Meta-analyysissä «Ipser J, Stein DJ. Systematic review of pharmacoth...»1 arvioitiin 14 seurantatutkimuksen (823 henkilöä) tulokset. Kaikki tutkimukset oli tehty 0–18-vuotiailla lapsilla ja nuorilla, joilla oli diagnosoitu joko ICD- tai DSM-tautiluokituksen mukainen uhmakkuus- tai käytöshäiriö tai tarkemmin määrittämätön käyttäytymisen häiriö (disruptive behavior disorder, NOS). 8 tutkimuksessa (57,1 %) diagnoosina oli nimenomaan käytöshäiriö. Samanaikainen päihdehäiriö (1 tutkimus) ja ADHD (6 tutkimusta) sallittiin. Tutkimukset, joissa vähemmistö tutkittavista oli heikkolahjaisia tai älyllisesti kehitysvammaisia, otettiin mukaan meta-analyysiin. Tutkitut lääkeaineet olivat seuraavat: stimulantit, antipsykootit, litium, antikonvulsantit ja klonidiini. 12 (85,7 %) tutkimusta oli lumekontrolloituja. Seuranta-aika vaihteli 2 ja 12 viikon välillä. Vastetta mitattiin strukturoiduilla arviointilomakkeilla.
Tutkimuksista 4 keskittyi litiumiin, joista meta-analyysiin hyväksyttiin 2 satunnaistettua, kaksoissokkoutettua, lumekontrolloitua tutkimusta (90 henkilöä). Molempien tutkimusten seuranta-aika oli 4 viikkoa. Litiumannos vaihteli välillä 900–2 100 mg/vrk (tutkimus 1) tai oli keskimäärin 1 248 mg/vrk (tutkimus 2). Tutkittavien ikä asettui välille 5–17 vuotta. Päämuuttujana oli yleinen sairastavuus (Clinical Global Impressions -Severity, CGI-S) ja toissijaisena muuttujana aggressiivinen käyttäytyminen (Overt Aggression Scale, OAS).
Litiumia käyttävien ryhmässä yleinen sairastavuus väheni useammalla henkilöllä kuin kontrolliryhmässä (RR 4,22; 95 % luottamusväli 1,83–9,74) (Z = 3,38, p < 0,001). Litiumlääkitys vähensi aggressiivista käyttäytymistä lumetta enemmän (SMD = -0,56; 95 % luottamusväli -1,19–0,07), mutta ero ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä (Z = 1,73, p = 0,08).
Meta-analyysissä «Pringsheim T, Hirsch L, Gardner D ym. The pharmaco...»2 arvioitiin antipsykoottisten ja mielialaa tasaavien lääkkeiden vaikutusta uhmakkuus- ja käytösoireisiin sekä aggressiiviseen käyttäytymiseen lapsilla ja nuorilla, joilla oli ADHD, uhmakkuushäiriö, käytöshäiriö tai tarkemmin määrittämätön käyttäytymisen häiriö (disruptive behavior disorder NOS). 4 seurantatutkimusta, kestoltaan 2–6 viikkoa, keskittyi vertailemaan litiumin ja lumeen vaikutusta. Tutkittavia oli yhteensä 184. Näistä 4 tutkimuksesta 3 satunnaistettua, kaksoissokkoutettua ja lumekontrolloitua tutkimusta otettiin mukaan meta-analyysiin (n = 116). Tutkittavien ikä vaihteli välillä 5–17 vuotta. Tutkimusten seuranta-ajat vaihtelivat välillä 2–4 viikkoa.
Litiumia käyttävien ryhmässä käytösoireet ja aggressiivinen käyttäytyminen vähenivät useammalla henkilöllä kuin kontrolliryhmässä (OR 4,56; 95 % luottamusväli 1,97–10,56; I2 = 0 %, Z = 3,55, p < 0,001).