Kananmuna-allergia on yleinen ruoka-allergia, ja hoitona on nykyään välttämisruokavalio. Oraalinen desensitisaatio on mahdollinen hoitomuoto.
Systemaattisessa katsauksessa «Romantsik O, Tosca MA, Zappettini S ym. Oral and s...»1 selviteltiin oraalisen tai kielenalussiedätyshoidon tehoa ja turvallisuutta IgE-välitteisen kananmuna-allergian hoitoon verrattuna välttämiseen. 13 tietokannasta etsittiin tutkimuksia 31.3.2017 saakka. Mukaan hyväksyttiin RCT-tutkimukset, joissa verrattiin oraalista ja kielenalussiedätystä lumeeseen tai välttämiseen kananmuna-allergisilla aikuisilla ja lapsilla. 10 tutkimusta 97:stä täytti sisäänottokriteerit, ja niissä oli 439 (immunoterapiaryhmässä 249, kontrolliryhmässä 190) lasta, ikä 1–18 vuotta. Jokaisessa tutkimuksessa käytettiin eri immunoterapiamenetelmää, kaikki oraalisia. 3 tutkimuksessa oli lume, 7:ssä välttämisruokavalio.
Vastemuuttujana oli lisääntynyt kananmunan sietokyky ilman haittavaikutuksia ja täydellinen paraneminen muna-allergiasta. 82 % sieti pieniä määriä kananmunaa 1–7 g verrattuna 10 %:iin kontrolliryhmässä. 45 % sieti täyden annetun kananmuna-annoksen verrattuna kontrolliryhmän 10 %:iin. Kaikki 10 tutkimusta raportoivat vakavia haittavaikutuksia. Lisäksi keskivaikeita ja lieviä haittavaikutuksia esiintyi 75 %:lla verrattuna kontrolliryhmän 6,8 %:iin. Niistä 7:ssä oli kontrolliryhmänä välttäminen. 21/249 (8,4 %) tarvitsi adrenaliinia i.m. verrattuna siihen, ettei kukaan kontrolliryhmässä tarvinnut sitä.
Kaikki tutkimukset olivat metodologisesti puutteellisia, ne olivat pieniä ja käyttivät eri protokollaa. 8 tutkimuksessa havaittiin vääristymän riski ainakin yhdessä kohdassa. Evidenssin laatu arvioitiin heikoksi pienten osallistujamäärien ja vääristymäriskin vuoksi.
Satunnaistetussa monikeskus-, rinnakkaisryhmätutkimuksessa «Itoh-Nagato N, Inoue Y, Nagao M ym. Desensitizatio...»2 selvitettiin rush-OIT:n tehoa, turvallisuutta ja elämänlaatua. 45 lasta satunnaistettiin varhaisen ja myöhäisen aloituksen ryhmiin. Varhainen ryhmä sai rush-OIT:tä 3 kuukauden ajan, ja myöhäinen ryhmä jatkoi kananmunan välttämistä (vertailuryhmä). Tämän jälkeen kaikki läpikävivät OIT-intervention, ja olivat olleet ylläpito-OIT:ssa12 kuukautta.
Kananmunan sietokyvyn nousu tapahtui 87 %:lla varhaisen aloituksen ja 23 %:lla myöhäisessä ryhmässä. Elämänlaatu parani varhaisryhmässä 65 %:lla ja 32 %:lla myöhäisessä ryhmässä. Huomattavaa oli, että 80 %:lla varhaisen ryhmän lapsista ilmeni allergisia haittavaikutuksia, kun myöhäisessä ryhmässä ei yhdelläkään lapsella.
Tutkimuksessa «Pérez-Rangel I, Rodríguez Del Río P, Escudero C ym...»3 arvioitiin raa´an kananmunasiedätyksen tehoa ja turvallisuutta 33 kaksoissokkoaltistetulla kananmuna-allergisella. Lapset satunnaistettiin rush-muna-OIT-ryhmään (ROIT1) tai kananmunan välttämisryhmään 5 kuukaudeksi. 5 päivän nostovaiheen aikana annos oli 2 800 mg kananmunan proteiinia. Ylläpitovaiheessa potilaat söivät löysästi keitetyn kananmunan 2 vuorokauden välein 5 kuukauden ajan. Kontrolliryhmän lapset, jotka saivat oireita 5 kuukauden altistuksessa, siirtyivät aktiivi-OIT-ryhmään (ROIT2). Haittavaikutukset kirjattiin.
17/19 (89 %) ROIT1-ryhmässä ja ei kukaan kontrolliryhmässä saatiin desensitisoitua 5 kuukauden aikana (p > 0,001). ROIT2-ryhmästä 30/32 (94 %) desensitisoitiin onnistuneesti 5 kuukaudessa. Haittavaikutuksia sai nostovaiheessa 69 % potilaista ja 31 %:ssa annoksista, 2 % vakavia ja 55 % suolistoperäisiä.
Tutkimusryhmä on aiemmin osoittanut, että kananmuna-OIT:n jälkeen 27,5 % saavutti pidentyneen kananmunan sietokyvyn 2 vuoden seurannassa. Tässä tutkimuksessa «Jones SM, Burks AW, Keet C ym. Long-term treatment...»4 arvioitiin tehoa ja haittavaikutuksia 4 vuotta kestäneen kananmuna-OIT:n aikana. Muna-allergiset, iältään 5–18-vuotiaat lapset (n = 40) saivat 4 vuoden ajan muna-OIT:n tai lumetta (n = 15) alle 1 vuoden ajan. 40 OIT-lapsesta 20 (50 %) saavutti pidentyneen sietokyvyn 4 vuoden kohdalla, ja he pystyivät käyttämään sekä uunissa pitkään kypsennettynä että uunissa kypsentämätöntä kananmunaa. Niillä lapsilla, jotka edelleen annostelivat munaa 3 ja 4 vuoden kohdalla, lieviä haittavaikutuksia esiintyi 12/22 (54,5 %) lapsesta. Pidempi kananmunan käyttö (4 vuotta) lisää pidentynyttä kananmunan sietokykyä.
Tutkimuksessa «Escudero C, Rodríguez Del Río P, Sánchez-García S ...»5 tutkittiin muna-OIT:n tehoa 61:llä iältään 5–17-vuotiaalla lapsilla, joilla oli todettu muna-allergia kaksoissokkoaltistuksessa dehydroidulla kananmunalla. Heidät satunnaistettiin saamaan muna-OIT 3 kuukauden ajaksi. Koeryhmässä ylläpitoannoksena oli 1 löysäksi keitetty kananmuna joka toinen päivä tai vertailuryhmässä kananmunan välttämisruokavalion jatkaminen 4 kuukautta. Lapset, jotka toteuttivat 3 kuukauden siedätyksen, välttivät sen jälkeen kananmunaa 1 kuukauden ajan. 4 kuukauden kohdalla kaikki osallistujat altistettiin kananmunalle kaksoissokkoutetusti. Lapset, jotka eivät reagoineet, ohjattiin käyttämään kananmunaa vapaasti.
28/30 (93 %) saavuttivat sietokyvyn keskimäärin 32 päivässä. 4 kuukauden kohdalla 1/31 (3 %) kontrolliryhmästä ja 11/30 (37 %) aktiiviryhmästä eivät saanut oireita altistuksessa, p = 0,003. Heistä kaikki käyttivät kananmunaa 3 vuoden kohdalla.
Tutkimuksen «Caminiti L, Pajno GB, Crisafulli G ym. Oral Immuno...»6 tavoitteena oli arvioida kananmuna-OIT:n tehoa ja sitä, johtaako desensitisaatio toleranssin kehittymiseen. Kananmuna-allergiset lapset satunnaistettiin OIT:hen tai lumeryhmään 4 kuukaudeksi, ja sen päätteeksi kaikille tehtiin kaksoissokkoaltistus. Lapset, joille oli kehittynyt desensitisaatio, käyttivät kananmunaa 6 kuukauden ajan, jonka jälkeen he siirtyivät uudelleen kananmunan välttämisruokavaliolle 3 kuukaudeksi. Tämän jälkeen heidät altistettiin munalle, jotta pystyttiin arvioimaan kananmunatoleranssia.
31 lasta satunnaistettiin dehydroidulle munanvalkuaishoidolle (n = 17) tai lumeryhmään (n = 14). 16/17 saavuttivat desensitisaation, ja he käyttivät 6 kuukauden ajan kananmunaa. 3 kuukauden välttämisdieetin jälkeen 31 % olivat tolerantteja, ja kontrolliryhmässä vain 1 ei saanut oireita lopussa tehdylle muna-altistukselle. Aktiiviryhmässä 5:llä (31 %) ilmeni haittavaikutuksia. Desensitisaation saavutti valtaosa kananmuna-allergisista, mutta vain 1/3 osalle kehittyi toleranssi 3 kuukauden välttämisvaiheen jälkeen. Haittavaikutuksia esiintyi mutta tutkijat arvioivat hoidon turvalliseksi.
Tutkimuksessa «Dello Iacono I, Tripodi S, Calvani M ym. Specific ...»7 arvioitiin 6 kuukautta kestävän kananmuna-OIT:n tehoa ja turvallisuutta vaikeasti kananmuna-allergisilla lapsilla. 20 lasta, ikä 5–11 vuotta, satunnaistettiin OIT- tai kontrolliryhmään. Hoitoryhmä aloitti OIT:n, ja heille tehtiin toinen kananmuna-altistus 6 kuukauden kuluttua. Kontrolliryhmän lapset jatkoivat munatonta dieettiä 6 kuukautta, jonka jälkeen heidät altistettiin kananmunalle.
6 kuukauden jälkeen 9/10 OIT-ryhmästä sieti munaa osittain (> 10 ml ja < 40 ml) ja 1 vain < 5 ml. 6 kuukauden kuluttua kontrollilapset saivat kaikki oireita viimeistään 1,8 ml annoksesta; OIT vs. kontrolliryhmä p < 0,0001. Kaikilla OIT-ryhmässä esiintyi haittavaikutuksia mutta kenellekään ei anafylaksiaa.
Satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa lumekontrolloidussa tutkimuksessa «Burks AW, Jones SM, Wood RA ym. Oral immunotherapy...»8 55 lasta, ikä 5–11 vuotta, sai kananmunaa (n = 40) tai lumevalmistetta. Nosto- ja ylläpitovaiheiden jälkeen lapsille tehtiin munanvalkuaisaltistus 10 ja 22 kuukauden kohdalla. Lapset, jotka eivät saaneet oireita 22 kuukauden altistuksessa, siirtyivät jälleen kananmunavapaaseen ruokavalioon 4–6 viikon ajaksi. 24 kuukauden kohdalla suoritettiin kananmuna-altistus munanvalkuaiselle ja keitetylle kananmunalle. Lapset, jotka eivät saaneet oireita 24 kuukauden altistuksessa, siirtyivät käyttämään kananmunaa vapaasti, ja heidän kohdallaan testattiin kestävää reagoimattomuutta 30 ja 36 kuukauden kohdalla.
10 kuukauden kohdalla ei kukaan lumeryhmästä ja 55 % siedätysryhmästä läpäisi altistuskokeen ja luokiteltiin desensitisoituneiksi. 22 kuukauden kohdalla 75 % oli desensitisoitunut. OIT-ryhmässä 28 % (11/40) läpäisi muna-altistuksen 24 kuukauden kohdalla, ja heidät luokiteltiin kestävään reagoimattomuusryhmään. Kaikki 11, jotka läpäisivät 24 kuukauden altistuksen, käyttivät kananmunaa 30 ja 36 kuukauden kohdalla.
Ennen OIT:n aloitusta 13 % OIT-ryhmässä keskeyttivät haittavaikutusten (n = 4) tai pelon (n = 1) takia ja myöhemmässä vaiheessa 1 lapsi. Haittavaikutuksia ilmeni paljon; 25 % kaikista 11 860 annoksesta OIT-ryhmässä. Yleisimmin haittavaikutukset liittyivät suuhun ja nieluun, mutta eivät kuitenkaan olleet vakavia. Kaikkiaan 78 % OIT-ryhmän lapsista sai haittavaikutuksia.
OIT-kananmunalle pystyi desensitisoitumaan merkittävä määrä lapsia, ja 28 % saavutti kestävän reagoimattomuuden.
Tutkimuksessa «Pajno GB, Caminiti L, Chiera F ym. Safety profile ...»9 arvioitiin potilaskertomusteksteihin perustuen haittavaikutuksia maito- (n = 40) ja kananmunasiedätyksen aikana (n = 28). 9 % joutui keskeyttämään vaikeiden haittavaikutusten vuoksi. Puolet lapsista, joilla desensitisaatiovaihe onnistui, sai lieviä ja keskivaikeita haittavaikutuksia, puolet oli ilman oireita.
Tutkijoiden mukaan siedätyshoito on tutkimusprotokollan sisällä osaavissa käsissä tehtävää toimintaa.
Selvitys «Vazquez-Ortiz M, Alvaro M, Piquer M ym. Baseline s...»10 kananmuna-OIT:n turvallisuudesta ja immunologisten markkereiden ennustearvosta. 50 lapselle, ikä 5–18 vuotta, tehtiin muna-OIT positiivisen kaksoissokon kananmuna-altistuksen jälkeen. OIT:n aikana (18 kuukautta) rekisteröitiin kaikki haittavaikutukset. Potilaat jaettiin jälkikäteen 3 ryhmään: 1) potilaisiin, joilla reaktiot OIT:n aikana loppuivat, 2) potilaisiin, joilla reaktiot jatkuivat koko OIT:n aikana ja 3) potilaisiin, jotka keskeyttivät OIT:n nostovaiheessa tiheiden haittavaikutusten vuoksi eikä protokollan muutokset (annosten lasku, lääkitys) auttaneet.
7,6 %:ssa annoksista ilmeni haittavaikutuksia. 26 % lapsista tarvitsi adrenaliinia. Astma, korkea muna-IgE ja oireiden ilmaantuminen pienemmillä annoksilla altistuksessa ennusti varhaista keskeyttämistä. Matala muna-IgE ja korkea annos, jolla altistuksessa ilmeni oireita, ennusti OIT:n onnistumista. Kananmuna-OIT:ssä on runsaasti haittavaikutuksia, mutta mittaamalla muna-IgE saatetaan voida identifioida lapsia, joille OIT on todennäköisesti turvallisempi.
Satunnaistettu monikeskus- ja rinnakkaisryhmätutkimus «Itoh-Nagato N, Inoue Y, Nagao M ym. Desensitizatio...»11, jossa selvitettiin rush-OIT:n tehoa, turvallisuutta ja elämänlaatua. 45:lla lasta satunnaistettiin varhaisen ja myöhäisen aloituksen ryhmään. Varhainen ryhmä sai rOIT:n 3 kuukauden ajan, ja myöhäinen ryhmä jatkoi kananmunan välttämistä (kontrolli). Tämän jälkeen kaikki läpikävivät OIT-intervention ja olivat olleet 12 kuukauden ylläpito-OIT:ssa.
Kananmunan sietokyvyn nousu tapahtui 87 %:lla varhaisen aloituksen ja 23 %:lla myöhäisessä ryhmässä. Elämänlaatu parani varhaisryhmässä 65 %:lla ja 32 %:lla myöhäisessä ryhmässä. Huomattavaa oli, että 80 %:lla varhaisen ryhmän lapsista ilmeni allergisia haittavaikutuksia, kun myöhäisessä ryhmässä ei yhdelläkään lapsella.
Arvioitiin «Pérez-Rangel I, Rodríguez Del Río P, Escudero C ym...»12 raa'an kananmunasiedätyksen tehoa ja turvallisuutta 33 kaksoissokkoaltistetulla kananmuna-allergisella. Lapset satunnaistettiin rush-muna-OIT-ryhmään (ROIT1) tai kananmunan välttämisryhmään 5 kuukaudeksi. 5 päivän nostovaiheen aikana annos oli 2 800 mg kananmunan proteiinia. Ylläpitovaiheessa potilaat söivät löysästi keitetyn kananmuna 2 vuorokauden välein 5 kuukauden ajan. Kontrolliryhmän lapset, jotka saivat altistuksessa oireita 5 kuukauden jälkeen, siirtyivät aktiiviin OIT-ryhmään (ROIT2). Haittavaikutukset kirjattiin.
17/19 (89 %) ROIT1-ryhmässä ja ei kukaan kontrolliryhmässä saatiin desensitisoitua 5 kuukauden aikana (p > 0,001). ROIT2-ryhmästä 30/32 (94 %) desensitisoitiin onnistuneesti 5 kuukaudessa. Haittavaikutuksia sai nostovaiheessa 69 % ja 31 %:ssa annoksista 2 % vakavia ja 55 % suolistoperäisiä.