Aherne ym. «Aherne TM, Ryan ÉJ, Boland MR, ym. Concomitant vs....»1tekivät meta-analyysin, jossa on mukana 15 tutkimusta vuosilta 2002–2019. Tutkimuksista 12 oli muita kuin satunnaistettuja tutkimuksia. Yhteensä tutkimuksissa oli analysoitu 6 915 hoidettua jalkaa, joista 4645:lle tehtiin samanaikainen sivuhaarahoito ja 2 316:lle sivuhaarojen hoito tehtiin tarvittaessa myöhemmin. Tavallisin sivuhaarojen hoitomuoto oli avokirurginen sivuhaarojen poisto (flebektomia). Niistä, joille ei tehty aluksi sivuhaarojen hoitoa, 36,1 % sai hoitoa myöhemmin.
Komplikaatioissa ei ryhmien välillä ollut tilastollista eroa. Elämänlaatu parani samanaikaisessa hoidossa nopeammin tautispesifisellä elämänlaatukyselyllä mitaten (0–3 kk AVVQ:n ryhmien välisen eron keskiarvo -3,6; 95 % luottamusväli -7,17 – -0,03, p = 0,050), mutta ero poistui ajan mittaan (12 kuukautta ja siitä eteenpäin; myöhäisimmässä tutkitussa ajankohdassa painotettu ryhmien välisen eron keskiarvo oli -1,19; 95 % luottamusväli -2,77–0,38, p = 0,14).
Metsikkökuvioanalyysissä (forest plot) myöhempien toimenpiteiden määrä suosi sivuhaarojen samanaikaista hoitoa, kun taas komplikaatioiden määrä hoitoa kahdessa vaiheessa. Syviä laskimotukoksia ja EHITiä (lämmön aiheuttamaa hyytymää hoidettavan suonen yläpuolella) vaikutti olevan hieman vähemmän kahden vaiheen hoidossa (riskisuhde 1,26; 95 % luottamusväli 0,61–2,63).
Pelkkä päärungon ablaatio riitti hoidoksi 63,9 %:lle potilaista. Sivuhaarojen hoito päärungon hoidon yhteydessä ei juurikaan lisännyt komplikaatioita, mutta aikaisti elämänlaadun paranemista ja laskimovajaatoiminnan vaikeusaste laski nopeammin (alle 12 kuukaudessa).
Useimmat tutkimukset eivät olleet satunnaistettuja, ja seuranta-aika saattoi olla varsin lyhyt.
Mohamed ym. «Mohamed A, Leung C, Hitchman L, ym. A prospective ...»2 tekivät seurantatutkimuksen, jossa potilaat, joiden päärunko hoidettiin mekanokemiallisella ablaatiolla, saivat valita tämän yhteydessä tehtävän sivuhaarojen kirurgisen poiston (MOCAP, 50 potilasta) tai tarvittaessa myöhemmin tehtävän sivuhaarojen hoidon (MOCAS, 33 potilasta). Elämänlaatu oli heti toimenpiteen jälkeen parempaa MOCAP-ryhmässä, mutta ero hävisi vuoteen mennessä. MOCAP-ryhmässä tehtiin vähemmän uusintatoimenpiteitä (4 %), mutta MOCAS-ryhmässä kuitenkin vähemmän kuin pelkässä EVLAssa (18 % vs. aiemmissa tutkimuksissa todettu yli kolmasosa potilaista), MOCAn vaahto ehkä menee kuitenkin sivuhaaroihin. Potilaat saivat itse valita hoitoryhmän, ja MOCAS-hoidon valinneet olivat usein iäkkäämpiä, eikä kosmeettinen tulos ole välttämättä heille yhtä tärkeä kuin nuoremmille.
Rahman ym. «Rahman T, Vähäaho S, Laukontaus S ym. Randomized c...»3 tekivät satunnaistetun tutkimuksen, jossa isosafeenan (vena saphena magna, VSM) vajaatoimintaa ja sen sivuhaarakohjuja sairastavat potilaat jaettiin kahteen ryhmään. Toisessa potilaille tehtiin pelkästään VSM:n mekanokemiallinen ablaatio (MOCA, 44 potilasta), toisessa myös kirurgiset kohjunpoistot (MOCAP, 41 potilasta). Potilaat kävivät seurantakäynneillä 3 ja 12 kuukauden kuluttua toimenpiteistä. Tarkoituksena oli tehdä tarvittaessa lisävaahtohoito sivuhaaroihin 3 kuukauden kohdalla; näin tehtiin kolmelle potilaalle MOCA-ryhmässä. Yhdelle tehtiin kirurgiset kohjunpoistot ja yhdelle laserablaatio. Yhteensä 13,2 % tarvitsi lisätoimenpiteitä MOCA-ryhmässä. Vuoden kohdalla lisätoimenpiteitä tehtiin tai suunniteltiin kahdelle potilaalle kummassakin ryhmässä. Eroa elämänlaadussa tai oireissa ei vuoden kohdalla ollut. Näkyviä sivuhaarakohjuja oli enemmän MOCA-ryhmässä sekä 3 kuukauden että 12 kuukauden kohdalla. Toimenpideaika oli lyhyempi MOCA-ryhmässä ja sairasloman tarve samoin. Kirjoittajat päättelevät, että pelkkä päärungon hoito on riittävä toimenpide eikä merkittävästi lisää lyhyellä aikavälillä lisätoimenpiteen tarvetta tai heikennä elämänlaatua verrattuna kohjujen samanaikaiseen hoitoon.
Carradicen ym. «Carradice D, Mekako AI, Hatfield J, ym. Randomized...»4 satunnaistetussa tutkimuksessa verrattiin mini-invasiivista suonikohjujen poistoa tai poistamatta jättämistä isosafeenan laserablaation yhteydessä. Tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma oli tautispesifinen elämänlaatukysely Aberdeen Varicose Vein Questionnaire (AVVQ). 50 potilasta käsittävässä tutkimuksessa (25 kummassakin ryhmässä) osoitettiin, että samanaikainen suonikohjujen poisto aikaansai merkittävästi suuremman laskimovajaatoiminnan oireita arvioivien AVVQ-pisteiden pienenemisen sekä paremmat elämänlaatua kuvaavat pisteet 6 viikosta lähtien toimenpiteen jälkeen 7,9 (95 % luottamusväli 4,1–10,7) vs. 13,5 (95 % luottamusväli 10,9–18,1), p < 0,001. Seurannassa 6 viikkoa toimenpiteen jälkeen suonikohjujen poisto tehtiin 16/25 potilaalle vertailuryhmässä ja vain yhdelle tutkimusryhmässä. Ero oli tilastollisesti merkittävä.