Meta-analyysissä «He J, Cai Z, Fan X. Prevalence of binge and loss o...»1, jossa oli mukana 36 tutkimusta, ja jossa tutkittavien ikä vaihteli välillä 5–21 vuotta, ahmimisen tai hallitsemattoman syömisen esiintyvyys oli keskimäärin 26,3 % ylipainoisilla ja lihavilla lapsilla ja nuorilla. Esiintyvyyden vaihtelu tutkimuksissa oli kuitenkin suurta, mikä tutkijoiden mielestä selittynee hyvin erilaisilla otoksilla sekä ahmimisen tai hallitsemattoman syömisen määrittelemisen ja mittaamisen heterogeenisuudella.
Lapsuuden lihavuuden psykologisia seurauksia selvittäneen katsauksen «Rankin J, Matthews L, Cobley S ym. Psychological c...»2 mukaan lihavilla lapsilla ja nuorilla oli normaalipainoisia ikätovereitaan suurempi riski kehonkuvan ja syömiskäyttäytymisen ongelmiin. Lapsuuden ja nuoruuden lihavuus lisäsi niin rajoittamis- kuin ahmimistyyppistenkin syömisongelmien ilmaantumisen todennäköisyyttä.
Katsaukseen «Voelker DK, Reel JJ, Greenleaf C. Weight status an...»3 koottiin nuorten kehonkuvan muodostumista ja painon ja kehonkuvan yhteyttä selvittäneitä tutkimuksia. Kielteisen kehonkuvan on osoitettu olevan ylipainoisilla ja lihavilla nuorilla tavallinen, mutta painon ja kehonkuvan yhteys on monimutkainen. Ainakin hoikkuusihanteiden henkilökohtainen merkitys, sosiaalinen vertailu ja paine sekä kiusatuksi tuleminen näyttävät selittävän yhteyttä. Kielteisen kehonkuvan seurauksia ovat muun muassa syömishäiriöoireet, fyysisen aktiivisuuden välttäminen ja toisaalta pakkoliikunta.
Kirjoittajien mielestä terveen kehonkuvan edistämisen tulisi kuulua kaikkiin nuorten lihavuuden hoito- ja ehkäisyinterventioihin.
Amerikkalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Gowey MA, Lim CS, Clifford LM ym. Disordered eatin...»4 syömishäiriöille tyypilliset ajatukset (esim. kalorien eli energian polttamisen ajattelu liikkuessa) ja haitallisten painonhallintakeinojen käyttö (esim. paastoaminen) oli tavallista 8–12-vuotiailla ylipainoisilla ja lihavilla lapsilla. Kliinisesti merkittävää syömishäiriöajattelua oli 17,2 %:lla tutkituista.
Yhdysvaltalaisessa, lihavuuden perhekeskeisessä, 16 kerran kontrolloimattomassa hoitotutkimuksessa «Balantekin KN, Hayes JF, Sheinbein DH ym. Patterns...»5 selvitettiin interventioon osallistuvien lasten (ikä 7–11 vuotta) syömishäiriöoireita. Heidät jaettiin oireiden tyypin ja voimakkuuden mukaan 4 ryhmään.
Kaikissa ryhmissä lasten paino (zBMI) keskimäärin aleni, mutta lasku ei ollut kliinisesti merkitsevää niillä lapsilla, joilla oli voimakkaita syömishäiriöoireita.
Saksalaistutkimuksessa «Giel KE, Zipfel S, Schweizer R ym. Eating disorder...»6 41 lihavaa nuorta (20 tyttöä, iän keskiarvo 13,7 ± 1,4 vuotta) osallistui 6 kuukautta kestäneeseen elämäntapainterventioon, jonka alussa ja lopussa nuorten syömishäiriöoireet arvioitiin. Osallistujista 43 % ylitti syömishäiriön kriteerit ennen interventiota, ja määrä pysyi samana intervention aikana.
Intervention myötä nuorten paino keskimäärin laski, eikä syömishäiriöoireilla ollut vaikutusta painon laskuun.
Kommentti: Kliinisten syömishäiriöiden ja syömishäiriöoireiden tarkkaa yleisyyttä lihavilla lapsilla ja nuorilla ei tunneta. Osan oireista arvellaan jäävän piiloon. Ongelmallinen suhtautuminen ruokaan ja omaan kehoon voidaan kuitenkin nähdä jatkumona, jolle lapset ja nuoret sijoittuvat eri kohtiin vain ääripäiden täyttäessä diagnostiset kriteerit. Lihavuus (hoikkuutta arvostavassa ja lihavia syrjivässä ympäristössä) ymmärrettävästi altistaa eri asteisille syömisen ja kehonkuvan ongelmille. Syömishäiriöoireiden mahdollisuus on siksi perusteltua selvittää, kun pyritään vaikuttamaan syömiskäyttäytymiseen ja muihin elintapoihin. Tutkimustulokset syömishäiriöoireiden vaikutuksista painonhallintainterventioiden tuloksellisuuteen ovat olleet ristiriitaisia. Tätä voi selittää seurannan liian lyhyt kesto. Esim. syömishäiriöön voi liittyä haitallisten painonhallintakeinojen käyttöä, joka näkyy lyhyellä aikavälillä painon laskuna ja intervention "hyvänä" tuloksena.