Takaisin

Litium lasten ja nuorten käytöshäiriön hoidossa

Näytönastekatsaukset
Nina Lindberg
12.12.2018

Näytön aste: B

Litium ilmeisesti vähentää käytöshäiriöllä oirehtivien lasten ja nuorten käytösoireita ja aggressiivista käyttäytymistä lyhyellä aikavälillä.

Meta-analyysissä «Ipser J, Stein DJ. Systematic review of pharmacoth...»1 arvioitiin 14 seurantatutkimuksen (823 henkilöä) tulokset. Kaikki tutkimukset oli tehty 0–18-vuotiailla lapsilla ja nuorilla, joilla oli diagnosoitu joko ICD- tai DSM-tautiluokituksen mukainen uhmakkuus- tai käytöshäiriö tai tarkemmin määrittämätön käyttäytymisen häiriö (disruptive behavior disorder, NOS). 8 tutkimuksessa (57,1 %) diagnoosina oli nimenomaan käytöshäiriö. Samanaikainen päihdehäiriö (1 tutkimus) ja ADHD (6 tutkimusta) sallittiin. Tutkimukset, joissa vähemmistö tutkittavista oli heikkolahjaisia tai älyllisesti kehitysvammaisia, otettiin mukaan meta-analyysiin. Tutkitut lääkeaineet olivat seuraavat: stimulantit, antipsykootit, litium, antikonvulsantit ja klonidiini. 12 (85,7 %) tutkimusta oli lumekontrolloituja. Seuranta-aika vaihteli 2 ja 12 viikon välillä. Vastetta mitattiin strukturoiduilla arviointilomakkeilla.

Tutkimuksista 4 keskittyi litiumiin, joista meta-analyysiin hyväksyttiin 2 satunnaistettua, kaksoissokkoutettua, lumekontrolloitua tutkimusta (90 henkilöä). Molempien tutkimusten seuranta-aika oli 4 viikkoa. Litiumannos vaihteli välillä 900–2 100 mg/vrk (tutkimus 1) tai oli keskimäärin 1 248 mg/vrk (tutkimus 2). Tutkittavien ikä asettui välille 5–17 vuotta. Päämuuttujana oli yleinen sairastavuus (Clinical Global Impressions -Severity, CGI-S) ja toissijaisena muuttujana aggressiivinen käyttäytyminen (Overt Aggression Scale, OAS).

Litiumia käyttävien ryhmässä yleinen sairastavuus väheni useammalla henkilöllä kuin kontrolliryhmässä (RR 4,22; 95 % luottamusväli 1,83–9,74) (Z = 3,38, p < 0,001). Litiumlääkitys vähensi aggressiivista käyttäytymistä lumetta enemmän (SMD = -0,56; 95 % luottamusväli -1,19–0,07), mutta ero ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä (Z = 1,73, p = 0,08).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentit: Meta-analyysiin sisältyneiden tutkimusten laadunarvio puuttui. Lyhyet seuranta-ajat, oheissairastavuus, pienet ryhmäkoot, poikavoittoiset aineistot.

Meta-analyysissä «Pringsheim T, Hirsch L, Gardner D ym. The pharmaco...»2 arvioitiin antipsykoottisten ja mielialaa tasaavien lääkkeiden vaikutusta uhmakkuus- ja käytösoireisiin sekä aggressiiviseen käyttäytymiseen lapsilla ja nuorilla, joilla oli ADHD, uhmakkuushäiriö, käytöshäiriö tai tarkemmin määrittämätön käyttäytymisen häiriö (disruptive behavior disorder NOS). 4 seurantatutkimusta, kestoltaan 2–6 viikkoa, keskittyi vertailemaan litiumin ja lumeen vaikutusta. Tutkittavia oli yhteensä 184. Näistä 4 tutkimuksesta 3 satunnaistettua, kaksoissokkoutettua ja lumekontrolloitua tutkimusta otettiin mukaan meta-analyysiin (n = 116). Tutkittavien ikä vaihteli välillä 5–17 vuotta. Tutkimusten seuranta-ajat vaihtelivat välillä 2–4 viikkoa.

Litiumia käyttävien ryhmässä käytösoireet ja aggressiivinen käyttäytyminen vähenivät useammalla henkilöllä kuin kontrolliryhmässä (OR 4,56; 95 % luottamusväli 1,97–10,56; I2 = 0 %, Z = 3,55, p < 0,001).

Kirjallisuutta

  1. Ipser J, Stein DJ. Systematic review of pharmacotherapy of disruptive behavior disorders in children and adolescents. Psychopharmacology (Berl) 2007;191:127-40 «PMID: 16983542»PubMed
  2. Pringsheim T, Hirsch L, Gardner D ym. The pharmacological management of oppositional behaviour, conduct problems, and aggression in children and adolescents with attention-deficit hyperactivity disorder, oppositional defiant disorder, and conduct disorder: a systematic review and meta-analysis. Part 2: antipsychotics and traditional mood stabilizers. Can J Psychiatry 2015;60:52-61 «PMID: 25886656»PubMed