Takaisin

Syväaivostimulaatio vaikean epilepsian hoidossa

Näytönastekatsaukset
Arto Immonen
27.2.2019

Näytön aste: C

Syväaivostimulaatiohoito saattaa vähentää kohtauksia vaikeahoitoisessa epilepsiassa.

Syväaivostimulaatiota on tutkittu vaikeaa epilepsiaa sairastavilla potilailla, joilla yleensä epilepsiakirurgisten selvittelyjen jälkeen resektiivinen kirurgia (kohtauspesäkkeen poisto) ei ole ollut mahdollista. Syväaivostimulaatiohoidoista on julkaistu vuonna 2010 ja 2011 kaksi laajempaa satunnaistettua kontrolloitua monikeskustutkimusta (yli 100 potilaan aineisto). Aiemmat tutkimukset ovat käsittäneet alle 10 potilaan tutkimussarjoja, joissa kokeellisina syväaivostimulaation kohteina ovat olleet muun muassa pikkuaivot, talamuksen tumakkeet, subtalaaminen tumake, caudatus tumake, hippocampus tai esimerkiksi itse kohtauksia aiheuttava pesäke.

Yhdysvalloissa tehty SANTE-tutkimus «Fisher R, Salanova V, Witt T ym. Electrical stimul...»1 oli ensimmäinen laaja satunnaistettu sokkoutettu monikeskustutkimus koskien anteriorisen talaamisen tumakkeen stimulaatiota vaikean epilepsian hoidossa. Tutkimuksessa oli yhteensä 110 potilasta, jotka jaettiin satunnaistetusti 1 kuukausi stimulaattorin asettamisesta hoito- ja kontrolliryhmiin 3 kuukauden ajaksi. Sen jälkeen myös kontrolliryhmässä olevien potilaiden stimulaattori käynnistettiin, ja hoidon pitkäaikaistuloksia arvioitiin 13 kuukautta (99 potilasta) ja 25 kuukautta (81 potilasta) stimulaattorin käynnistämisestä.

3 kuukauden sokkoutetun vaiheen jälkeen stimulaatioryhmässä kohtausvähenemä oli keskimäärin 40,4 % ja kontrolliryhmässä 14,5 %. Pitkäaikaisseurannan keskimääräinen kohtausvähenemä oli 13 kuukauden stimulaation jälkeen 41 % ja 25 kuukauden seurannan jälkeen 56 %.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä

Satunnaistettu sokkoutettu monikeskustutkimus «Morrell MJ, RNS System in Epilepsy Study Group. Re...»2 Yhdysvalloista selvitti 191 potilaalla vasteellisen stimulaation tehoa vaikean epilepsian hoitona. Kyseisessä tutkimuksessa joko syvällä tai aivojen pinnalla olevat nauhaelektrodit oli asetettu kohtauspesäkkeen alueelle. Näitä elektrodeja stimuloimalla saatiin epileptinen purkaus vaimennettua myös siten, että stimulaattori pystyi tunnistamaan kohtauksen alun ja käynnistämään stimulaation samanaikaisesti. 1 kuukausi stimulaattorin asettamisen jälkeen potilaat jaettiin hoito- ja kontrolliryhmiin 3 kuukauden ajaksi. Sen jälkeen myös kontrolliryhmän potilaiden stimulaattori käynnistettiin ja arvioitiin hoidon pitkäaikaistuloksia.

3 kuukauden sokkoutetun vaiheen jälkeen stimulaatioryhmässä kohtausten vähenemä oli keskimäärin 37,7 % ja kontrollityhmässä 17,3 %. 102 potilaalla seuranta jatkui yli 2 vuotta, ja 46 %:lla potilaista kohtausten vähenemä oli vähintään 50 %.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä

Kommentti: Syväaivostimulaatiolla potilaat tulevat harvoin kohtauksettomiksi. Vaikeahoitoisessa epilepsiassa kohtausten määrä saattaa vähentyä noin puoleen. Syväaivostimulaation mahdollisia kohteita on useita.

Kirjallisuutta

  1. Fisher R, Salanova V, Witt T ym. Electrical stimulation of the anterior nucleus of thalamus for treatment of refractory epilepsy. Epilepsia 2010;51:899-908 «PMID: 20331461»PubMed
  2. Morrell MJ, RNS System in Epilepsy Study Group. Responsive cortical stimulation for the treatment of medically intractable partial epilepsy. Neurology 2011;77:1295-304 «PMID: 21917777»PubMed