Cochrane-katsauksessa «Komossa K, Depping AM, Meyer M ym. Second-generati...»1 vuodelta 2010 tutkittiin toisen polven psykoosilääkkeiden tehoa pakko-oireisen häiriön (OCD) hoidossa. Tutkimukseen otettiin RCT:t, satunnaistetut ristikkäistutkimukset (randomized cross over trial) ja ryhmitetyt satunnaistetut tutkimukset (cluster randomized trial).
Tutkimusväestöksi otettiin vähintään 18-vuotiaita henkilöitä, joilla oli DSM III/IV:n tai ICD-10:n mukainen OCD:n diagnoosi. Tutkimukset, joissa DSM-akselin I tai II primaarisen tai sekundaarisen diagnoosin saaneiden tutkittavien määrä oli yli 20 % tutkimusväestöstä, jätettiin katsauksen ulkopuolelle.
Interventioksi hyväksyttiin hoito uuden polven psykoosilääkkeellä, jollaiseksi tässä tapauksessa laskettiin amisulpridi, aripipratsoli, klotsapiini, olantsapiini, ketiapiini, paliperidoni, risperidoni, sertindoli, tsiprasidoni ja tsotepiini. Sekä monoterapia että augmentaatio hyväksyttiin. Verrokiksi hyväksyttiin lume tai bentsodiatsepiini, TCA, SSRI, SNRI, MAOI, mirtatsapiini, bupropioni tai reboksetiini. Ei-farmakologisia interventioita ei otettu verrokeiksi. Psykologiset interventiot hyväksyttiin, jos niitä annettiin sekä tutkimusryhmälle että kontrolliryhmälle. Ensimmäisen polven psykoosilääkkeitä ei otettu mukaan katsaukseen.
Päävastemuuttujana oli puutteellinen hoitovaste (failure to respond to treatment), joka tarkoitti alle 25 %:n oirepistevähenemää validoidulla menetelmällä, kuten Y-BOCS, tai CGI-I-pisteitä 3–7. Toissijaisina vastemuuttujina käytettiin 1) Y-BOCS pisteitä tutkimuksen lopussa, 2) ahdistusoireita (HAM-A), 3) depressio-oireita (MADRS ja HAM-D-pisteillä mitattuna), 4) ennenaikaista tutkimuksen keskeyttämistä mistä syystä tahansa, 5) haittavaikutuksia, 6) mielenterveyspalvelujen käyttöä tai psykiatriseen sairaalahoitoon päätymistä.
Katsaukseen valikoitui 11 tutkimusta (N = 396), jotka kaikki vertasivat psykoosilääkkeen ja masennuslääkkeen yhdistelmää lumelääkkeen ja masennuslääkkeen yhdistelmään. 2 tutkimusta käsitteli olantsapiinia, 4 risperidonia ja 5 ketiapiinia.
Katsauksen perusteella olantsapiinin ja masennuslääkkeen yhdistelmän teholla ei ole päävastemuuttujan tai useimpien muidenkaan muuttujien kannalta tarkasteltuna merkitsevää eroa verrattuna lumelääkkeen ja psykoosilääkkeen yhdistelmään, mutta se aiheutti kuitenkin merkitsevän painon nousun verrattuna kontrolliin.
Kommentti: 3 tutkimuksessa kuvattiin satunnaistamisprosessi, 4 tutkimuksessa prosessi oli osittain kuvattu, ja 4 tutkimuksessa ei raportoitu, miten satunnaistaminen oli toteutettu. Kaikki tutkimukset olivat kaksoissokkoutettuja, mutta vain kolmessa kuvattiin sokkouttamisen toteutus (identtiset lääke- ja lumekapselit). Katsaus on vanhahko.
Meta-analyysissa «Dold M, Aigner M, Lanzenberger R ym. Antipsychotic...»2 vuodelta 2015 tutkittiin SRI-lääkkeiden (SSRI tai klomipramiini) augmentoimista psykoosilääkkeillä. Mukaan otettiin kaikki julkaistut ja julkaisemattomat kaksoissokkoutetut RCT:t, joissa oli SRI-lääkitykselle riittämättömän hoitovasteen saaneita OCD-potilaita. Tutkimuksissa tuli olla interventioryhmä (SRI + psykoosilääke) ja verrokkiryhmä (SRI + lume), ja SRI-annoksen ja lääkeaineen tuli säilyä muuttumattomana tutkimuksen ajan. Päävastemuuttujana toimi Y-BOCS-pisteiden muutos. Toissijaisena vastemuuttujana toimivat muutokset Y-BOCS-mittarin alaryhmissä, vasteen saaneiden osuus (≥ 35 % Y-BOCS-vähenemä), tutkimuksen lopettaneiden kokonaisosuus, tehon puutteen vuoksi lopettaneiden ja riittämättömän hoitovasteen vuoksi lopettaneiden osuus.
Meta-analyysissa oli 14 RCT:tä, joissa oli 491 SRI-hoidolle resistenttiä OCD-potilasta. Tutkimukset olivat kestoltaan 4–16 viikkoa (keskiarvo 8,71 ± 3,81 vk). Olantsapiinia tutki 2 tukimusta (n = 70). Olantsapiinii ei eronnut lumeesta Y-BOCS-pisteiden muutosta tai vasteen saaneiden osuutta tarkasteltaessa. MD = -0,49 (95 % luottamusväli -0,98–0,01), p = 0,05. Hoitovasteelle RR = 2,27 (95 % luottamusväli 0,35–14,73), p = 0,39.
Verkostometa-analyysissa «Zhou DD, Zhou XX, Li Y ym. Augmentation agents to ...»3 vuodelta 2019 tutkittiin SRI:lle (SSRI + klomipramiini) hoitoresistenttien OCD-potilaiden hoidon augmentaatiota. Mukaan otettiin tutkimukset, joissa potilailla oli primääri standardisoitujen diagnostisten kriteerien mukainen OCD-diagnoosi ja puutteellinen hoitovaste SRI-hoidolle. SRI:n ja tutkimuslääkkeen yhdistelmää verrattiin SRI:n ja joko lumeen tai toisen augmentaatiolääkkeen yhdistelmään. Interventioksi hyväksyttiin augmentaatio millä tahansa lääkeaineella. Kaikkien tutkimusten tuli olla kaksoissokkoutettuja. Hoitovastetta mitattiin Y-BOCS-pistemäärällä. Mukana oli 34 RCT:tä (n = 1 260). Tutkituin lääkeaineryhmä oli psykoosilääkkeet (47,1 %).
Olantsapiinia tutki kaksi tutkimusta (n = 70). Ensisijaisessa analyysissa olantsapiini ei ollut lumetta tehokkaampi. Kun lähtötason Y-BOCS-pisteet huomioitiin, olantsapiini osoittautui tehokkaaksi (MD = -8,28; 95 % luottamusväli -15,34 – -1,13).
Kun verrattiin yli 8 viikon ja alle 8 viikon psykoosilääketutkimuksia keskenään, tulokset olivat yhteneviä.
Verkostometa-analyysissa «Zhou DD, Zhou XX, Lv Z ym. Comparative efficacy an...»4 vuodelta 2019 tutkittiin SRI-lääkkeiden augmentaatiota psykoosilääkkeillä hoitoresistenteillä pakko-oireista häiriötä sairastavilla potilailla. Mukaan otettiin potilaat, joilla oli tunnustettujen diagnostisten kriteerien mukaan diagnosoitu pakko-oireinen häiriö ja riittämätön hoitovaste adekvaatin annoksen ja keston SRI-lääkehoidolle. Interventiona oli SRI-lääkitykseen lisätty psykoosilääkitys, jota verrattiin joko SRI:n ja lumeen tai SRI:n ja toisen psykoosilääkkeen yhdistelmään. Mukaan otettiin englanninkielisiä vertaisarvioituja RCT-tutkimuksia. Hoitovastetta seurattiin Y-BOCS-pistemäärällä ja siedettävyyttä haittavaikutuksien vuoksi lopettaneiden osuudella.
Mukana oli 20 RCT:tä, joissa oli 790 potilasta. Näistä 16 oli lumekontrolloituja tutkimuksia ja 4 suoria vertailuja (head to head). Tutkimuksista 3 oli yksöissokkoutettuja ja 17 kaksoissokkoutettuja. Tutkimukset olivat kestoltaan 4–16 viikkoa. Puolella tutkimuksista arvioitiin olevan suuri vinouman riski. Tutkimukset olivat huomattavan heterogeenisiä (SD = 3,97). Tutkitut psykoosilääkkeet olivat aripipratsoli, risperidoni, ketiapiini, olantsapiini, haloperidoli ja paliperidoni. Mukana oli samat kaksi olantsapiinia tutkivaa RCT-tutkimusta, jotka myös edeltävissä meta-analyyseissa olivat mukana. Lisäksi analyysissa oli head-to-head-tutkimus, joka vertasi olantsapiinia risperidoniin SRI-lääkitykseen liitettynä.
Ensisijaisessa analyysissa olantsapiini ei ollut lumetta tehokkaampi (MD = -3,51 (95 % luottamusväli -8,67–1,67)) eikä myöskään jätettäessä suuren vinouman riskin tutkimukset pois.
Yleiskommentti: Meta-analyyseissa analysoitiin samaa kahta RCT-tutkimusta lukuun ottamatta tutkimusta 3, jossa oli myös head-to-head-tutkimus mukana. Toisessa RCT:ssä (2003) potilaat saivat ensin SSRI-lääkettä 8 viikon ajan, minkä jälkeen riittämättömän hoitovasteen saaneet (n = 44) satunnaistettiin lume- ja lääkeryhmään 6 viikon ajaksi. Lähtötason Y-BOCS-pistemäärä oli varsin pieni (n. 20) verrattuna muihin psykoosilääketutkimuksiin. Lisäksi SSRI-lääkitys oli ollut suhteellisen vähän aikaa käytössä ennen olantsapiinin lisäämistä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että myös lumeryhmän oireet vähenivät tutkimuksen aikana huomattavasti. Olantsapiinin annos oli 5–10 mg/vrk (keskimäärin 6,1 mg/vrk). Tässä tutkimuksessa olantsapiini ei ollut tehokas. Toisessa RCT:ssä (2004) verrattiin 12:ta SSRI:n ja lumeen yhdistelmää saanutta potilasta 12:een SSRI:n ja olantsapiinin (ad 20 mg/vrk, keskimäärin 11,2 mg/vrk) yhdistelmää saaneeseen potilaaseen. Tutkimus kesti 6 viikkoa. Tässä tutkimuksessa olantsapiini oli lumeeseen verrattuna tehokas Y-BOCS-pisteiden vähentämisessä ja hoitovasteen saavuttamisessa. Haittojen osalta ks. Käypä hoito -suositus Skitsofrenian lisätietoa-artikkeli Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset «Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset»1.