Takaisin

Apneakiskon käyttöön liittyvät TMD-oireet

Näytönastekatsaukset
Riitta Pahkala
5.10.2022

Näytön aste: C

Apneakiskohoidolla ei liene vaikutusta purentaelimistön kipu ja toimintahäiriö (TMD) -oireiden kehittymiseen tai pahenemiseen.

Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Alessandri-Bonetti A, Bortolotti F, Moreno-Hay I y...»1 käytiin läpi tutkimuksia, joissa arvioitiin apneakiskon vaikutusta purentaelimistön kipu ja toimintahäiriö -oireisiin (temporomandibular disorders, TMD) aikuisilla uniapneapotilailla. Kirjallisuushaun perusteella maaliskuuhun 2019 mennessä löydetyistä 2 474 tutkimuksesta analyysiin valikoitui 12 kriteerit täyttävää tutkimusta. Osatutkimuksista kolme oli RCT-tutkimuksia, kahdeksan prospektiivisia kohorttitutkimuksia ja yksi retrospektiivinen kohorttitutkimus. Seuranta-aika tutkimuksissa vaihteli kahdesta kuukaudesta viiteen vuoteen. TMD-oireiden osalta tutkimusmenetelmänä viidessä tutkimuksessa oli RDC/TMD (the research diagnostic criteria for temporomandibular disorders), neljässä tutkimuksessa Helkimon anamnestinen ja kliininen dysfunktioindeksi ja kolmessa tutkimuksessa käytettiin erityyppisiä kyselyjä ja kliinistä tutkimusta. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla TMD-oireiden ilmaantuvuutta apneakiskohoidon aikana potilailla, joilla lähtötilanteessa oli TMD-oireita, ja potilaita, joilla ei ollut oireita hoitoa aloitettaessa.

Tutkimusanalyysin mukaan (GRADE, Eggers) RCD/TMD-tutkimusten (n = 184 potilasta) näytön aste oli heikko ja tutkimuksissa oli julkaisuharhaa (p = 0,020). Ryhmien välinen kerroinsuhde TMD-oireiden ilmaantumiselle hoidon aikana oli 0,720 (95 % luottamusväli 0,60–0,86) ja standardoitu keskimääräinen ero (SMD) -0,181 (95 % luottamusväli -0,28 – -0,08). Vastaavasti tutkimuksissa, joissa oli käytetty Helkimon indeksejä (n = 103), näytön aste oli kohtalainen eikä julkaisuharhaa todettu (p = 0,465), kerroinsuhde oli 0,877 (95 % luottamusväli 0,67–1,14) ja SMD -0,072 (95 % luottamusväli -0,22–0,07). Myöskään tutkimuksissa, jossa oli käytetty kyselykaavakkeita (n = 195), julkaisuharhaa ei todettu (p = 0,59), näytön aste oli kohtalainen, kerroinsuhde oli 0,937 (95 % luottamusväli 0,77–1,14) ja SMD -0,036 (95 % luottamusväli -0,14–0,07).

Tutkimusten perusteella apneakiskohoitoa ei voida pitää TMD-oireiden kehittymisen tai pahenemisen riskitekijänä eivätkä TMD-oireet ole rutiininomaisesti kontraindikaationa apneakiskohoidolle.

  • Tutkimusten laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä

Kommentti: Apneakiskon vaikutusta TMD-oireisiin on selvitetty pääasiassa ei-satunnaistetuissa seurantatutkimuksissa. Tulokset ovat kuitenkin samansuuntaisia. Tutkimusten laatua heikentävät sekoittavien tekijöiden hallinnan puute, hoidon keskeyttämiset, erilaiset TMD-oireiden tutkimusmenetelmät, erilaiset apneakiskot ja niihin liittyvä alaleuan eteenpäin tuonnin määrä sekä TMD-oireiden fluktuaatio.

Jatkossa myös apneakiskopotilaiden hoidossa suositellaan RCD/TMD-kriteeristön käyttöä. Lähtökohtaisesti, TMD-diagnoosista riippuen, mahdollinen TMD:n hoito tulisi toteuttaa ennen apneakiskohoidon aloitusta, ja seurannassa tiheämmät kiskokontrollit ovat tarpeen. Apneakiskohoidossa leuan eteenpäin tuonnin määrää arvioitaessa on suositeltavaa pitäytyä siinä protruusioasteessa, jolla saadaan riittävä vaikutus apneaoireisiin.

Kirjallisuutta

  1. Alessandri-Bonetti A, Bortolotti F, Moreno-Hay I ym. Effects of mandibular advancement device for obstructive sleep apnea on temporomandibular disorders: A systematic review and meta-analysis. Sleep Med Rev 2019;48:101211 «PMID: 31605905»PubMed