Etuverenkierron tyvitukoksia distaalisimmissa tukoksissa (kuten keskiaivovaltimon M2-segmentin tukokset) satunnaistettua tutkimustietoa lääkehoitoon verraten ei ole laajasti käytettävissä. Retrospektiivisten kohorttitutkimusten ja laajojen meta-analyysien tulokset ovat osin ristiriitaisia. Ensimmäisistä satunnaistetuista trombektomiatutkimuksista MR CLEAN (39 potilasta, 7,8 %) ja EXTEND-IA (10 potilasta, 14 %) sisäänottokriteerinä saattoi olla distaalinen (M2) tukos. Lisäksi jälkikäteisarviossa M2-tukospotilaita sisältyi SWIFT PRIME -tutkimukseen (19 potilasta) ja REVASCAT-tutkimukseen (18 potilasta) sisäänottokriteereistä poiketen.
Satunnaistetuista trombektomiatutkimuksista kootusta M2-tukosaineistosta tehdyn potilaskohtaisen datan käsittävä meta-analyysi «Goyal M, Menon BK, van Zwam WH ym. Endovascular th...»1 (94 potilasta) ei osoittanut trombektomialle hyötyä 90 päivän kohdalla arvioituun modifioidulla Rankinin asteikolla osoitettuun toipumistulokseen verrattuna liuotushoitoon (OR 1,28, 95 % luottamusväli 0,51–3,21).
Selvittääkseen M2-tukosten trombektomiahoidon turvallisuutta Sarraj työtovereineen kokosi retrospektiivisen aineiston «Sarraj A, Sangha N, Hussain MS ym. Endovascular Th...»2 (N = 522) kaikkiaan 10:stä aiemmin julkaistusta pohjoisamerikkalaisesta kohortista, joissa oli annettu joko parhaaksi arvioitu lääkehoito (’best medical therapy’) (N = 234, liuotushoidettuja 174) tai trombektomiahoito (N = 288, liuotushoidettuja 172) sairaalaan saapumisen viiveen ollessa korkeintaan 8 tuntia oireiden alusta. 90 päivän kohdalla arvioitu toipumistulos (mRS) oli merkitsevästi suotuisampi trombektomiahoidon saaneilla potilailla (181 (62,8 %)) kuin parhaan lääkehoidon saaneella ryhmällä (83 (35,4 %)). Trombektomiaryhmän toipumistulos oli merkitsevästi parempi (OR 3,1; 95 % luottamusväli 2,1–4,4; P < 0,001) senkin jälkeen, kun sekoittavista tekijöistä oli otettu tilastokäsittelyllisesti huomioon ikä, oireiden vaikeusaste NIHSS-asteikolla, varhaisen infarktimuutoksen laaja-alaisuus ASPECTS-asteikolla, liuotushoidon saaneiden osuus tai kulunut aika oirealusta sairaalaan saapumiseen (OR 3,2, 95 % luottamusväli 2–5,2; P < 0,001). Oireisia aivoverenvuotoja ilmeni trombektomiaryhmässä prosentuaalisesti useammalle, mutta ero ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä (5,6 vs. 2,1 %; P = 0,10).
Vaikka tutkijat tulkitsivat tuloksen tukevan sitä mahdollisuutta, että trombektomia saattaa olla turvallinen ja tehokas hoito M2-tukoksen omaavilla potilailla, he huomauttivat, että tutkimuksen kontrolloimattomuuden ja retrospektiivisen kohorttiasetelman takia tähden lopputulokseen on voinut vaikuttaa selekointivirhe, koska kumpaankin hoitomuotoon on voitu valita siihen paremmin soveltuvat potilaat.
Vuonna 2018 julkaistussa havainnoivien tutkimusten meta-analyysissä «Saber H, Narayanan S, Palla M ym. Mechanical throm...»3 M1- ja M2-tukospotilailla saadun 12 retrospektiivisen kohorttiaineiston sisältäen 1 080 M2-tukokseen trombektomiahoidon saanutta tapausta voitiin rekanalisaation arvioida tapahtuvan 81 %:ssa tapauksista, tuloksen ollessa yhtäläinen stenttiretriever- ja aspiraatiotyyppisen endovaskulaaritoimenpiteen jälkeen.
Onnistuneen M2-haaran rekanalisaation jälkeen toipumisennuste 90 päivän kohdalla oli parempi kuin rekanalisaation epäonnistuttua (OR 4,22; 95 % luottamusväli 1,96–9,1). Oireinen aivoverenvuodon ilmaantuvuus oli M2-tukospotilailla (15 % (56)) merkitsevästi suurempi kuin tutkimusaineistoon sisältyneiden M1-tukospotilaiden trombektomiahoidon jälkeen (4,7 % (65)) (OR 3,39, 95 % luottamusväli 2,31–4,98; P < 0,001).
Tutkimuksen heikkoutena oli M2-tukosten luonnollisen kulun tai pelkän liuotushoidon saaneiden potilaiden puuttuminen. Tutkijoiden mielestä ilman satunnaistettua tietoa pelkillä M2-tukospotilailla saadun vertailevan näytön puuttuessa luotettavan näytön tuottaminen hoitomuotojen todellisista eroista on vaikeaa. Lisäksi oirealusta rekanalisaatioon kulunut aika oli tutkimuksissa puutteellisesti raportoitu. Tuloksen relevanssin katsottiin rajoittuvan merkittäväoireisiin potilaisiin tilanteissa, joissa M2-tukosta voidaan lähestyä turvallisesti valitulla valtimonsisäisellä katetrilla.