Systemoitu katsaus «Brady MC, Kelly H, Godwin J ym. Speech and languag...»1, (lisäyksiä vuonna 2012) selvitti puheterapian tehoa aivoverenkiertohäiriön aiheuttaman afasian kuntoutuksessa. Katsaukseen valittiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, joissa puheterapiaa verrattiin joko 1) tilanteeseen, jossa vertailuryhmä ei saanut mitään systemaattista kielelliseen toimintaan liittyvää aktivointia, 2) tilanteeseen, jossa vertailuryhmä sai määrällisesti saman verran sosiaalista tukea tai stimulaatiota tai 3) tilanteeseen, jossa vertailuryhmä sai kestoltaan, intensiteetiltään tai interventiotyypiltään toisen tyyppistä puheterapiaa kuin tutkimusryhmä.
Katsaukseen saatiin 39 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta (51 satunnaistettua vertailua), jotka sisälsivät yhteensä 2 581 osallistujaa. Sairastumisesta kulunut aika vaihteli eri tutkimuksissa, ja kaikissa suoritetuissa meta-analyyseissä oli mukana potilaita akuuttivaiheesta aina krooniseen vaiheeseen asti.
Kun puheterapiaa verrattiin tilanteeseen, jossa kuntoutuja ei saanut puheterapiaa (19 vertailua, yhteensä 1 414 osallistujaa), todettiin puheterapialla positiivisia vaikutuksia afasiapotilaan toiminnalliseen kommunikaatioon ((SMD) 0,30; 95 % luottamusväli 0,08–0,52, P = 0,008) sekä kielen vastaanottoon ja ymmärtämiseen. Kun puheterapiaa verrattiin sosiaalista tukea ja kommunikoinnin stimulaatiota sisältävään interventioon (7 vertailua, 432 osallistujaa), ei toiminnallisessa kommunikaatiossa todettu eroja. Kun erityyppisiä puheterapioita verrattiin keskenään (25 vertailua, 910 osallistujaa), ei niiden välillä voitu osoittaa merkitseviä toiminnallisen kommunikaation eroja.
Eri tutkimuksiin osallistuneiden määrä oli yleisesti ottaen pieni. Tutkimuksiin osallistujien ikä, sairastumisesta kulunut aika ja oirekuvan vaikeusaste vaihteli myös suuresti eri tutkimuksissa.
Johtopäätöksenä katsauksen kirjoittajat toteavat tutkimusten osoittavan, että puheterapialla on positiivisia vaikutuksia toiminnalliseen kommunikaatioon sekä kielen vastaanottoon ja ymmärtämiseen, kun sitä verrataan tilanteeseen, jossa kuntoutuja ei saa mitään systemaattisesti kielellistä toimintaa aktivoivaa interventiota. Tulkintaa vaikeuttaa se, että osa tutkimuksista oli raportoitu puutteellisesti.
Sen sijaan katsauksen mukaan olemassa olevan näytön perusteella ei voida tehdä suuntaan tai toiseen meneviä päätelmiä erityyppisten puheterapiamenetelmien keskinäisestä paremmuudesta. Tulkintaa vaikeuttaa esimerkiksi joissain terapiamuodoissa ilmennyt suurehko keskeyttäneiden määrä. Esimerkiksi tavanomaiseen puheterapiaan nähden intensiivinen puheterapia on joissain tutkimuksissa osoitettu vaikuttavammaksi, mutta katsauksen perusteella tehon vahvistaminen jää toistaiseksi epäselväksi, koska intensiivisen terapian ryhmässä kuntoutuksen keskeyttäneitä on ollut korostuneen paljon. Myös sosiaalisen tuen ja stimulaation ryhmissä keskeyttäneiden määrä on ollut suuri, mikä on saattanut vaikuttaa tutkimustulokseen.
Kommentti: Katsauksen perusteella puheterapialla oli positiivisia vaikutuksia afasiapotilaan toiminnalliseen kommunikaatioon sekä puheen vastaanottoon ja ymmärtämiseen. Puheterapian intensiteetti saattaa olla merkityksellinen kuntoutuksen tehokkuuteen vaikuttava tekijä, mutta kuntoutuksen intensiteetti tulee suhteuttaa potilaan kunnon ja jaksavuuden mukaiseksi, mikä korostuu etenkin sairastumisen varhaisvaiheen puheterapiassa.