Systemoidussa katsauksessa «UK ECT Review Group.. Efficacy and safety of elect...»1 tarkasteltiin aivojen sähköhoidon (electroconvulsive therapy, ECT) tehoa depression hoidossa.
Todellinen ECT oli selvästi tehokkaampi kuin simuloitu lume-ECT 6 satunnaistettua kliinistä koetta ja yhteensä 256 potilasta sisältävässä meta-analyysissa (ES (efektikoko) -0,91; 95 % vaihteluväli -1,27 – -0,54; keskimääräinen ero muutoksessa Hamiltonin asteikolla 9,7 pistettä; 95 % vaihteluväli 5,7–13,5. ECT oli myös selvästi tehokkaampi kuin 18 kliinisessä kokeessa (1 144 potilasta) vertailukohteena ollut lääkehoito (ES -0,80; 95 % vaihteluväli -1,29 – -0,29; keskimääräinen ero muutoksessa Hamiltonin asteikolla 5,2 pistettä; 95 % vaihteluväli 1,4–8,9).
Bilateraalinen hoito oli tehokkaampaa kuin unilateraalinen ja korkea-annoksinen tehokkaampaa kuin matala-annoksinen. Viitteitä merkittävistä psyykkisistä tai neurologisista haittavaikutuksista ei saatu, joskin ohimeneviä kognitiivisia häiriöitä esiintyi hoidon yhteydessä sitä enemmän, mitä suurempi oli saatu annos (bilateraalisen hoidon yhteydessä useammin).
Tutkijat päättelevät ECT:n olevan tärkeä hoitovaihtoehto vaikea-asteisessa depressiossa.
Kotimaisessa RCT:ssä «Heikman P, Katila H, Sarna S ym. Differential resp...»2 tutkittiin oikeanpuoleisen unilateraalisen (RUL) sähköhoidon tehoa 2 psykiatrisessa sairaalapotilaiden ryhmässä. Ensimmäisessä oli pääosin vaikeista (Hamiltonin depressiopistemäärän (HDRS) keskiarvo ± SD 28,6 ± 5,4) ja ei-komorbideista depressiosta kärsiviä potilaita. Ryhmä 2 koostui monihäiriöisistä potilaista, joiden depressio oli myös keskimäärin lievempiasteinen (HDRS-keskiarvo ± SD 23,0 ± 6,9).
Ensimmäisessä ryhmässä hoitovasteen saavuttaneiden osuus oli 63 %, jälkimmäisessä vain 8 % (p < 0,001). Kognitiiviset haittavaikutukset olivat heikosta tehosta huolimatta suurempia ryhmässä 2.
Sähköhoito vaikutti siis hyödylliseltä vaikeista, ei-komorbideista masennustiloista kärsivien potilaiden hoidossa.
4 psykiatrisen sairaalan yhteistyönä toteuttamassa kliinisessä kokeessa «Petrides G, Fink M, Husain MM ym. ECT remission ra...»3 verrattiin bilateraalisen sähköhoidon tehoa psykoottisessa (HDRS-keskiarvo ± SD 37,8 ± 7,6; n = 77) ja vaikeassa ei-psykoottisessa depressiossa (HDRS-keskiarvo ± SD 33,8 ± 6,4; n = 176).
Psykiatrisen sairaalahoidon päättyessä toipuneiden (HDRS < 10) potilaiden osuus oli hoidon kokonaisuudessaan läpikäyneistä potilaista 87 %. ITT-arvioitu (intention-to-treat) toipuneiden osuus oli psykoottisessa depressiossa 83 % vs. ei-psykoottisessa 71 % (p ≤ 0,04).
Pagninin ja työtovereiden meta-analyysissa «Pagnin D, de Queiroz V, Pini S ym. Efficacy of ECT...»4 tarkasteltiin sähköhoidon tehoa verrattuna lume- ja masennuslääkehoitoon. Tässä tutkimuksessa sähköhoito oli simuloitua sähköhoitoa tai lumetta noin 5 kertaa (OR 4,77; 95 % luottamusväli 2,39–9,49) tehokkaampi (11 satunnaistettua tutkimusta, yhteensä 523 potilasta). Samassa meta-analyysissa verrattiin myös sähköhoitoa masennuslääkehoitoon 13 satunnaistetussa tutkimuksessa, joissa potilaita oli yhteensä 892. Tässä vertailussa sähköhoito oli noin 4 kertaa masennuslääkehoitoa tehokkaampaa (OR 3,72; 95 % luottamusväli 2,60–5,32).
Kellner ja työtoverit «Kellner CH, Knapp RG, Petrides G ym. Continuation ...»5 tarkastelivat sähköhoidon käyttöä sähköhoidolla saavutetun akuutin hoitovasteen säilyttämisessä. Tutkimukseen osallistui 5 opetussairaalaa. Alun perin tutkimukseen otettiin mukaan 531 potilasta, joista 341 saavutti remission akuutissa vaiheessa sähköhoidolla. Heistä 201 potilasta (ikä 18–85 vuotta) satunnaistettiin jatkamaan joko ylläpitosähköryhmässä (10 hoitokertaa) tai lääkehoitoryhmään, joka sai nortriptyliiniä ja litiumia lääkeainepitoisuuksia käyttäen säädetyillä annoksilla.
Tutkimus kesti 6 kuukautta. Tutkimuksen loppuun mennessä 37,1 % sähköhoitoryhmän potilaista ja 31,6 % lääkehoitoryhmän potilaista oli saanut relapsin. Tutkimuksen keskeyttäneitä oli lääkeryhmässä 16,8 % ECT-ryhmässä ja 22,1 % lääkehoitoryhmässä. Aika tutkimuksen alusta relapsiin oli sähköhoitoryhmässä 9,7 (SD (keskihajonta) 7,0) viikkoa ja lääkeryhmässä 6,7 (SD 4,6) viikkoa, ryhmien välillä ei ollut eroa relapsoitumisajassa.
Tutkijat toteavat sekä sähkö- että lääkehoidon tehon olleen huomattavasti paremman kuin historiallisilla lumeverrokeilla.
Meta-analyysissaan «van Diermen L, van den Ameele S, Kamperman AM ym. ...»6 van Diermen ja työtoverit tarkastelivat sähköhoitovasteen kannalta merkittäviä ennusteellisia tekijöitä. Meta-analyysiin tuli mukaan 34 tutkimusta, joiden perusteella psykoottinen depressio oli sekä remission (OR 1,47; 95 % luottamusväli 1,16–1,85; p < 0,001) että hoitovasteen (OR 1,69; 95 % luottamusväli 1,27–2,24; p < 0,001) saavuttamisen kannalta merkittävä ennustetekijä. Myös ikä oli remission (SMD 0,26; 95 % luottamusväli 0,13–0,38; p < 0,001) että hoitovasteen (SMD 0,35; 95 % luottamusväli 0,23–0,47; p < 0,001) kannalta merkittävä. Iäkkäämmät potilaat hyötyivät nuorempia useammin sähköhoidosta. Masennuksen vaikeusaste ennusti hoitovastetta (SMD 0,19; 95 % luottamusväli 0,07–0,31; p < 0,001) mutta ei remissiota. Depression melankolisten piirteiden merkitys oli epäselvä, eikä niillä ollut tilastollisesti merkittävää yhteyttä hoitovasteeseen.
Tutkijoiden mukaan ECT oli erityisen tehokas iäkkäillä ja psykoottisesta depressiosta kärsivillä potilailla.
Kommentit
ECT:n kliininen teho on hyvä, lääkehoitoa suurempi. Hoito on tehokas sekä psykoottisessa että vaikeassa ei-psykoottisessa depressiossa. Teho saattaa olla parempi psykoottisissa depressioissa, joissa se on tehokkain hoitomuoto. Sähköhoidon jatkaminen vähentää relapseja. Tutkimuksen lumeryhmä koostui historiallisista verrokeista.