Takaisin

Asenapiini nuorten kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisen ja sekamuotoisen jakson hoidossa

Näytönastekatsaukset
Mauri Marttunen
11.2.2021

Näytön aste: B

Asenapiini on ilmeisesti tehokas kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisen ja sekamuotoisen jakson hoidossa nuorilla.

Yhdysvalloissa ja Venäjällä toteutetussa monikeskustutkimuksessa «Findling RL, Landbloom RL, Szegedi A ym. Asenapine...»1 satunnaistettiin 403 DSM-IV-TR:n mukaan tyypin 1 kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania- tai sekamuotoisessa vaiheessa olevaa (YMRS-pisteet ≥ 20, CGIBD-asteikon mukainen vakavuus ≥ 4), iältään 10–17-vuotiasta potilasta suhteessa 1:1:1:1 käyttämään joko lumetta (n = 101), asenapiinia 2,5 mg /vrk (n = 104), asenapiinia 5 mg/vrk (n = 99) tai asenapiinia 10 mg/vrk (n = 99) 3 viikon ajan. Ennen hoidon aloittamista lopetettiin muut lääkkeet lukuun ottamatta lyhytvaikutteisia bentsodiatsepiineja, jotka olivat tutkimuksen aikana sallittuja.

Tutkimusdiagnoosit asetettiin K-SADS-PL-haastattelun perusteella DSM-IV-TR:n mukaan. Ensisijainen vastemuuttuja oli YMRS-summapistemäärän lasku hoidon alusta 3 viikon hoidon päättymiseen. Toissijaisia vastemuuttujia olivat CGI-BP-asteikolla arvioitu häiriön vakavuuden lieveneminen, hoitovaste (> 50 % vähenemä YMRS-summapistemäärässä), muutos CDRS-R-summapistemäärässä ja muutos toimintakyvyssä CGAS-asteikolla. Itsetuhokäyttäytymistä ja -ajatuksia arvioitiin CSSRS-asteikolla (Columbia Suicide Severity Rating Scale).

Haittavaikutukset arvioitiin strukturoidulla asteikolla (Standardized Medical Dictionary for Regulatory Activities (MedDRA) Query (SMQ) ja laboratorioseurannalla.

3 viikon hoidon päättyessä YMRS-summapistemäärä oli kaikissa 3 asenapiiniryhmässä laskenut merkitsevästi enemmän kuin lumeryhmässä (lasku 12–15 pistettä artikkelin kuvion perusteella, lumeella 9 pistettä, merkitsevyyden vaihtelu p < 0,001 ja p < 0,01 välillä).

Hoitovasteen saavutti lumeryhmässä 27/98 (28 %) potilasta, asenapiini 2,5 mg -ryhmässä 42/101 (42 %, OR 1,9, 95 % luottamusväli 1,0–3,4, p = 0,42), asenapiini 5,0 mg -ryhmässä 53/98 (54 %, OR 3,2, 95 % luottamusväli 1,7–5,8, p < 0,001) ja asenapiini 10,0 mg ryhmässä 51/98 (52 %, OR 2,9, 95 % luottamusväli 1,6–5,3, p < 0,01).

Muista toissijaisista vastemuuttujista CGI-BP-asteikon pistemäärän ero lumeeseen oli asenapiini 2,5 mg -ryhmässä -0,6 (95 % luottamusväli -0,9 – -0,3, p < 0,001), asenapiini 5,0 mg -ryhmässä -0,7 (95 % luottamusväli -0,9 – -0,4, p < 0,001) ja asenapiini 10,0 mg ryhmässä -0,7 (95 % luottamusväli -1,0 – -0,4, p < 0,01).

CGAS-asteikolla arvioitu toimintakyky parani lumetta enemmän asenapiini 2,5 mg ryhmässä 4,3 pistettä (95 % luottamusväli 1,6–7,0, p = 0,002), asenapiini 5,0 mg ryhmässä 7 pistettä (95 % luottamusväli 4,2–9,7, p < 0,001) ja asenapiini 10,0 mg ryhmässä 5,1 pistettä (95 % luottamusväli 2,3–7,9, p < 0,01).

CDRS-R asteikolla pistemäärän ero lumeeseen oli asenapiini 2,5 mg -ryhmässä -1,4 (95 % luottamusväli -3,3–0,5, p = 0,135), asenapiini 5, 0 mg -ryhmässä -2,2 (95 % luottamusväli -4,1– -0,3, p = 0,023), asenapiini 10,0 mg -ryhmässä -1,3 (95 % luottamusväli -3,2–0,6, p = 0,189).

Ainakin 1 haittavaikutuksen raportoi asenapiini 2,5 mg -ryhmässä 75,0 %, asenapiini 5,0 mg -ryhmässä 72,7 %, asenapiini 10,0 mg -ryhmässä 85,9 ja lumeryhmässä 55,4 %.

Haittavaikutuksen vuoksi keskeyttäneiden tai vakavien haittavaikutusten (jotka liittyivät lähes aina bipolaarihäiriön pahenemiseen) yleisyys oli asenapiini 2,5 mg -ryhmässä 6,7 % / 3 %, asenapiini 5,0 mg -ryhmässä 5,1 % / 0 %, asenapiini 10,0 mg -ryhmässä 5,1 / 2 % ja lumeryhmässä 4 %/ 2 %.

Suun puutuminen ja makuhäiriö olivat asenapiiniryhmissä yleisempiä kuin lumeryhmässä (lumeryhmässä 4,0 %, asenapiini 2,5 mg -ryhmässä 20,2, asenapiini 5,0 mg -ryhmässä 21,2 %, asenapiini 10,0 mg -ryhmässä 25,3 % ja kaikissa vertailuissa lumeeseen p < 0,05). Myös väsymys ja liikaunisuus olivat asenapiiniryhmissä yleisempiä kuin lumeryhmässä (lumeryhmässä 11,9 %, asenapiini 2,5 mg -ryhmässä 47,1, asenapiini 5, 0 mg -ryhmässä 52,5 %, asenapiini 10,0 mg -ryhmässä 48,5 % ja kaikissa vertailuissa lumeeseen p < 0,05).

7 % tai suurempi painon nousu oli yleisempää asenapiiniryhmissä (8–12 %) kuin lumeryhmässä (1 %, p < 0,05). Muutokset kolesterolipitoisuudessa, triglyserideissä ja paastosokeriarvoissa (ainoana merkitsevä ero) olivat suurempia asenapiiniryhmissä kuin lumeryhmässä.

C-SSRS-asteikolla arvioituna itsemurha-ajatuksia oli asenapiini 2,5 mg -ryhmässä 4,8 %:lla, asenapiini 5,0 mg -ryhmässä 6,1 %:lla, asenapiini 10,0 mg -ryhmässä 8,1 %:lla ja lumeryhmässä 5 %:lla.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Iso RCT, jossa asenapiini oli tehokkaampi kuin lume. Painon nousu ja mahdolliset metaboliset haitat tulee ottaa huomioon asenapiinin käyttöä harkittaessa.

Kirjallisuutta

  1. Findling RL, Landbloom RL, Szegedi A ym. Asenapine for the Acute Treatment of Pediatric Manic or Mixed Episode of Bipolar I Disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2015;54:1032-41 «PMID: 26598478»PubMed