Meta-analyysissa vuodelta 2015 «Dold M, Aigner M, Lanzenberger R ym. Antipsychotic...»1 tutkittiin SRI-lääkkeiden (SSRI tai klomipramiini) augmentoimista psykoosilääkkeillä. Mukaan otettiin kaikki julkaistut ja julkaisemattomat kaksoissokkoutetut RCT:t, joissa oli SRI-lääkitykselle riittämättömän hoitovasteen saaneita pakko-oireista häiriötä (OCD) sairastavia potilaita. Tutkimuksissa tuli olla interventioryhmä (SRI + psykoosilääke) ja verrokkiryhmä (SRI + lume), ja SRI-annoksen ja lääkeaineen tuli säilyä muuttumattomana tutkimuksen ajan. Päävastemuuttujana toimi Y-BOCS-pisteiden muutos. Toissijaisena vastemuuttujana toimivat muutokset Y-BOCS-mittarin alaryhmissä, vasteen saaneiden osuus (≥ 35 % Y-BOCS-vähenemä), tutkimuksen lopettaneiden kokonaisosuus, tehon puutteen vuoksi lopettaneiden ja riittämättömän hoitovasteen vuoksi lopettaneiden osuus.
Haloperidolia tutki yksi tutkimus (n = 34). Lumeeseen verrattuna Hedgesin g -efektikoko oli 0,82 (95 % luottamusväli 0,14–1,51; p = 0,02). Hoitovasteelle RR oli 11,00 (0,66–184,62; p = 0,10), mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Verkostometa-analyysissa vuodelta 2019 «Zhou DD, Zhou XX, Li Y ym. Augmentation agents to ...»2 tutkittiin SRI:lle (SSRI + klomipramiini) hoitoresistenttien OCD-potilaiden hoidon augmentaatiota. Mukaan otettiin tutkimukset, joissa potilailla oli primääri standardisoitujen diagnostisten kriteerien mukainen OCD-diagnoosi ja puutteellinen hoitovaste SRI-hoidolle. SRI:n ja tutkimuslääkkeen yhdistelmää verrattiin SRI:n ja joko lumeen tai toisen augmentaatiolääkkeen yhdistelmään. Interventioksi hyväksyttiin augmentaatio millä tahansa lääkeaineella. Kaikkien tutkimusten tuli olla kaksoissokkoutettuja. Hoitovastetta mitattiin Y-BOCS-pistemäärällä. Mukana oli 34 RCT:tä (n = 1 260). Tutkituin lääkeaineryhmä oli psykoosilääkkeet (47,1 %).
Mukana oli sama haloperidolia tutkiva RCT-tutkimus kuin edeltävässä meta-analyysissa. Haloperidoli ei eronnut lumeesta. Y-BOCS-pisteiden lähtötason vakioimisen jälkeen ero Y-BOCS-pisteiden lumeeseen (MD) oli -6,76 (95 % luottamusväli -14,27–0,74), tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Yleiskommentti: Haloperidolia tutki yksi vanha (1994) RCT-tutkimus, jossa oli pieni potilasmäärä. Keskimääräinen annos oli 6,2 mg (maks. 10 mg) / vrk. Tutkimusnäyttö sen tehosta on niukkaa, ja sillä on ensimmäisen polven psykoosilääkkeille tyypillisiä haittavaikutuksia (mm. EP-oireet), minkä vuoksi sen pitkäaikaiskäyttö voi olla ongelmallista.