Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa «Soltani F, Sayyah M, Feizy F ym. A double-blind, p...»1 tutkittiin ondansetronin yhdistämistä fluoksetiinin. Potilailla tuli olla diagnosoitu OCD, jonka vaikeusaste Y-BOCS-mittarilla oli vähintään 21 pistettä. Mukana oli aikuispotilaita, joilla ei ollut muita psykiatrisia samanaikaissairauksia eikä psyykelääkehoitoa kuuteen viikkoon ennen tutkimuksen alkua. 42 potilaan aineisto jaettiin 22 potilaan lumeryhmään ja 20 potilaan ondasetroniryhmään. Kaksi potilasta (yksi lääkeryhmästä ja yksi lumeryhmästä) lopetti tutkimuksen, eivätkä he olleet mukana lopullisessa analyysissa. Molemmat ryhmät saivat kahdeksan viikon ajan 20 mg fluoksetiinia päivässä, minkä lisäksi joko 4 mg/vrk ondansetronia tai lumetta. Ondansetroniryhmässä Y-BOCS-pisteet vähenivät 35:stä 5:een ja lumeryhmässä 35:stä 20:een (F = 2,68). Tästä laskettuna WMD = -15 lääkehoidon hyväksi. Suurimmillaan ero oli kahden viikon kohdalla hoidon aloituksesta.
Kommentti: Potilaat eivät olleet saaneet lääkettä ennen satunnaistamista kontrolli- ja augmentaatioryhmään. Potilaat saivat siis lääkevastetta kontrolliryhmässä ollessaankin. Seuranta-aika oli myös lyhyt huomioiden SSRI-lääkityksen hidas vaste. Tutkimuksessa käytettiin myös pientä fluoksetiiniannosta.
RCT-tutkimuksessa «Heidari M, Zarei M, Hosseini SM ym. Ondansetron or...»2 vuodelta 2014 tutkittiin ondansetronin yhdistämistä fluvoksamiiniin 8 viikon ajan 46 potilaan aineistossa. Poissulkukriteerinä oli muun muassa muu DSM-IV-1-akselin häiriö, päihdeongelma ja hoitoresistenssi. Potilaat eivät olleet saaneet mitään psyykelääkitystä kuuteen viikkoon ennen tutkimuksen alkua. Kaikki potilaat saivat ensin 4 viikkoa fluvoksamiinia 100 mg/vrk ja sitten 4 viikkoa 200 mg/vrk. Verrokkiryhmän potilaat saivat lisäksi lumetta ja lääkeryhmän potilaat ondansetronia 8 mg päivässä jaettuna kahteen annokseen. Ondansetroniryhmän potilaiden oirevähenemä oli 14,45 pistettä Y-BOCS-asteikolla ja vastaavasti lumeryhmässä 8,95 pistettä, WMD = -5,5 (1,6–9,3), d = 0,9, p = 0,06. Osittaisen vasteen (≥ 25 %:n Y-BOCS-vähenemä) RR = 0,071 (0,010–0,497, p < 0,001). Hoitovasteen (≥ 35 %:n Y-BOCS-vähenemä) RR = 0,200 (0,067–0,595, p < 0,001).
Kommentti: Tässäkään tutkimuksessa potilaat eivät saaneet SSRI-lääkitystä ennen augmentaation aloitusta, ja seuranta-aika oli lyhyt. Käytännössä SSRI-lääkitys oli hoitoannoksella vain 4 viikkoa, mikä on riittämätön lopullisen hoitovasteen arvioimiseen.
Yleiskommentti:
Molemmat tutkimukset oli tehty Iranissa, joten potilasväestö oli varsin homogeeninen. Potilaat olivat myös ei-hoitoresistenttejä. Tutkimusasetelmissa oli merkittäviä puutteita. Tutkimuksien ongelmana oli se, että potilaat eivät olleet saaneet SSRI-lääkitystä ennen lääkeaugmentaation aloitusta ja seuranta-aika oli molemmissa tutkimuksissa lyhyt. Ei voida siis tietää, olisiko ondansetroni tehokas lisälääkitys potilailla, joilla on käytetty SSRI-lääkitystä hoitoannoksella riittävän pitkään. Nämä tutkimukset antavat lähinnä viitteitä siitä, että ondansetroni saattaisi nopeuttaa SSRI-lääkityksen hoitovastetta ensimmäisten hoitoviikkojen aikana. Kuitenkaan koska etukäteen ei voida tietää, ketkä potilaat saavat nopean ja riittävän vasteen, ei rutiininomaista off label -lääkkeenkäyttöä ensilinjan lääkehoidon aloituksessa voida suositella.