Katsausartikkeliin «Ferreira IM, Brooks D, White J ym. Nutritional sup...»1 kerättiin 17 satunnaistettuaja kontrolloitua tutkimusta, joissa oli yhteensä 632 COPD-tutkimuspotilasta taudin tasaisessa vaiheessa. Näistä tutkimuksista 13:een otettiin mukaan vain aliravittuja potilaita. Aliravituksi arvioiminen ei kaikissa tutkimuksissa edellyttänyt alentunutta BMI:tä. Lisäravinteeksi hyväksyttiin mikä tahansa kalorilisä, joka nautittiin suun kautta kaikissa muissa paitsi 1 tutkimuksista. Mukaan ei otettu töitä, joissa pyrittiin selvittämään anabolisten valmisteiden hyötyjä. Seuranta-aika vaihteli osassa tutkimuksista 2–24 viikon ja osassa 8–24 viikon välillä. Tutkimusten mittarit vaihtelivat jonkin verran; yleisimmin käytettyjä olivat paino, BMI, subkutaanirasvan paksuus, suorituskyvyn mittaaminen, lihasvoiman mittaaminen ja elämänlaatu.
Kokonaisuudessaan kohortissa ei lisäravinteiden käyttäjien kohdalla voitu havaita merkitseviä hyötyjä. Kun tutkimuksista kerättiin erikseen tulokset 325:sta aliravituiksi todetusta potilaasta, löydettiin kohtalaista näyttöä lisäravinteiden hyödyistä. Näiden tutkimuspotilaiden kohdalla lisäravinteiden avulla oli saatu aikaan tilastollisesti merkittävä painonnousu (MD 1,65 kg; 95 % luottamusväli 0,14–3,16). Myös fatfreemass-indeksi parani. Vähäiseksi näyttö jäi elämänlaadun ja suorituskyvyn paranemisen suhteen.
Kirjoittajat katsovat, että näyttö on riittävä siihen, että lisäravinteiden käyttöä tulee harkita aliravituiksi todettujen keuhkoahtaumatautipotilaiden kohdalla.