Takaisin

Psykoosilääkkeen yhdistäminen hoitoon pakko-oireista häiriötä sairastavalla potilaalla, jolla samanaikaisia tic-oireita

Näytönastekatsaukset
Otto Soininen ja Sami Leppämäki
24.1.2023

Näytön aste: C

Psykoosilisälääkityksen teho pakko-oireisiin saattaa olla heikompi potilailla, joilla esiintyy tic-oireita samanaikaisesti pakko-oireisen häiriön kanssa verrattuna potilaisiin, joilla ei ole tic-oireita. Antipsykoottilääkkeen käyttäminen saattaa silti olla perusteltua tic-oireiden hoidoksi.

Verkostometa-analyysissa «Zhou DD, Zhou XX, Lv Z ym. Comparative efficacy an...»1 vuodelta 2019 tutkittiin SRI-lääkkeiden augmentaatiota psykoosilääkkeillä hoitoresistenteillä pakko-oireista häiriötä sairastavilla potilailla. Mukaan otettiin potilaat, joilla oli tunnustettujen diagnostisten kriteerien mukaan diagnosoitu pakko-oireinen häiriö ja riittämätön hoitovaste adekvaatin annoksen ja keston SRI-lääkehoidolle. Interventiona oli SRI-lääkitykseen lisätty psykoosilääkitys, jota verrattiin joko SRI:n ja lumeen tai SRI:n ja toisen psykoosilääkkeen yhdistelmään. Mukaan otettiin englanninkielisiä vertaisarvioituja RCT-tutkimuksia. Hoitovastetta seurattiin Y-BOCS-pistemäärällä ja siedettävyyttä haittavaikutuksien vuoksi lopettaneiden osuudella.

Mukana oli 20 RCT:tä, joissa oli 790 potilasta. Näistä 16 oli lumekontrolloituja tutkimuksia ja 4 suoria vertailuja (head-to-head). Tutkimuksista 3 oli yksöissokkoutettuja ja 17 kaksoissokkoutettuja. Tutkimukset olivat kestoltaan 4–16 viikkoa. Puolella tutkimuksista arvioitiin olevan suuri vinouman riski. Tutkimukset olivat huomattavan heterogeenisiä (SD = 3,97). Tutkitut psykoosilääkkeet olivat aripipratsoli, risperidoni, ketiapiini, olantsapiini, haloperidoli ja paliperidoni.

Tic-oireiden osalta tutkimukset jaettiin niihin, joissa oli mukana myös potilaita, joilla oli tic-oireita, ja niihin, joissa ei ollut tic-oireisiapotilaita. Komorbidien tic-oireiden esiintyvyys osoittautui merkittäväksi vaikutusta muovaavaksi tekijäksi, interaction term = 5,63 (95 % luottamusväli 1,18–10,12). Kun suuren vinouman tutkimus jätettiin pois, interaction term oli 4,44 (95 % luottamusväli 0,48–8,41). Paliperidonia lukuun ottamatta kaikki psykoosilääkkeet olivat lumetta tehokkaampia niissä tutkimuksissa, joissa ei ollut potilaita, joilla oli samanaikaisia tic-oireita. Tutkimuksissa, joissa oli potilaita, joilla oli samanaikaisia tic-oireita, mikään psykoosilääke ei ollut lumetta tehokkaampi.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen/heikko (tic-oireiden osalta)
  • Sovellettavuus: kohtalainen

Kommentti: Tic-oireisten potilaiden määrää ei eritelty, eikä potilaskohtaista dataa ollut käytettävissä tic-oireisista potilaista verrattuna potilaisiin, joilla ei ollut tic-oireita. Tic-oireita ei ollut tarkemmin määritelty. Lääkityksen vaikutusta itse tic-oireisiin ei tarkasteltu.

Aikaisemmassa vuoden 2007 meta-analyysissa «Skapinakis P, Papatheodorou T, Mavreas V. Antipsyc...»2 oli 10 RCT-tutkimusta (n = 305), jotka tutkivat psykoosilääkityksen liittämistä masennuslääkitykseen aikaisemmalle masennuslääkitykselle riittämättömän hoitovasteen saaneilla pakko-oireista häiriötä sairastavilla potilailla. Komorbidit psykoottiset häiriöt suljettiin pois. Kontrollina toimi lume, ja vastetta mitattiin Y-BOCS-pisteillä. Hoitovasteeksi hyväksyttiin alkuperäisessä tutkimuksessa määritetty hoitovaste, joka oli puolessa tutkimuksista 35 %:n ja puolessa 25 %:n Y-BOCS-alenema. Hoitovasteelle laskettiin riskisuhde (RR).

Tutkitut psykoosilääkkeet olivat haloperidoli (1 RCT), risperidoni (3 RCT), olantsapiini (2 RCT) ja ketiapiini (4 RCT). Tutkimukset olivat kestoltaan 4–16 viikkoa. Psykoosilääkkeiden annos oli yleisesti pienempi kuin skitsofrenian hoidossa. 4 tutkimusta käytti suurta tai standardiannosta (60–65 % D2-sitoutuminen) ja 6 tutkimusta pientä annosta.

Tutkimuksissa, joissa oli tic-oireisia potilaita (tic+), n = 176. RR oli 2,17 (0,70–6,74), tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Tutkimuksissa, joissa ei ollut tic-oireisia potilaita (tic-), n = 129. RR oli 4,50 (1,94–10,45).

Tutkimukset jaettiin vielä annoksen mukaan standardi- tai suuren annoksen (D2+) ja pienen annoksen (D2-) tutkimuksiin. Tulokset olivat:

tic+D2+ (n = 70) RR = 18,83 (95 % luottamusväli 2,67–132,85)

tic-D2+ (n = 42) RR = 8,61 (95 % luottamusväli 1,21–61,10)

tic-D2- (n = 87) RR = 3,91 (95 % luottamusväli 1,51–10,15)

tic+D2- (n = 106) RR = 0,97 (95 % luottamusväli 0,60–1,55).

Tulokset viittasivat siihen, että psykoosilääkkeet ovat tehokkaampi potilailla, joilla ei ole tic-oireita. Tutkimuksessa pohdittiin myös, että tic-oireiset potilaat hyötyisivät suuremmasta psykoosilääkeannoksesta ja komorbidit tic-oireet voisivat heikentää pienen annoksen psykoosilisälääkityksen tehoa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen/heikko (tic-oireiden osalta)
  • Sovellettavuus: kohtalainen

Kirjallisuutta

  1. Zhou DD, Zhou XX, Lv Z ym. Comparative efficacy and tolerability of antipsychotics as augmentations in adults with treatment-resistant obsessive-compulsive disorder: A network meta-analysis. J Psychiatr Res 2019;111:51-58 «PMID: 30677645»PubMed
  2. Skapinakis P, Papatheodorou T, Mavreas V. Antipsychotic augmentation of serotonergic antidepressants in treatment-resistant obsessive-compulsive disorder: a meta-analysis of the randomized controlled trials. Eur Neuropsychopharmacol 2007;17:79-93 «PMID: 16904298»PubMed