Sveitsiläisen retrospektiivisen kohorttitutkimuksen «Matuliene G, Studer R, Lang NP ym. Significance of...»1 aineisto käsitti 160 ylläpitohoidossa olevaa 15–71-vuotiasta (keski-ikä seurannan alussa 46,7 ± 10,9 vuotta ja seurannan päättyessä 56,2 ± 11,4 vuotta) parodontiittipotilasta, joista 11 (6,9 %) kuului vuosina 1978–2002 toteutettujen parodontaalihoitojen jälkeen matalan riskin ryhmään, 90 (56,2 %) kohtalaisen riskin ryhmään ja 59 (36,9 %) korkean riskin ryhmään. Seurantajakson (9,5 ± 4,5 vuotta) aikana ylläpitohoidot toteutettiin vuoteen 1997 asti kaikille potilaille 3–6 kuukauden välein ja vuodesta 1997 lähtien yksilölliseen riskinarvioon perustuen PRA-mallin mukaisesti 3–12 kuukauden välein (matalan riskin potilaille 12 kuukauden välein, kohtalaisen riskin potilaille 6 kuukauden välein ja korkean riskin potilaille 3–4 kuukauden välein). Matalan riskin ryhmässä kaikki potilaat olivat hoitomyöntyväisiä (toisin sanoen kaikki saapuivat säännöllisesti ja sovitusti jokaiselle ylläpitohoitokäynnille), kun taas kohtalaisen riskin ryhmässä hoitomyöntyväisten osuus oli 84,5 % ja korkean riskin ryhmässä 52,5 %. Parodontiitin uusiutumista tapahtui 18,2 %:lla matalan riskin potilaista, 42,2 %:lla kohtalaisen riskin potilaista ja 49,2 %:lla korkean riskin potilaista. Lisäksi korkean riskin potilaat menettivät merkittävästi enemmän hampaita (2,59 ± 3,88 hammasta / potilas) verrattuna matalan riskin (1,18 ± 1,89 hammasta / potilas) tai kohtalaisen riskin potilaisiin (1,02 ± 1,76 hammasta / potilas) (Kruskal–Wallisin testi, p = 0,0229). PRA-malli ennusti merkittävästi parodontiitin etenemistä ja hampaiden menetystä.
Saksalaisen retrospektiivisen kohorttitutkimuksen «Eickholz P, Kaltschmitt J, Berbig J ym. Tooth loss...»2 aineisto käsitti 100 ylläpitohoidossa olevaa 15–67-vuotiasta (keski-ikä hoidon alussa 46,6 ± 10,3 vuotta) parodontiittipotilasta, joista 95 % oli valkoihoisia, 47 % ei-hoitomyöntyväisiä (toisin sanoen potilas pidensi suunniteltua ylläpitohoitoväliä ainakin kerran yli 100 %) ja 27 % tupakoitsijoita. Seurantajakson (10 ± 0,5 vuotta) aikana ylläpitohoidot toteutettiin vuosina 1992–1999 3–6 kuukauden välein ja vuodesta 1999 lähtien yksilölliseen riskinarvioon perustuen PRA-mallin mukaisesti 3–6 kuukauden välein (kaikki potilaat kuuluivat joko kohtalaisen tai korkean riskin ryhmään). Ylläpitohoitojakson aikana menetettiin 155 hammasta (keskimäärin 1,55 hammasta / potilas). Viisaudenhampaita ei huomioitu kyseisissä analyyseissä. Poissonin regressioanalyysin mukaan potilaan korkea parodontiittiriski ylläpitohoitovaiheen alussa assosioitui merkittävästi (p < 0,0001) hampaiden menetykseen myös jatkossa. PRA ennusti merkittävästi hampaan menetyksen riskiä.
Brasilialaisen prospektiivisen kohorttitutkimuksen «Costa FO, Cota LO, Lages EJ ym. Periodontal risk a...»3aineisto käsitti 164 ylläpitohoidossa olevaa 18–62-vuotiasta parodontiittipotilasta, joista 29 (38,7 %) oli tupakoitsijoita ja 8 (10,7 %) diabeetikoita. Potilaille tehtiin riskimääritys välittömästi aktiivisen hoidon päätteeksi sekä 3 vuoden seurantajakson lopussa. Vajaa puolet (45,7 %) potilaista oli hoitomyöntyväisiä (toisin sanoen suunnitellut ylläpitohoitokäynnit toteutuivat 100 %) ja loput potilaista kävivät ylläpitohoidoissa epäsäännöllisesti. Riippumatta PRA-mallin riskiluokituksesta, seurantajakson aikana kaikille potilaille oli suunniteltu ylläpitohoitoväliksi ≤ 4 kuukautta. Keskimääräinen ylläpitohoitoväli oli hoitomyöntyvillä 3,3 ± 0,5 kuukautta ja ei-hoitomyöntyvillä 8,1 ± 1,2 kuukautta. Parodontiitin uusiutumista esiintyi kohtalaisen riskin ryhmässä hoitomyöntyvillä 2,7 % ja ei-hoitomyöntyvillä 3,4 % sekä vastaavasti korkean riskin ryhmässä (p < 0,02) hoitomyöntyvillä 6,7 % ja ei-hoitomyöntyvillä potilailla 11,2 %. Korkean riskin potilaat menettivät myös eniten hampaita: hoitomyöntyvistä potilaista 18,6 % ja ei-hoitomyöntyvistä potilaista 21,3 % (p < 0,02). PRA-malli ennusti merkittävästi parodontiitin etenemistä ja hampaiden menetystä.
Ranskalaisen retrospektiivisen kohorttitutkimuksen «Leininger M, Tenenbaum H, Davideau JL. Modified pe...»4 aineisto käsitti 30 ylläpitohoidossa olevaa 22–67-vuotiasta (keski-ikä seurannan alussa 51,0 vuotta) parodontiittipotilasta, jotka tutkittiin ennen hoidon aloitusta sekä 6–12 (keskimäärin 8,2) vuoden kuluttua aktiivisen hoitojakson päättymisestä. Hoidon alussa vuosina 1995–2000 13 % tutkittavista tupakoi, 17 (56,7 %) luokiteltiin matalan tai kohtalaisen riskin potilaiksi ja 13 (43,3 %) korkean riskin potilaiksi. Ylläpitohoitokäynnit toteutettiin 3–12 kuukauden välein, ja potilas luokiteltiin hoitomyöntyväksi, mikäli hän kävi seurannassa säännöllisesti (vähintään 1 käynti /vuosi). PRA-mallin riskiarvo assosioitui merkittävästi (lineaarinen regressiomalli, p < 0,05) menetettyihin hampaisiin, jotka oli poistettu parodontologisin perustein. Hampaiden menetys oli merkittävästi (p < 0,05) suurempaa korkean riskin ryhmässä (keskimäärin 0,26 hammasta / vuosi) kuin matalan / kohtalaisen riskin ryhmässä (0,11 hammasta / vuosi). Syventyneiden ientaskujen (> 4 mm) lukumäärä/vuosi väheni enemmän (p = 0,05) hoitomyöntyvien ryhmässä (keskimäärin 3,39 ientaskua / vuosi) verrattuna ei-hoitomyöntyvien ryhmään (1,40 ientaskua / vuosi). PRA-malli ennusti merkittävästi sekä parodontiitin etenemistä että hampaan menetystä.
Ruotsalaisen retrospektiivisen kohorttitutkimuksen «Jansson H, Norderyd O. Evaluation of a periodontal...»5 aineisto käsitti 20 ylläpitohoidossa olevaa 33–67-vuotiasta (keski-ikä seurannan alussa 48,4 ± 11,4 vuotta) vaikea-asteista pitkäaikaista parodontiittia sairastavaa potilasta, jotka tutkittiin aktiivisen hoitojakson päätteeksi sekä 5 vuoden kuluttua ylläpitohoitojakson aikana. Hoidon alussa potilailla oli keskimäärin 23,8 ± 4,7 hammasta. Tutkittavista 5 % sairasti tyypin 1 diabetesta, 55 % tupakoi ja 5 % käytti nuuskaa. Aktiivisen hoitojakson päätteeksi tutkittavista 13 (65 %) luokiteltiin korkean riskin potilaaksi ja 7 (35 %) kohtaisen riskin potilaaksi. Toteutuneiden ylläpitohoitokäyntien keskimääräinen vaihteluväli oli korkean riskin potilailla 1,5–5,9 käyntiä / vuosi ja kohtalaisen riskin potilailla 2,1–3,4 käyntiä/vuosi. Henkilöt, joilla BOP oli ≤ 20 %, menettivät seurantajakson aikana keskimäärin 3,5 hammasta, kun taas henkilöt, joilla BOP oli > 20 %, menettivät keskimäärin 1 hampaan. Tässä tutkimuksessa PRA ei merkittävästi ennustanut hampaiden menetyksen riskiä.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentit
Systemaattisen katsauksen mukaan «Lang NP, Suvan JE, Tonetti MS. Risk factor assessm...»6, joka sisältää myös edellä mainitut tutkimukset «Matuliene G, Studer R, Lang NP ym. Significance of...»1, «Eickholz P, Kaltschmitt J, Berbig J ym. Tooth loss...»2, «Costa FO, Cota LO, Lages EJ ym. Periodontal risk a...»3, «Leininger M, Tenenbaum H, Davideau JL. Modified pe...»4ja «Jansson H, Norderyd O. Evaluation of a periodontal...»5, ylläpitohoidossa olevien parodontiittipotilaiden taudin etenemistä sekä hampaiden menetystä voidaan ennustaa riskinarviointimallien avulla. Systemaattisessa katsauksessa arvioitiin myös mukaan otettujen tutkimusten tutkimusharhan riski:
Tutkimusharhan riski: matala «Matuliene G, Studer R, Lang NP ym. Significance of...»1, «Costa FO, Cota LO, Lages EJ ym. Periodontal risk a...»3 ja «Jansson H, Norderyd O. Evaluation of a periodontal...»5
Tutkimusharhan riski: keskitaso «Eickholz P, Kaltschmitt J, Berbig J ym. Tooth loss...»2 ja «Leininger M, Tenenbaum H, Davideau JL. Modified pe...»4