkkeistä oli saatavilla tietoa sähköisessä tausta-aineistossa, mutta tietoa ei eritelty epilepsiapotilaiden osalta eikä potilasmääriä mainittu. Näin ollen eri epilepsialääkkeiden vaikutuksia itsetuhoisuuteen ei voida tämän tutkimuksen perusteella arvioida.

Tämä tutkimus «Christensen J, Vestergaard M, Mortensen PB ym. Epi...»3 on tanskalainen väestöpohjainen tapaus-verrokkitutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää, liittyykö kohonnut itsemurhakuolleisuus epilepsiaa sairastavilla psyykkisiin, sosioekonomisiin tai väestötieteellisiin tekijöihin. Tutkimukseen otettiin mukaan 21 169 itsemurhan tehnyttä henkilöä vuosilta 1981–97. Kaikille valittiin 20 ikä- ja sukupuolivakioitua kontrollia, jotka olivat elossa itsemurhan tekohetkellä. Erilaisia terveydenhuollon rekisterejä käytettiin tiedon keräämiseen epilepsian, psyykkisen sairastavuuden sekä sosioekonomisten ja väestötieteellisten tietojen keräämiseen. Epilepsiaa sairastavia oli itsemurhan tehneistä 2,32 % ja elossa olevista verrokeista 0,74 %.

Epilepsiaa sairastavien itsemurhariski oli 3-kertainen verrattuna epilepsiaa sairastamattomiin (RR 3,17; 95 % luottamusväli 2,88–3,50; p < 0,0001). Vuosien 1981–97 välillä itsemurhakuolleisuus väheni kaiken kaikkiaan, mutta enemmän epilepsiaa sairastavilla. Korkein itsemurhariski liittyi epilepsiapotilailla psyykkiseen liitännäissairastavuuteen (RR 13,7; 95 % luottamusväli 11,8–16,0, p < 0,0001), mutta oli korkeampi kuin verrokeilla myös niillä epilepsiapotilailla, joilla ei ollut tiedossa psykiatrista sairautta (RR 1,99; 95 % luottamusväli 1,71–2,32, p < 0,0001).

Epilepsiaa sairastavilla korkein itsemurhariski ajoittui ensimmäisen 6 kuukauden ajalle epilepsiadiagnoosin jälkeen (RR 5,35; 95 % luottamusväli 3,43–8,33, p < 0,0001) ja oli erityisen korkea niillä, joilla oli psykiatrinen liitännäissairaus (RR 29,2; 95 % luottamusväli 16,4–51,9, p < 0,0001).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Psykiatriset polikliiniset potilaat ovat tutkimuksessa mukana vasta vuodesta 1995, joten tämä saattaa aliarvioida psykiatristen liitännäissairauksien esiintyvyyttä. Tutkimus oli huolellisesti toteutettu ja siinä oli mukana iso määrä henkilöitä. Lääkitystietoja ei kerrottu eikä analysoitu. Tutkimuksessa tuli esille epilepsiapotilaiden kohonnut itsemurhariski, joka ei selittynyt ainoastaan psykiatrisilla liitännäissairauksilla tai sosioekonomisilla tekijöillä.

Kirjallisuutta

  1. Bell GS, Gaitatzis A, Bell CL ym. Suicide in people with epilepsy: how great is the risk? Epilepsia 2009;50:1933-42 «PMID: 19453718»PubMed
  2. Arana A, Wentworth CE, Ayuso-Mateos JL ym. Suicide-related events in patients treated with antiepileptic drugs. N Engl J Med 2010;363:542-51 «PMID: 20818889»PubMed
  3. Christensen J, Vestergaard M, Mortensen PB ym. Epilepsy and risk of suicide: a population-based case-control study. Lancet Neurol 2007;6:693-8 «PMID: 17611160»PubMed