Pakko-oireisen häiriön hoitoa SSRI-lääkkeiden ja klomipramiinin avulla lapsilla ja nuorilla selvittänyt meta-analyysi «Ivarsson T, Skarphedinsson G, Kornør H ym. The pla...»1 sisälsi yhteensä 14 RCT-tutkimusta. Tutkittavilla tuli olla DSM-tautiluokituksen mukainen pakko-oireisen häiriön diagnoosi. Tutkimuksista kahdessa tutkimusvalmisteena oli klomipramiini. Näistä ensimmäisessä tutkittavien (n = 60) ikähaarukka oli 10–17 vuotta ja toisessa (n = 23) 8–18 vuotta. Ensimmäisessä 8 viikon mittaisessa Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa klomipramiinia verrattiin lumeeseen ja toisessa 12 viikon pituisessa Alankomaissa tehdyssä tutkimuksessa käyttäytymisterapiaan. Molemmissa tutkimuksissa hoitovastetta mitattiin CY-BOCS-pistemäärän avulla ja käytetty klomipramiinin vuorokausiannos oli 200 mg.
Ensimmäisessä tutkimuksessa CY-BOCS-pistemäärän muutos oli vaikutuksen koolla (Hedgesin g) mitattuna suuri -1,09 (-1,63 – -0,55). SSRI-lääkkeisiin verrattuna klomipramiini oli merkitsevästi tehokkaampi (p < 0,009). Toisessa tutkimuksessa vasteen mittana käytettiin 25 %:n CY-BOCS-pistemäärän vähenemää. Tässä vertailussa klomipramiinilla ja käyttäytymisterapialla ei todettu merkitsevää eroa tehon suhteen eli klomipramiinin teho oli käyttäytymisterapian veroinen.
Kommentti: Klomipramiinia koskevat tutkimukset olivat vuosilta 1992 ja 1998. Niissä on jonkin verran menetelmällisiä puutteita erityisesti harhan huomioimisen suhteen.
Meta-analyysissä «Sánchez-Meca J, Rosa-Alcázar AI, Iniesta-Sepúlveda...»2 selvitettiin psyykenlääkehoidon ja kognitiivisen käyttäytymisterapian (KKT) tehoa lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön hoidossa. Tutkittavilla tuli olla joko DSM- tai ICD-tautiluokituksen mukainen pakko-oireisen häiriön diagnoosi. Meta-analyysi sisälsi yhteensä 18 tutkimusta, ja näistä kahdessa klomipramiinia verrattiin lumeeseen. Ensimmäisessä klomipramiinia koskevassa tutkimuksessa tutkittavia oli 19 (iän keskiarvo 14,50 vuotta) ja toisessa tutkittavia oli 60 (iän keskiarvo 14,25 vuotta). Ensimmäisen tutkimuksen kesto oli viisi viikkoa ja toisen kahdeksan viikkoa. Tutkittavien samanaikaissairastavuutta ei ollut kuvattu.
Ensimmäisessä tutkimuksessa klomipramiinin vaikutuksen koko (Cohenin d) lumeeseen verrattuna oli keskisuuri 0,618 (95 % luottamusväli -0,325–1,561) ja toisessa suuri 1,619 (95 % luottamusväli 1,029–2,209). Lääkehoidon keskimääräinen vaikutuksen koko (Cohenin d) oli keskisuuri 0,745, ja tähän verrattuna kahden klomipramiinitutkimuksen vaikutuksen koko (d = 1,305) oli suurempi. KKT:n (d = 1,742) sekä SSRI-lääkityksen ja KKT:n yhdistelmähoidon (d = 1,704) vaikutuksen koot olivat kuitenkin vielä suuremmat. Tutkimukset eivät kuitenkaan sisältäneet klomipramiinia suoraan toiseen lääkevalmisteeseen tai hoitoon vertaavia tutkimuksia.
Klomipramiiinia koskevissa tutkimuksissa yli 30 % tutkittavista kuvasi lääkitykseen liittyviä sivuvaikutuksia, ja näitä tutkittavilla oli yhteensä keskimäärin 5,5 (SD = 2,1). SSRI-lääkevalmisteita koskevissa tutkimuksissa keskimääräinen sivuvaikutusten lukumäärä tutkittavilla oli 2,3 (SD = 3,0).
Kommentti: Klomipramiinia koskevat tutkimukset olivat vuosilta 1985 ja 1992. Niissä on jonkin verran menetelmällisiä puutteita erityisesti harhan huomioimisen suhteen.
Yhteensä 1 044 tutkittavaa sisältänyt meta-analyysi «Geller DA, Biederman J, Stewart SE ym. Which SSRI?...»3 selvitti SSRI-lääkevalmisteiden ja klomipramiinin tehoa lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriön hoidossa. Tutkittava lääkeaine oli yhteensä viidessä tutkimuksessa klomipramiini. Klomipramiinia koskevat tutkimukset oli tehty vuosina 1985–1992. Tutkittavien määrä vaihteli klomipramiinia koskevissa tutkimuksissa välillä 16–60. Kaikille tutkittaville oli asetettu DSM-luokituksen mukainen pakko-oireisen häiriön diagnoosi. Tutkittavien ikä oli 7–19 vuotta ja iän keskiarvo 13,9–15,0 vuotta.
Kolmessa tutkimuksessa klomipramiinia verrattiin lumeeseen ja kahdessa tutkimuksessa desipramiiniin. Tutkimusten kesto oli 8–10 viikkoa. Klomipramiinin annos oli yksilöllinen 25–250 mg. Desipramiinin annos oli sitä verrokkivalmisteena käyttäneissä tutkimuksissa vastaavasti 25–250 mg. Kahdessa tutkimuksessa hoitovastetta mitattiin Children's Yale-Brown Obsessive Compulsive Scale (CY-BOCS)- ja NIMH Global OCD Scale -mittareilla ja kolmessa tutkimuksessa NIMH Global OCD Scale- ja Leyton Obsessive Inventory – Child Version (LOI-CV) -mittareilla.
Klomipramiinia lumeeseen verranneista tutkimuksista kahdessa klomipramiini oli lumetta tehokkaampi ja yhdessä tutkimuksessa ryhmillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Yhdessä Y-BOCS-mittaria hoitovasteen mittaamiseen käyttäneessä tutkimuksessa klomipramiini laski Y-BOCS-pisteitä keskimäärin -7,7 pistettä lumetta enemmän (p < 0,05). Toisessa NIMH Global OCD Scale -mittaria käyttäneessä tutkimuksessa ero oli klomipramiinin hyväksi keskimäärin -2,6 pistettä (p = 0,02). Tutkimuksessa, jossa ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa, ryhmien koot olivat huomattavan pienet, sillä molemmissa ryhmissä oli vain kahdeksan tutkittavaa.
Molemmissa tutkimuksissa, joissa klomipramiinin tehoa verrattiin desipramiiniin, hoitovastetta mitattiin NIMH Global OCD Scale -mittarilla ja klomipramiini oli desipramiinia tehokkaampi. Ensimmäisessä tutkimuksessa pistemäärän muutoksen ero oli -2,1 pistettä (p = 0,07) ja toisessa -1,7 pistettä (p < 0,001) klomipramiinin eduksi. Näistä ensimmäisessä mittarina käytettiin myös CY-BOCS-mittaria, mutta tällä mitattuna ei ryhmien välillä havaittu eroa.
Kaikkien tutkittujen valmisteiden välillä tehdyissä parittaisissa vertailuissa klomipramiini osoittautui muita valmisteita tehokkaammaksi (p = 0,002).
Kommentti: Klomipramiinia koskevat tutkimukset olivat 1980- ja 1990-luvuilta, ja niissä on jonkin verran menetelmällisiä puutteita erityisesti harhan huomioimisen suhteen. Klomipramiinia koskevien tutkimusten määrä oli muita meta-analyysejä suurempi.
Yleiskommentti: Meta-analyyseihin kuuluneet klomipramiinin tehoa arvioivat RCT-tutkimukset ovat suhteellisen vanhoja, eikä tällä vuosituhannella tehtyjä tutkimuksia ole. Tutkimuksissa on jonkin verran menetelmällisiä puutteita, ja niiden kestot ovat suhteellisen lyhyitä (pääosin 8–10 viikkoa), mutta klomipramiinin annostelu vastaa nykyistä kliinistä käytäntöä. Tutkimuksissa klomipramiinin teho vaikutti vähintään SSRI-lääkkeiden veroiselta, mutta klomipramiinin käyttöön liittyy merkittävästi enemmän sivuvaikutuksia.