Takaisin

Karipratsiini monoterapiana tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa

Näytönastekatsaukset
Esa Leinonen
9.2.2021

Näytön aste: B

Karipratsiini 1,5 mg/vrk on ilmeisesti tehokas tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen akuuttihoidossa.

Karipratsiinia on tutkittu monoterapiana yhdessä 8 viikon RCT-tutkimuksessa «Durgam S, Earley W, Lipschitz A ym. An 8-Week Rand...»1 DSM-IV-kriteerien mukaista tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaihetta (kestoltaan vähintään 4 viikkoa – alle 12 kuukautta) sairastavilla potilailla (ilman psykoottisia piirteitä). Karipratsiinin annokset olivat 0,75 mg/vrk, 1,5 mg/vrk ja 3,0 mg/vrk. 141 potilasta satunnaistettiin lumeryhmään ja vastaavasti 140, 145 ja 145 karipratsiiniryhmiin pienimmästä annoksesta suurimpaan. Hoidon päätulos arvioitiin viikolla 6, mutta potilaat jatkoivat hoitoa viikolle 8 vasteen pysyvyyden varmistamiseksi. Ensisijaisena vastemuuttujana käytettiin muutosta Montgomeryn ja Åsbergin depressioasteikolla (MADRS) viikolla 6 ja sekundaarisena vastemuuttujana oireiden vakavuusastearviota kliinisellä yleisellä vaikutelma-asteikolla (Clinical Global Impression Severity, CGI-S). Tutkimuksen suoritti loppuun pienemmän karipratsiiniannoksen ryhmässä 103, keskiannoksen ryhmässä 117 ja suurimman annoksen ryhmässä 94 sekä lumeryhmässä 105 potilasta.

Viikolla 6 karipratsiini 1,5 mg/vrk laski potilaiden MADRS-pisteitä tilastollisesti merkitsevästi lumetta enemmän: keskimääräinen ero -4,0 pistettä (95 % luottamusväli 6,3 – -1,6). Tulos pysyi tilastollisesti merkitsevänä myös monitestiadjustoinnin jälkeen (p = 0,003). Karipratsiini 3,0 mg/vrk aiheutti myös suuremman MADRS-pisteiden laskun kuin lume, keskiero -2,5 pistettä (95 % luottamusväli -4,9 – -1,6), p = 0,037. Tulos ei kuitenkaan pysynyt tilastollisesti merkitsevänä monitestiadjustoinnin jälkeen. Pienin karipratsiiniannos (0,75 mg/vrk) ei eronnut lumeesta. Vaikutuskoot olivat (Cohenin d) 0,20, 0,42 ja 0,26 pienimmästä suurimpaan lääkeannokseen. Viikolla 6 karipratsiinilla 1,5 mg/vrk verrattuna lumeeseen oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän hoitoon vastanneita potilaita (MADRS-oirevähenemä ≥ 50 %) kuin lumeella (p < 0,05, NNT 6, (95 % luottamusväli 4–16) ja remissiossa olevia potilaita (MADRS-loppupistemäärä ≤ 10) (NNT 7 (95 % luottamusväli 5–20). CGI-S parani tilastollisesti merkitsevästi enemmän karipratsiini 1,5 mg/vrk ryhmässä kuin lumeryhmässä (adjustoitu p = 0,013) ja 3,0 mg/vrk ryhmässä (p = 0,049), mutta jälkimmäinen ei pysynyt merkitsevänä monitestiadjustoinnin jälkeen. Tilastollisesti merkitsevä (adjustoimaton) ero lumeeseen ilmeni MADRS-asteikolla jo 1. hoitoviikosta ja CGI-S-asteikolla 2. hoitoviikosta lähtien. Lääkeannosten 1,5 mg/vrk ja 3,0 mg/vrk ryhmissä tilastollisesti merkitsevä ero MADRS:ssa säilyi viikolle 8. CGI-S:ssa puolestaan ryhmässä 1,5 mg/vrk ero säilyi viikolle 8 mutta ryhmässä 3,0 mg/vrk viikolle 6. Post hoc -analyysissä karipratsiini 1,5 mg/vrk oli tehokas 6/10 MADRS-oireosiossa.

Haittavaikutukset, jotka johtivat hoidon keskeytymiseen ≥ 2 %:lla potilaista, olivat seuraavat: akatisia (3 %) agitaatio (2 %) ja ahdistuneisuus (2 %) ryhmässä 3,0 mg/vrk sekä depressio (2 %) ryhmissä lume, karipratsiini 0,75 mg/vrk ja 1,5 mg/vrk. Akatisiaa ilmeni lumeella 1,4 % ja karipratsiinilla 2,8 % 4,8 % ja 14,4 % annoksilla pienimmästä suurimpaan.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Annos-vastesuhde valmisteella epätyypillinen tällä käyttöaiheella. 3 mg:n ryhmässä oli selvästi enemmän keskeyttäjiä. Intention-to-treat-analyysissa heidän viimeisimmät tuloksensa (last observation carried forward) otettiin mukaan analyysiin, vaikka olivat ihan tutkimuksen alkuvaiheelta ennen kuin lääke oli ehtinytkään vaikuttaa masennusta lievittävästi. Intention-to-treat-analyysit tehtiin kummankin annoksen osalta 145 kyseisessä ryhmässä tutkimuksen aloittaneen potilaan populaatioista, mutta 1,5 mg:n ryhmäläisistä 117 kävi tutkimuksen loppuun asti, kun 3 mg:n ryhmäläisistä vain 94. Tutkimuksen lisämateriaalista löytyy per protocol analyysi, jossa analyysiin otettiin vain ne, jotka kävivät tutkimuksen loppuun asti. Siinä analyysissä MADRS-pisteet laskivat kummassakin ryhmässä hyvin samaa tahtia ja lumetta enemmän (kummankin p < 0,01).

Kirjallisuutta

  1. Durgam S, Earley W, Lipschitz A ym. An 8-Week Randomized, Double-Blind, Placebo-Controlled Evaluation of the Safety and Efficacy of Cariprazine in Patients With Bipolar I Depression. Am J Psychiatry 2016;173:271-81 «PMID: 26541814»PubMed