Meta-analyysissä «Kyrgiou M, Mitra A, Arbyn M ym. Fertility and earl...»1 arvioitiin 15 tutkimusta, joissa arvioitiin kohdunsuun toimenpiteiden vaikutusta hedelmällisyyteen. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 2 223 592 potilasta, joista 25 008 hoidettua ja 2 198 584 verrokkia.
Tulosten mukaan kohdunsuun esiastemuutosten hoito ei vaikuttanut raskaaksi tulemiseen: raskaaksi tulleiden osuus oli ylipäätään suurempi hoidettujen kuin verrokkien joukossa (43 % vs. 38 %). Raskaaksi tulleiden osuus ei eronnut merkitsevästi ryhmien välillä aktiivisesti raskautta yrittäneiden osalta, eikä eroa havaittu tai yli 12 kuukautta raskautta yrittäneiden osuuksissa.
Systemoiden katsauksen ja meta-analyysin tuloksia tulee kutenkin tulkita varoen, sillä kirjoittajat arvioivat meta-analyysien tulosten laadun olevan GRADE-asteikolla heikkoja tai erittäin heikkoja.
Systemoidussa katsauksessa oli mukana myös suomalainen tutkimus «Kalliala I, Anttila A, Dyba T ym. Pregnancy incide...»2, (n = 6 179) jossa hoidettuja naisia verrattiin hoitamattomiin rekisteriverrokkeihin. Työn painoarvo meta-analyysissä oli suuri.
Uudemmassa suomalaisessa havainnoivassa tutkimuksessa «Kalliala I, Anttila A, Nieminen P ym. Pregnancy in...»3 verrattiin 3 530 naisen raskaustapahtumia ennen ja jälkeen kohdunsuun esiastemuutoksen hoidon.
Kohdunsuun hoitoja läpikäyneillä naisilla oli hiukan enemmän ensimmäisiä raskauksia hoidon jälkeen kuin ennen hoitoa.
Yhdysvaltaisessa etenevässä kohorttitutkimuksessa «Wise LA, Willis SK, Perkins RB, ym. A prospective ...»4 selvitettiin aiempien papamuutosten, kolposkopioiden ja kohdunsuun toimenpiteiden yhteyttä raskaaksi tulemisen todennäköisyyteen sykliä kohti (fecundability ratio, FR) aikana, jolloin tutkittavat yrittivät aktiivisesti raskautta.
Yhteensä 8 017 henkilöä käsittäneessä kohortissa 2 821 raportoi poikkeavan papanäytteen ja 1 049 jonkin toimenpiteen, tavallisimmin loop-hoidon (26,6 %), kolposkopian lisäksi. Poikkeavat papatestit, kolposkopia tai kohdunsuun toimenpide eivät vaikuttaneet raskaaksi tulemisen todennäköisyyteen. FR oli 1,02 (0,91–1,13) loop-hoidolle muuhun kohorttiin verrattuna. Myöskään aika hoidosta ei selvästi näyttänyt vaikuttavan raskaaksi tulemisen todennäköisyyteen.
Tanskalaisessa etenevässä kohorttitutkimuksessa «Kristensen ML, Waldstrøm M, Laursen ASD, ym. Cervi...»5 verrattiin aktiivisesti raskaaksi yrittävien joukossa raskaaksi tulemisen todennäköisyyttä sykliä kohti (fecundability ratio, FR) yhteensä 12 syklin aikana. Tutkimusaineistosta (n = 9 586) yhteensä 6 621 naisella ei ollut todettu aiempaa kohdunsuun esiastemuutosta, 1 220:llä oli todettu aiemmin määrittämätön esiastemuutos, 1 043:lla CIN1, 155:llä CIN2+, jota ei ollut hoidettu kirurgisesti ja 547:llä kirurgisesti hoidettu CIN2+.
Vakioitu FR ei eronnut eri ryhmien välillä, ja oli CIN2+ hoidettujen ja verrokkiryhmän välillä 0,99 (95 % luottamusväli 0,89–1,10). Vakioidut FR:t olivat hieman pienempiä, kun esiastediagnoosi oli edeltävän 2 vuoden ajalta, CIN2+ hoidettujen ja verrokkien välillä 0,91 (0,75–1,10), mutta eivät osoittaneet selvää eroa minkään ryhmien välillä.