Tutkimus oli osa laajempaa tutkimusta, jonka tarkoituksena oli systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin «Nelson HD, Vesco KK, Haney E ym. Nonhormonal thera...»1 keinoin selvittää ei-hormonaalisten lääkitysten vaikutusta vaihdevuosissa koettuihin kuumiin aaltoihin. Spesifisistä serotoniinin takaisinoton estäjistä (SSRI) tutkittiin paroksetiinia (2 tutkimusta), fluoksetiinia (2 tutkimusta), sitalopraamia (1 tutkimus) ja serotoniinin-noradrenaliinin takaisinoton estäjistä (SNRI) venlafaksiinia (2 tutkimusta).
Paroksetiinitutkimukset:
Stearnsin ja työtovereiden Yhdysvalloissa vuonna 2003 tekemässä tutkimuksessa «Stearns V, Beebe KL, Iyengar M ym. Paroxetine cont...»2 oli mukana 165 naista (keski-ikä 54–55 vuotta, vaihteluväli 36–76 vuotta). Osallistujista 7 %:lla oli ollut rintasyöpä, ja 7 % käytti joko tamoksifeenia tai raloksifeenia, jotka aiheuttavat haittavaikutuksena usein kuumia aaltoja ja hikoilua. Tutkimuksen alussa kuumien aaltojen määrä oli ≥ 14/viikko. Naiset saivat paroksetiinia (controlled release CR) joko 12,5 mg/vrk tai 25 mg/vrk tai lumelääkettä. Tutkimuksen kesto oli 6 viikkoa. Tutkimuksen päämielenkiinto oli kuumien aaltojen helpottumisessa, mutta tutkimuksessa selvitettiin myös paroksetiinin vaikutusta muihin elämänlaatutekijöihin, kuten unen laatuun VAS-kysymyksellä (Visual Analogue Scale).
Lumelääkitykseen verrattuna molemmat annokset vähensivät kuumien aaltojen määrää (12,5 mg/vrk: 3,2, 25 mg/vrk: 3,3, lume: 1,8, p = 0,01). Yhteisoireisto (oireiden esiintymistiheys x voimakkuusaste) väheni myös molemmilla annoksilla verrattuna lumeeseen (12,5 mg/vrk: 62 %, 25 mg/vrk: 65 %, lume: 38 %, p = 0,03). Paroksetiinilla ei ollut vaikutusta unen laatuun.
Stearnsin ja työtovereiden myöhemmässä Yhdysvalloissa vuonna 2005 tekemässä tutkimuksessa «Stearns V, Slack R, Greep N ym. Paroxetine is an e...»3 oli mukana 151 naista (keski-ikä 50–55 vuotta, vaihteluväli 27–76 vuotta). Yli 80 %:lla oli ollut rintasyöpä ja yli 60 % käytti tamoksifeeniä, joka aiheuttaa haittavaikutuksena usein kuumia aaltoja ja hikoilua. Tutkimuksen alussa kuumien aaltojen määrä oli ≥ 14/viikko. Lisäksi selvitettiin yleisiä elämänlaatutekijöitä, muun muassa masennusta ja unen laatua. Naiset saivat paroksetiinia joko 10 mg/vrk tai 20 mg/vrk tai lumelääkettä. Tutkimus oli vastavuoroinen tutkimus, jossa kunkin lääkityksen kesto oli 4 viikkoa.
Lumelääkitykseen verrattuna molemmat annokset vähensivät kuumien aaltojen määrää (10 mg/vrk: 50 %, 20 mg/vrk: 51 %, lume: 16 %, p < 0,001). Yhteisoireisto (oireiden esiintymistiheys x voimakkuusaste) väheni myös molemmilla annoksilla verrattuna lumeeseen (10 mg/vrk: 54 %, 20 mg/vrk: 54 %, lume:19 %, p < 0,001). Lisäksi paroksetiini annoksella 10 mg/vrk paransi unen laatua lumeeseen verrattuna (p = 0,003).
Kommentti paroksetiinitutkimuksista:Molempien paroksetiinitutkimusten mukaan kuumien aaltojen frekvenssi väheni ja vaikeusaste helpottui lumelääkitykseen verrattuna. Lisäksi toisen tutkimuksen mukaan paroksetiini annoksella 10 mg/vrk paransi unen laatua lumeeseen verrattuna. Yleisimpiä haittavaikutuksia olivat päänsärky, pahoinvointi, unettomuus ja uneliaisuus. Haittavaikutukset olivat yleisempiä suurimmilla annoksilla.
Fluoksetiini- ja sitalopraamitutkimukset:
Loprinzi työtovereineen rekrytoi Yhdysvalloissa vuonna 2002 tekemäänsä tutkimukseen «Loprinzi CL, Sloan JA, Perez EA ym. Phase III eval...»4 81 naista (suurin osa iältään vähintään 50-vuotiaita), joilla oli joko rintasyöpä tai kohonnut rintasyöpäriski. 54 % naisista käytti tamoksifeenia. Tutkimuksen alussa kuumien aaltojen määrä oli > 14/viikko. Naiset saivat fluoksetiinia 20 mg/vrk tai lumelääkettä 4 viikon ajan, minkä jälkeen ryhmät vaihdettiin ristiin (vastavuorotutkimus).
Verrattuna alkutilanteeseen ennen lääkeryhmien ristiin vaihtoa ryhmien välillä ei havaittu eroja kuumien aaltojen esiintymistiheyden tai vaikeusasteen suhteen. Yhteenlasketussa vaikutuksessa fluoksetiinia käyttäneillä kuumien aaltojen frekvenssin todettiin vähentyneen 1,5 kertaan/vrk (p = 0,01) ja vaikeusasteen 24 % enemmän lumelääkitykseen verrattuna (p = 0,02).
Suvanto-Luukkosen ja työtovereiden Suomessa vuonna 2005 tekemässä tutkimuksessa «Suvanto-Luukkonen E, Koivunen R, Sundström H ym. C...»5 oli mukana 150 vaihdevuosi-iän ohittanutta naista (keski-ikä 54 vuotta, vaihteluväli 45–66 vuotta). Psykiatrisesta sairaudesta kärsivät naiset oli suljettu pois. Tutkimuksen alussa kaikilla naisilla oli kuumia aaltoja. Kuumien aaltojen helpottumista tutkittiin sekä oireiden frekvenssin vähentymisen että Kupperman-indeksin parantumisen avulla. Lisäksi kyselyillä selvitettiin masennusoireita (Beck Depression Inventory), elämänlaatua (RAND-36) ja seksuaaliterveyttä (McCoy). Naiset saivat joko fluoksetiinia (aluksi 20 mg/vrk ja annosta nostettiin 30 mg:aan vuorokaudessa 6 kuukauden kohdalla), sitalopraamia (20 mg/vrk ja annosta nostettiin 30 mg:aan vuorokaudessa 6 kuukauden kohdalla) tai lumelääkettä. Tutkimuksen kesto oli 9 kuukautta.
Ryhmien välillä ei ollut eroa kuumien aaltojen määrän tai Kuppermanin indeksin paranemisen suhteen. Sen sijaan unioireet helpottuivat sitalopraamiryhmässä.
Kommentti fluoksetiini- ja sitalopraamitutkimuksista:Fluoksetiini tai sitalopraami eivät vaikuttaneet tehokkailta vaihdevuosien kuumien aaltojen hoidossa. Sitalopraami helpotti unioireita. Yleisimpiä haittavaikutuksia olivat pahoinvointi ja suun kuivuus.
Venlafaksiinitutkimukset:
Lopinzin ja työtovereiden Yhdysvalloissa vuonna 2003 tekemässä tutkimuksessa «Loprinzi CL, Kugler JW, Sloan JA ym. Venlafaxine i...»6 oli mukana 221 naista (ikä yli 18 vuotta). Naiset olivat joko sairastaneet rintasyövän tai heillä oli kohonnut rintasyöpäriski. 69 % naisista käytti tamoksifeenia. Tutkimuksen alussa kuumien aaltojen määrä oli > 14/viikko. Naiset saivat venlafaksiinia (XR, extended release) joko 37,5 mg, 75 mg tai 150 mg/vrk taikka lumelääkettä. Tutkimuksen kesto oli 4 viikkoa.
Lumelääkitykseen verrattuna kaikki venlafaksiiniannokset vähensivät kuumien aaltojen määrää: oireet vähenivät venlafaksiinilla 30–58 %, kun taas lumeella oireet vähenivät 19 %, p < 0,001. Yhteisoireisto väheni myös kaikilla annoksilla verrattuna lumeeseen: venlafaksiini 37–61 % vs lume 27 %, p < 0,001. Annoksilla 75 mg/vrk ja 150 mg/vrk oli parempi teho verrattuna annokseen 37,5 mg/vrk. Vaikutukset olivat samanlaisia myös tamoksifeenia saavilla potilailla.
Evansin ja työtovereiden Yhdysvalloissa vuonna 2005 tekemässä tutkimuksessa «Evans ML, Pritts E, Vittinghoff E ym. Management o...»7 oli mukana 80 naista (keski-ikä 52–53 vuotta). Tutkimuksen alussa kuumien aaltojen määrä oli > 14/viikko. Naiset saivat venlafaksiinia (XR, extended release) joko 75 mg/vrk tai lumelääkettä. Tutkimuksen kesto oli 12 viikkoa.
Kuumien aaltojen frekvenssissä tai vaikeusasteessa ei todettu muutosta seurannan aikana. Kuitenkin venlafaksiinia saavat naiset kokivat, että lääkitys vähensi kuumien aaltojen päivittäistä elämää haittaavia oireita lumelääkettä paremmin (venlafaksiini 51 % vs lume 15 %, p < 0,001).
Kommentti venlafaksiinitutkimuksista:Venlafaksiini vähentää kuumia aaltoja ja helpottaa niiden vaikeusastetta. Yleisimpiä haittavaikutuksia olivat suun kuivuus, ruokahalun väheneminen, pahoinvointi, ummetus ja unettomuus. Haittavaikutukset olivat yleisempiä suurimmilla annoksilla.
Yleinen kommentti
Kyseessä oleva systemaattinen katsaus ja meta-analyysi «Nelson HD, Vesco KK, Haney E ym. Nonhormonal thera...»1 osoitti, että SSRI- ja SNRI-lääkkeistä ainakin paroksetiini ja venlafaksiini helpottavat vaihdevuosien kuumia aaltoja. Myös toisen katsauksen mukaan paroksetiini, sitalopraami, essitalopraami, venlafaksiini ja desfenlafaksiini vähentävät kuumien aaltojen frekvenssiä ja vaikeusastetta «Handley AP, Williams M. The efficacy and tolerabil...»8. Rintasyöpäpotilailla, jotka käyttävät tamoksifeenia, turvallisin vaihtoehto on venlafaksiini tai desvenlafaksiini, sillä toisin kuin SSRI-lääkkeet, SNRI-lääkkeet eivät vaikuta tamoksifeenin tehoa alentavasti. Vasomotorisissa oireissa käytetyt SSRI- ja SNRI-lääkkeiden annokset ovat matalampia kuin tyypillisesti depression hoidossa käytetyt annokset. Melko yleisesti koettujen haittavaikutusten takia SSRI- ja SNRI-lääkkeiden käyttöä vasomotorisiin oireisiin suositellaan erityisesti niillä potilailla, joilla esiintyy myös mielialaoireita. Tutkimukset ovat selvittäneet vain rajallisesti SSRI- ja SNRI-lääkkeiden käyttöä vaihdevuosien univaikeuksien hoidossa.