Yhdysvalloissa toteutetussa monikeskustutkimuksessa «Findling RL, Nyilas M, Forbes RA ym. Acute treatme...»1 satunnaistettin 296 DSM-IV:n mukaan tyypin 1 kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania- tai sekamuotoisessa vaiheessa olevaa (YMRS-pisteet ≥ 20), iältään 10–17-vuotiasta potilasta suhteessa 1:1:1 käyttämään joko lumetta (n = 99), aripipratsolia 10 mg/vrk (n = 98) tai aripipratsolia 30 mg/vrk (n = 99) 4 viikon ajan. Akuuttihoidon jälkeen potilaat voivat jatkaa 26 viikon ajan «Findling RL, Correll CU, Nyilas M ym. Aripiprazole...»2 ylläpitohoitoa siinä ryhmässä, johon oli alun perin satunnaistettu. Ylläpitohoitotutkimuksen aloitti 210 potilasta, lumeryhmässä (n = 64), aripipratsolia 10 mg /vrk -ryhmässä (n = 75), aripipratsolia 30 mg/vrk -ryhmässä (n = 71). Satunnaistetuista potilaista 153:lla (51,7 %) oli joko aikaisempi tai ajankohtainen komorbidi ADHD ja 93:lla (31,4 %) aikaisempi tai ajankohtainen komorbidi uhmakkuushäiriö.
Muuna lääkehoitona sallittiin bentsodiatsepiinit ja antikolinergit tarvittaessa ja ylläpitohoitovaiheessa myös stimulanttihoito kliinisen arvion perusteella.
Tutkimusdiagnoosit asetettiin K-SADS-PL-haastattelun perusteella DSM-IV:n mukaan. Ensisijainen vastemuuttuja oli YMRS-summapistemäärän lasku hoidon alusta ylläpitohoidon päättymiseen. Toissijaisia vastemuuttujia olivat CGI-BP-asteikolla arvioitu häiriön vakavuuden lieveneminen, hoitovaste (> 50 % vähenemä YMRS-summapistemäärässä), muutos CDRS-R-summapistemäärässä ja muutos toimintakyvyssä CGAS-asteikolla. Muutosta elämänlaadussa arvioitiin PQ-LES-Q-asteikolla (Pediatric Quality of Life Enjoyment and Satisfaction Questionnaire). Manian ja depression oireita arvioitiin myös molempien vanhempien ja tutkittavan täyttämällä GBI-asteikolla (General Behavior Inventory).
Haittavaikutuksia arvioitiin strukturoidusti arviointiasteikoin, painon, BMI:n, EKG:n ja laboratorioseurannalla.
Kaikkien koko (akuuttihoito ja ylläpitohoito) tutkimukseen satunnaistettujen (n = 296) potilaiden analyyseissa molemmissa aripipratsoliryhmissä YMRS-summapistemäärä väheni enemmän 30 viikon hoidon loppuun mennessä (aripipratsoli 10 mg/vrk -14,1 (p < 0,001), aripipratsoli 30 mg/vrk -14,9 (p < 0,001) (LOCF) lumeeseen verrattuna -8,2). Ikäryhmittäisissä analyyseissa näin oli myös sekä 10–12- että 13–17-vuotiailla.
Myös ylläpitohoitotutkimuksen 4 viikon akuuttihoidon jälkeen aloittaneiden (n = 210) analyyseissa molemmissa aripipratsoliryhmissä YMRS-summapistemäärä väheni enemmän 30 viikon hoidon loppuun mennessä (aripipratsoli 10 mg/vrk noin -17 (p < 0,001), aripipratsoli 30 mg/vrk noin -17 (p < 0,001) (LOCF) lumeeseen verrattuna noin -9). (YMRS-pisteiden lasku arvioitu artikkelin kuviosta, tarkkoja lukuarvoja artikkelissa ei esitetty).
Toissijaisissa vastemuuttujissa aika hoidon keskeyttämiseen (mediaani) oli pidempi molemmissa aripipratsoliryhmissä; aripipratsoli 10 mg/vrk 15,6 viikkoa, 95 % luottamusväli 8,1–24,3 viikkoa, aripipratsoli 30 mg/vrk 9,5 viikkoa, 95 % luottamusväli 6,1–13,9 viikkoa kuin lumeella 5,3 viikkoa, 95 % luottamusväli 4,7–6,9 viikkoa (p < 0,001 ja p < 0,05). Hoidon keskeytti viikon 4 ja viikon 30 välillä aripipratsoli 10 mg/vrk ryhmässä 41 (54,7 %) potilasta, aripipratsoli 30 mg/vrk -ryhmässä (69 %) ja lumeryhmässä 52 (81,3 %) potilasta.
Hoitovasteen saavutti aripipratsoli 10 mg/vrk -ryhmässä (58,7 %) ja aripipratsoli 30 mg/vrk ryhmässä (64,8 %) suurempi osuus potilaista kuin lumeella (29,7 %) viikolla 30 (molemmat p < 0,01). Molemmissa aripipratsoliryhmissä CGAS-pistemäärä parani tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin lumeella (aripipratsoli 10 mg/vrk 19,0 (ero lumeeseen 10,28 (95 % luottamusväli 5,33–15,23, p < 0,001), aripipratsoli 30 mg/vrk 19,5 (ero lumeeseen 10,82 (95 % luottamusväli 5,80–15,84, p < 0,001), lume 8,7).
Maniaoireet vähenivät CGI‐BP-asteikolla (mania) molemmissa aripipratsoliryhmissä enemmän kuin lumeella (aripipratsoli 10 mg/vrk -1,9 (ero lumeeseen 0,78 (95 % luottamusväli -1,21 – -0,35, p < 0,001), aripipratsoli 30 mg/vrk -2,2 (ero lumeeseen -1,03 (95 % luottamusväli -1,47 – -0,60, p < 0,001), lume -1,1).
Masennusoireiden vähenemisessä (CGI‐BP (depressio) ja CDRS-R) ja elämänlaadun paranemisessa (PQ‐LES‐Q-summapistemäärä) ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa aripipratsoliryhmien ja lumeryhmän välillä.
Yleisimmät haittavaikutukset olivat väsymys (aripipratsoli 10 mg/vrk 28,0 %, aripipratsoli 30 mg/vrk 28,2 %, lume 1,6 %), päänsärky (aripipratsoli 10 mg/vrk 24,0 %, aripipratsoli 30 mg/vrk 26,8 %, lume 18,8 %), ekstrapyramidaalioireet (aripipratsoli 10 mg/vrk 13,3 %, aripipratsoli 30 mg/vrk 25,4 %, lume 3,1 %), heikotus (aripipratsoli 10 mg/vrk 16,0 %, aripipratsoli 30 mg/vrk 14,1 %, lume 4,7 %), pahoinvointi (aripipratsoli 10 mg/vrk 13,3 %, aripipratsoli 30 mg/vrk 25,4 %, lume 6,3 %), akatisia (aripipratsoli 10 mg/vrk 9,3 %, aripipratsoli 30 mg/vrk 16,9 %, lume 0 %), oksentelu (aripipratsoli 10 mg/vrk 13,3 %, aripipratsoli 30 mg/vrk 8,5 %, lume 7,8 %).
Vakavia haittavaikutuksia todettiin 1,3 %:lla aripipratsoli 10 mg/vrk ryhmässä, 7,0 %:lla aripipratsoli 30 mg/vrk ryhmässä ja 3,1 %:lla lumeryhmässä. Viikon 4 jälkeen (ylläpitohoitotutkimuksen aikana) raportoidut vakavat haittavaikutukset olivat 5 potilaalla bipolaarihäiriön vaikeutuminen, 1 potilaalla seksuaalisten halujen lisääntyminen (aripipratsoli 30 mg/vrk ryhmässä) ja 1 potilaalla mania (lumeryhmässä). Tutkimuspotilaat eivät tehneet itsemurhayrityksiä tai itsemurhia, 2 potilasta raportoi itsemurha-ajatuksia (1 kummassakin aripipratsoliryhmässä).
Niistä potilaista, jotka käyttivät lääkettä vielä 30 viikon kohdalla, painon nousu oli suurempaa molemmissa aripipratsoliryhmissä kuin lumeryhmässä (aripipratsoli 10 mg/vrk 6,5 kg, aripipratsoli 30 mg/vrk 6,6 kg, lume 3,0 kg, molemmat p < 0,05). Metabolisissa parametreissa ei todettu kliinisesti merkitseviä muutoksia hoidon aikana. Prolaktiinipitoisuudet laskivat alkutilanteeseen verrattuna molemmissa aripipratsoliryhmissä