Takaisin

Kognitiivis-behavioraalinen terapia nuorten kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusoireiden hoidossa

Näytönastekatsaukset
Mauri Marttunen
11.2.2021

Näytön aste: C

Lääkehoitoon liitetty, nuorille sovellettu kognitiivis-behavioraalinen terapia lienee tehokasta nuorten masennusoireiden hoidossa psykoottisen manian jälkeen.

Nuorille kohdennettua kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon kehitettyä psyykenlääkehoitoon liitettyä kognitiivis-behavioraalista terapiaa koskeneessa australialaistutkimuksessa «Macneil CA, Hasty M, Cotton S ym. Can a targeted p...»1 verrattiin 20 potilasta, jotka saivat oman valintansa perusteella tavanomaisen hoidon ohella kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa (P + TAU), 20:een tavanomaista hoitoa (TAU) saaneen potilaan vertailuaineistoon, joka oli vakioitu iän, sukupuolen, häiriön vakavuuden ja päihdekäytön suhteen. Potilaat olivat iältään 15–25-vuotiaita, molemmissa ryhmissä 35 % potilaista oli naisia. Potilaat olivat tulleet hoitoon ensipsykoosiklinikalle (Early Psychosis Prevention and Intervention Centre (EPPIC), Melbourne) ensimmäisen elämänaikaisen DSM-IV-luokituksen mukaisen psykoottisen maanisen jakson vuoksi. Tutkimuksen alkaessa YMRS-summapistemäärän tuli olla 20 tai yli. P + TAU -ryhmässä 19 potilaan diagnoosi oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja 1 potilaan skitsoaffektiivinen häiriö. TAU-ryhmässä 15 potilaan diagnoosi oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja 5 potilaan skitsoaffektiivinen häiriö. Potilaat rekrytoitiin laajemmasta lääketutkimuksesta, jossa verrattiin litiumin ja olantsapiinin yhdistelmää litiumin ja klooripromatsiinin yhdistelmään.

Tavanomainen hoito toteutui EPPIC-käsikirjan mukaisesti. Aluksi tapaamisia oli 1–2 viikon välein, ja niissä käsiteltiin ajankohtaisia ongelmia. Potilaan toipumisen myötä tapaamisia harvennettiin. Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia sisälsi 8 moduulia (arviointi, psykoedukaatio, lääkehoitoon sitoutuminen, spesifiset CBT-interventiot manian tai depression hoitoon, sosiaalisten rytmien hallinta, ihmissuhteet ja perhetyö, komorbidien häiriöiden hoito, relapsipreventio). P + TAU -ryhmään tulivat ne potilaat, joiden hoito sisälsi vähintään 4 moduulia. TAU-ryhmä muodostettiin potilaista, joiden hoito sisälsi moduuleista 3 tai vähemmän. Hoidot kestivät ilmeisesti 18 kuukautta (kestoa ei ole julkaisussa kuvattu). P + TAU -ryhmän potilailla oli keskimäärin 33,0 (sd 10,8) hoitotapaamista ja TAU-ryhmän potilailla keskimäärin 38,3 (sd 17,0) tapaamista.

Diagnoosi arvioitiin SCID-haastattelulla hoidon alkaessa ja 12 ja 18 kuukauden kuluttua. Ensisijaista vastemuuttujaa ei julkaisussa määritellä. Vastemuuttujia olivat masennusoireiden arvioinnissa MADRS (Montgomery Asberg Depression Rating Scale) ja HAMD-21 (Hamilton Depression Rating Scale), maniaoireiden arvioinnissa YMRS ja oireiden vakavuuden arvioinnissa CGI-S (Clinical Global impression scale, severity). Toimintakykyä arvioitiin GAF- (Global Assessment of Functioning Scale) ja SOFAS-asteikoilla (Social and Occupational Functioning Assessment Scale).

18 kuukauden kuluttua hoidon alkamisesta YMRS-summapisteet laskivat molemmissa ryhmissä (P + TAU hoidon alku 34,2 (sd 6,1), 18 kuukautta 6,0 (sd 8,2); TAU hoidon alku 35,2 (sd 7,6), 18 kuukautta 6,9 (sd 7,6), p = 0,989), ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.

MADRS-summapisteet laskivat P + TAU -ryhmässä tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin TAU-ryhmässä (P + TAU hoidon alku 12,4 (sd 6,4), 18 kuukautta 4,2 (sd 4,7); TAU hoidon alku 10,1 (sd 5,0), 18 kuukautta 7,7 (sd 6,4), F(1, 19) = 8,29, p = 0,010).

HAMD-summapisteet laskivat P + TAU -ryhmässä tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin TAU-ryhmässä (P + TAU hoidon alku 9,8 (sd 7,1), 18 kuukautta 2,3 (sd 3,0); TAU hoidon alku 7,0 (sd 5,5), 18 kuukautta 6,3 (sd 4,7), F(1, 19) = 10,30, p = 0,005).

CGI-S-asteikolla arvioitu oireiden vakavuus väheni P + TAU -ryhmässä tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin TAU-ryhmässä (P + TAU hoidon alku 5,3 (sd 0,8), 18 kuukautta 1,6 (sd 1,1); TAU hoidon alku 5,5 (sd 0,8), 18 kuukautta 2,7 (sd 1,3), F(1, 19) = 5,28, p = 0,033).

Potilaiden toimintakyky parani tilastollisesti merkitsevästi enemmän P + TAU -ryhmässä verrattuna TAU-ryhmään (SOFAS-pistemäärä P + TAU hoidon alku 39,3 (sd 13,3), 18 kuukautta 72,0 (sd 12,8); TAU hoidon alku 36,8 (sd 10,2), 18 kuukautta 56,9 (sd 16,4), (F(1, 19) = 4,73, P = 0,042).

Myös GAF-arviossa potilaiden psykososiaalinen toimintakyky parani tilastollisesti merkitsevästi enemmän P + TAU -ryhmässä verrattuna TAU-ryhmään (GAF-pistemäärä P + TAU hoidon alku 33,8 (sd 11,9), 18 kuukautta 70,8 (sd 12,4); TAU hoidon alku 33,5 (sd 10,6), 18 kuukautta 56,8 (sd 16,6), (F(1,19) = 7,19, P = 0,015).

Relapsien yleisyydessä ei ollut eroa hoitoryhmien välillä (P + TAU -ryhmässä 55 % ja TAU-ryhmässä 50 %).

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Potilaita ei satunnaistettu hoitoryhmiin, hoitoryhmät olivat pieniä, osa potilaista oli nuoria aikuisia. Kaikki potilaat tulivat hoitoon psykoottisen manian vuoksi, kaikkiaan 6 potilasta sairasti skitsoaffektiivista häiriötä.

Kirjallisuutta

  1. Macneil CA, Hasty M, Cotton S ym. Can a targeted psychological intervention be effective for young people following a first manic episode? Results from an 18-month pilot study. Early Interv Psychiatry 2012;6:380-8 «PMID: 22225628»PubMed