NICEn hoitosuositusta varten tehtyyn lasten ja nuorten manian, sekamuotoisen jakson, hypomanian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakson psyykenlääkehoitoa koskeneeseen systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin «NICE. Bipolar Disorder. The assessment and managem...»1 tuli 3 hakuehdot täyttänyttä masennusjakson hoitoa koskevaa RCT-tutkimusta (potilaita 516). 2 RCT-tutkimuksessa (potilaita 225) verrattiin ketiapiinia lumeeseen ja 1 tutkimuksessa (potilaita 291) olantsapiinin ja fluoksetiinin yhdistelmää lumeeseen. Hoidon kesto oli kaikissa tutkimuksissa 8 viikkoa.
CDRS-R-asteikolla arvioitu oirevähenemä oli olantsapiinin ja fluoksetiinin yhdistelmällä (OF-ryhmä) tilastollisesti merkitsevästi suurempi kuin lumeella (SMD -0,35; 95 % luottamusväli -0,61 – -0,09).
Hoidon keskeyttämisen RR = 1,05; 95 % luottamusväli 0,78–1,43. Haittavaikutusten vuoksi hoidon keskeyttäminen oli yleisempää, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi, OF-ryhmässä kuin lumeella (RR = 2,00; 95 % luottamusväli 0,77–5,17).
Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Venäjällä toteutetussa monikeskustutkimuksessa «Detke HC, DelBello MP, Landry J ym. Olanzapine/Flu...»2 satunnaistettiin 291 DSM-IV:n mukaan tyypin 1 kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksoa sairastavaa (YMRS-pisteet ≥ 20, iältään 10–17-vuotiasta potilasta, sisältyy yllä olevaan tutkimukseen [R1]) käyttämään joko lumetta (n = 97) tai olantsapiinin ja fluoksetiinin yhdistelmää (n = 194) 8 viikon ajan. Potilaista 39 (15,3 %) oli 10–12-vuotiaita ja 216 (84,7 %) 13–17-vuotiaita. 130 heistä (51 %) oli poikia.
Tutkimusdiagnoosit asetettiin K-SADS-PL-haastattelun perusteella DSM-IV:n mukaan. CDRS-R-summapistemäärän tuli olla 40 tai enemmän, YMRS-summapistemäärän 15 tai vähemmän ja YMRS-kysymyksen 1 (kohonnut mieliala) pistearvo 2 tai vähemmän.
Ensisijainen vastemuuttuja oli CDRS-R-summapistemäärän lasku hoidon alusta 8 viikon hoidon päättymiseen. Toissijaisia vastemuuttujia olivat YMRS-summapistemäärän muutos, BDRS-summapistemäärän (Bipolar Depression Rating Scale) muutos, CGI-BP-asteikolla arvioitu masennuksen manian ja häiriön yleisen vakavuuden lieveneminen, hoitovaste (> 50 % vähenemä CDRS-R-summapistemäärässä), remissio (CDRS-R-summapistemäärä 28 tai alle ja YMRS-summapistemäärä 8 tai alle).
Haittavaikutuksia arvioitiin strukturoidusti arviointiasteikoin, painon ja EKG:n seurannalla ja laboratorioseurannalla. Itsesetuhoisuutta arvioitiin C-SSRS-asteikolla.
CDRS-R-summapistemäärä väheni lumetta enemmän olantsapiinin ja fluoksetiinin yhdistelmällä (OF-ryhmä) 8 viikon hoidon aikana (OF-ryhmässä hoidon alkaessa 54,6 (SD10,0), muutos -28,4 (SD1,1); lumeryhmässä hoidon alkaessa 53,7 (SD 8,2), muutos 23,4 (SD1,5), vähenemän ero 5,0 pistettä, 95 % luottamusväli -8,3 – - 1,8, p = 0,003).
Toissijaisista vastemuuttujista vähenivät lumetta enemmän OF-ryhmässä 8 viikon hoidon aikana BDRS-summapistemäärä (OF-ryhmässä hoidon alkaessa 25,1 (SD 5,7), muutos 16,5 (SD 0,8); lumeryhmässä hoidon alkaessa 25,1 (SD 5,4), muutos -13,4 (SD 1,1), vähenemän ero 3,0 pistettä, 95 % luottamusväli -5,5 – -0,6, p = 0,016).
CGI-BP-asteikolla arvioitu häiriön yleinen vakavuus (OF-ryhmässä hoidon alkaessa 4,4 (SD 0,7), muutos -2,2 (SD 0,1); lumeryhmässä hoidon alkaessa 4,3 (SD 0,7), muutos -1,8 (SD 0,2), vähenemän ero 0,4 pistettä, 95 % luottamusväli -0,7 – -0,0, p = 0,038), CGI-BP- asteikolla arvioitu masennuksen vakavuus (OF-ryhmässä hoidon alkaessa 4,5 (SD 0,7), muutos -2,4 (SD 0,1); lumeryhmässä hoidon alkaessa 4,4 (SD 0,7), muutos -2,0 (SD 0,2), vähenemän ero 0,4 pistettä, 95 % luottamusväli -0,7 – -0,0, p = 0,030).
CGI-BP-asteikolla arvioidussa manian vakavuudessa tai YMRS-summapistemäärässä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Hoitovasteen saavutti OF-ryhmässä suurempi osa kuin lumeella (78,2 vs. 59,2 %; p = 0,003), samoin remission (59,0 vs. 43,4 %; p = 0,035).
OF-ryhmässä lumetta tilastollisesti merkitsevästi yleisempiä haittavaikutuksia olivat painon nousu (OF-ryhmässä keskimäärin 4,4 kg, SE 0,2; lumeella 0,5 kg, SE 0,3, p < 0,001), ruokahalun lisääntyminen ja väsymys. Vakavien haittavaikutusten yleisyydessä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (OF 5,3 %, lume 7,1 %; p = 581). Useammalla kuin 1 potilaalla todettuja vakavia haittavaikutuksia olivat aggressio ja itsemurha-ajatukset (molempia 1,2 % molemmissa hoitoryhmissä).