Takaisin

Rangaistusseuraamusten sijasta toteutettujen korjaavien tai hoidollisten interventioiden vaikutus nuorten rikoksentekijöiden uusintarikollisuuteen

Näytönastekatsaukset
Riittakerttu Kaltiala-Heino
12.12.2018

Näytön aste: C

Rangaistusseuraamusten sijasta toteutetuilla korjaavilla tai hoidollisilla interventioilla ei liene vaikutusta nuorten rikoksentekijöiden uusintarikollisuuteen. Perheinterventio saattaa kuitenkin vähentää rikoksista kiinni jääneiden mutta rankaisematta jätettyjen nuorten uusintarikollisuutta

Schwalbe ym. (2011) tarkastelivat meta-analyysissaan «Schwalbe CS, Gearing RE, MacKenzie MJ ym. A meta-a...»1 vuosina 1980–2010 raportoituja tutkimuksia, joissa verrattiin korjaavia tai hoidollisia interventioita toisaalta rangaistusseuraamukseen ja toisaalta pelkkään varoitukseen rikoksista kiinni jääneiden nuorten uusintarikollisuuden vähentämisessä. Tutkimuksia etsittiin 3 tietokannasta sekä rikosseuraamusinterventioita evaluoivien yhteisöjen nettisivuilta. Meta-analyysiin hyväksyttiin sekä RCT-asetelmassa että muussa kuin RCT-asetelmassa tehtyjä tutkimuksia. 471:sta hakuun osuneesta tutkimuksesta 28 täytti sisäänottokriteerit.

Tutkimuksiin osallistui yhteensä 19 301 nuorta (keskimäärin n = 585, sd 913), jotka olivat keskimääräiseltä iältään 12,6–15,9-vuotiaita, 88 % poikia, 91,5 % valkoisia. Tutkimuksista 14 oli RCT-asetelmalla tehtyjä. Seuranta-aika vaihteli 3–36 kuukautta (keskiarvo 12,5 (sd 8,7), mediaani 9,0 kuukautta). Interventiot voitiin luokittaa 5 toisensa poissulkevaan luokkaan: sovittelu välittäjän välityksellä, yksilökeskeinen interventio, perheinterventio, vertaisoikeus ja hoidollisiin seuraamuksiin määrääminen.

Korjaaviin tai hoidollisiin seuraamuksiin ohjattujen uusintarikollisuus ei poikennut rangaistuksen tai pelkän varoituksen saaneiden uusintarikollisuudesta (OR 0,83; 95 % luottamusväli 0,43–1,58). Tämä tulos ei muuttunut, kun tarkasteltiin uusintarikollisuutta ositetuissa analyyseissa (RCT vs. muu kuin RCT, seurannan pituus, otoskoko, kontrolli-intervention tyyppi, uusintarikollisuuden mittaustapa, demografiset seikat, tutkimuksen laadun indikaattorit (oliko manualisoitu interventio vai ei, menetelmäuskollisuuden mittaaminen, tutkijavetoinen vai ei)). Tarkasteltaessa erilaisia korjaavia tai hoidollisia interventioita havaittiin, että perheinterventioilla (systeeminen, vanhemmuustaito-ohjelma, perheryhmä) saavutettiin tilastollisesti merkitsevästi vähemmän uusintarikollisuutta (OR 0,57; 95 % luottamusväli 0,40–0,82). Muiden interventioiden tuloksellisuus ei eronnut rangaistuksesta tai pelkästä varoituksesta.

Kirjoittajat pohtivat, että vaihtoehtoisten interventioiden on toivottu johtavan parempaan tulokseen uusintarikollisuuden vähentämisessä toisaalta siksi, että ne voisivat vastata nuorten rikoksentekijöiden hoidon tarpeeseen (joka puolestaan vähentäisi rikoskäyttäytymistä), ja toisaalta siksi, että rangaistusseuraamuksissa nuoret voivat liittyä verkostoihin, jotka vahvistavat antisosiaalista kehitystä. Jälkimmäinen ongelma saattaa syntyä vaihtoehtoisissakin seuraamuksissa. Siksi ainakin lievissä rikkomuksissa pelkkä varoitus saattaa olla optimaalinen ratkaisu.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen
  • Kommentti: Oikeusjärjestelmät eroavat maittain paljon. Toisaalta Suomessa hoidollinen tai korjaava orientaatio on varsin vahva.

Kirjallisuutta

  1. Schwalbe CS, Gearing RE, MacKenzie MJ ym. A meta-analysis of experimental studies of diversion programs for juvenile offenders. Clin Psychol Rev 2012;32:26-33 «PMID: 22138452»PubMed