Takaisin

Litium kaksisuuntaisen mielialahäiriön alkuvaiheen ylläpitohoidossa

Näytönastekatsaukset
Susanna Lähteenmäki
11.2.2021

Näytön aste: C

Litium saattaa olla ketiapiinia parempi kaksisuuntaisen mielialahäiriön alkuvaiheen ylläpitohoidossa.

Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Berk M, Daglas R, Dandash O ym. Quetiapine ...»1 61 iältään 17–26-vuotiasta (DSM-IV-TR:n kriteerien mukaan) ensimmäiseen maaniseen jakson sairastanutta myöhäisnuoruusikäistä tai nuorta aikuista vakautettiin avoimesti ketiapiinin ja litiumin yhdistelmähoidolla. Hoitava kliinikko määritti ketiapiiniannoksen, ja tavoitteena oleva litiumpitoisuus oli 0,8–1,0 mmol/l. Vakauttamisen jälkeen 2–3 kuukauden kuluttua potilaat satunnaistettiin joko ketiapiini- tai litiumhoitoon. Ketiapiiniryhmässä oli 20 ja litiumryhmässä 21 potilasta. Kliinikko määritti ketiapiiniannoksen (keskimääräinen annos oli 437,5 mg/vrk) ja tavoitteena oleva litiumpitoisuus oli 0,6–0,8 mmol/l (keskimääräinen pitoisuus oli 0,6 mmol/l). Seuranta-aika oli 12 kuukautta. Potilaita arvioitiin alussa, 2 ja 4 viikon kuluttua, sitten 2 kertaa kuukauden välein ja lopun seuranta-ajan 3 kuukauden välein.

Ensisijaiset tulosmuuttujat olivat neuroanatomiset muutokset ja neuropsykologinen toimintakyky, mutta ne tulokset on esitetty muualla. Toissijaisia tulosmuuttujia olivat hoitovastemittarit: BPRS (Brief Psychiatric Rating Scale), BDRS (Bipolar Depression Rating Scale), MADRS, YMRS, CGI-BP (Clinical Global Impressions modified for bipolar disorder), GAF (Global Assessment of Functioning scale), SOFAS ja QLS (Quality of Life Scale). 12 kuukauden kohdalla 11 osallistujaa oli pudonnut seurannasta (5 ketiapiini- ja 6 litiumryhmästä). Tuloksia oli käytössä 40 osallistujasta (19 ketiapiini- ja 21 litiumryhmästä).

Maniaoireissa ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa YMRS-pisteissä. Masennusoireiden MADRS-pisteiden post hoc -analyysissä tuli ilmi, että ketiapiiniryhmässä oli merkittävä huonontuminen alusta viikkoon 52 (alun keskiarvo 7,1, SD 1,7; viikon 52 keskiarvo 13,4, SD 1,8, P = 0,028), mutta vastaavaa muutosta ei havaittu litiumryhmässä (alun keskiarvo 6,9, SD 1,6; viikon 52 keskiarvo 2,5, SD 1,8, P = 0,085).

Positiiviset psykoosioireet BPRS:n psykoosipisteiden post hoc -analyysissä lisääntyivät alusta (keskiarvo 4,3, SD 0,4) 12 kuukauteen (keskiarvo 6,1, SD 0,5) ketiapiiniryhmässä (P = 0,003), mutta vastaavaa muutosta ei ollut litiumryhmässä (alun keskiarvo 4,6, SD 0,4; viikon 52 keskiarvo 4,3, SD 0,5, P = 0,292). Yleinen psykopatologia: BPRS-pisteet huononivat tilastollisesti merkitsevästi alusta (keskiarvo 32,5, SD 2,0) 12 kuukauteen (keskiarvo 39,6, SD 2,3) ketiapiiniryhmässä (P = 0,008), kun taas litiumryhmässä tapahtui päinvastoin (alun keskiarvo 33,4, SD 1,9; viikon 52 keskiarvo 28,1, SD 2,2, P = 0,023).

Post hoc -analyyseissä ketiapiiniryhmässä tapahtui tilastollisesti merkitsevä lasku toimintakyvyssä (GAF alun keskiarvo 68,7, SD 3,5; 52 viikon keskiarvo 57,0, SD 3,8, P = 0,008; SOFAS alun keskiarvo 67,7, SD 3,6; 52 viikon keskiarvo 57,2, SD 3,9, P= 0,020), kun taas litiumryhmässä vastaavaa muutosta ei tapahtunut (GAF alun keskiarvo 69,1, SD 3,3; 52 viikon keskiarvo 77,0, SD 3,7, P = 0,057; SOFAS alun keskiarvo 70,8, SD 3,4; 52 viikon keskiarvo 77,6, SD 3,8, P = 0,109).

12 kuukauden kohdalla toimintakyky oli tilastollisesti merkitsevästi heikompi ketiapiini- kuin litiumryhmässä (GAF P < 0,001; SOFAS P < 0,001). QLS-pisteiden muutoksessa ei saatu ryhmien välille eroa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Ensisijaiset tulosmuuttujat olivat neuroanatomiset muutokset ja neuropsykologinen toimintakyky poiketen tässä tutkimuksessa esitellyistä oireparametreista.

Kirjallisuutta

  1. Berk M, Daglas R, Dandash O ym. Quetiapine v. lithium in the maintenance phase following a first episode of mania: randomised controlled trial. Br J Psychiatry 2017;210:413-421 «PMID: 28254958»PubMed